SODAT

14.10.2025

Tässä alussa on ensin luettelo kaikista Ruotsi-Suomen ja Yleensä Suomea koskevistta sodista. Vasta sen jälkeen alkaa omat tekstit koskien sotia.

SUOMI – RUOTSIN SODAT

Luettelo Suomen historian sodista pitää sisällään Suomen alueella käydyt aseelliset konfliktit, sodat ja vakavat sisäiset levottomuudet, sekä sellaiset Suomen ulkopuolella käydyt konfliktit joihin Suomen valtio tai merkittävä joukko Suomen alueen asukkaita on ottanut osaa. Luettelossa mainittujen konfliktien ohella pienehköjä määriä suomalaisia ammattisotilaita, vapaaehtoisia tai seikkailijoita on osallistunut moniin muihinkin aseellisiin yhteenottoihin, kuten Venäjän 1800-luvulla käymiin sotiin Euroopassa ja Aasiassa, buurisotiin, Venäjän–Japanin sotaan, Venäjän sisällissotaan, Espanjan sisällissotaan ja Vietnamin sotaan.

Varhaisten lähteiden luotettavuus on kyseenalainen. Monet lähteet on kirjoitettu satoja vuosia väitettyjen tapahtumien jälkeen ja niissä mytologiat, sepitteet ja todelliset tapahtumat sekoittuvat usein toisiinsa. Vanhoissa historiallisissa lähteissä Suomella tarkoitettiin nykyisen Varsinais-Suomen aluetta.

Ennen 1000-lukua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi	Konflikti	Selite
300-luku	Kuningas Agnin sotaretki Suomeen	Snorri Sturulsonin arviolta vuonna 1225 kirjoittamassa myyttisessä Ynglingien saagassa kuvataan kuningas Agnin kesällä tekemää sotaretkeä Suomeen. Suomalaisten joukkoja johti Frosti.[3][4] Myyttisen velho Frostin on tulkittu olleen pakkasen henkilöitymä. On kiistanalaista miten Suomi ja suomalaiset ymmärrettiin saagan kirjoittamisajankohtana. Termillä on voitu tarkoittaa myös saamelaisia.
400- ja 500-luvut	Suomalaisia palkkasotureina Manner-Euroopassa	Lounais-Suomen miekka- ja kilpihautauksista on päätelty, että suomalaisia liikkui palkkasotureina Manner-Euroopassa.[5]
noin 470	Kuningas Vanlandin sotaretki Suomeen	Johannes Messeniuksen 1600-luvulla kirjoittaman Scondia illustratan mukaan kuningas Vanlandi hyökkäsi Suomeen.[6] Vuonna 1225 kirjoitettu varhaisempi Ynglingien saaga puolestaan kertoo Vanlandin viettäneen talvea Suomessa rauhanomaisesti.[3][4]
600-luku	Suomalaisia palkkasotureita Skandinaviassa	Suomalaisia sotureita palveli Tanskan tai Keski-Ruotsin kuninkaiden hoveissa.[7]
800-luku	Saagojen kuvaus sotaretkestä Karjalanpohjaan	Arviolta 1300-luvulla kirjoitettu Hálfdanar Eysteinssonarin saagan mukaan Ulfkell ja Bjarmian kuningas Harek tekivät sotaretken Karjalanpohjaan Grímr nimiseksi esitettyä Karjalan kuningasta vastaan yhdessä kahden suomalaisen kuninkaan, "Fidrin" ja "Flokin" kanssa, joiden kerrottiin olevan velhoja.[8]
800-luku	Bjarmian perilliset valloittivat Karjalanpohjan	Arviolta 1300-luvulla kirjoitetun Hálfdanar Eysteinssonarin saagan mukaan Bjarmian kuningas Harekin veljenpoika Val valloitti Karjalanpohjan.[8]
800-luku	Kveenit tekivät sotaretkiä Ruotsiin ja Norjaan	Noin vuonna 1300-kirjoitettu Norna-Gestin tarina kertoo kveenien tehneet sotaretkiä Ruotsiin 800-luvun puolivälissä. Ottar Haalogalantilainen kertoo kveenien ja norjalaisten ahdistelevan toisiaan silloin tällöin.
800-luku	Eric Anundssonin sotaretket itään	Arviolta 1230-luvulla kirjoitettu Heimskringla kertoo myyttisen ruotsalaisten kuninkaan Eric Anundssonin (Eymundsson) valloittaneen kaikki itäisen maat mukaan lukien Suomen, Karjalan, Kuurinmaan ja Viron.[9]
Ennen 900-lukua	Tanskan kuningas Gram julistaa sodan Suomen kuninkaalle Sumblumille.	Saxo Grammaticus kertoo pääteoksessaan Gesta Danorum kuinka Tanskan myyttinen kuningas Gram julistaa sodan Suomen kuningas Sumblumille. Hän kuitenkin luopuu sotaretkestä tavoitellakseen Sumblumin tytärtä Signeä.[10][11]
noin 818	Tanskalaiset ja bjarmit sotivat	Suomen kuningas Matul toi apua bjarmeille Tanskan kuningas Ragnaria vastaan. Aluksi hän oli voitolla, mutta kärsi sitten tappion ja pelastautui pakenemalla.[6]
900-luku	Suomalaisia Viikinkien idäntiellä ja palkkasotureina	Euraan haudatut lukuisat miekkamiehet on tulkittu Viikinkien idäntien kävijöiksi. Mynämältä löytynyt miekka on kuulunut Konstantinos VIII:n henkivartiokaartin miehelle. Arkeologiset löytöjen perusteella suomalaisia on mahdollisesti liikkunut myös Mustanmeren seuduilla.[12]

1000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi	Konflikti	Selite
1008	Herdalerin taistelu	Myöhemmin Norjan kuninkaaksi noussut Olavi pyhä teki viikinkiretken Suomeen ja kärsi tappion.[13]
1030–1050	Viikinkiretki Hämeeseen	Riimukivi Gs 13 Ruotsin Gävlessä kertoo Egil-nimisen henkilön kuolleen Hämeeseen tehdyllä ryöstöretkellä joskus 1000-luvun ensimmäisen vuosisadan alkupuoliskolla. Unto Salon mukaan retki tehtiin 1030-1050 välisenä aikana, ja se saattoi olla suuri, kuninkaan hyväksymä hyökkäys. Retkeä johti Freygeirr-niminen päällikkö.[14]
noin 1030	Mahdollinen viikinkiretki Varsinais-Suomeen	Riimukivi U 582 kertoo Björnin ja Ingulfridin pojan Ottrygin tulleen surmatuksi (Unto Salon mukaan) Varsinais-Suomessa. Kivi on noin vuodelta 1030. Hänet tapettiin väkivaltaisesti, mutta sitä ei kerrota, surmattiinko hänet taistelussa tai jotenkin muuten. Tavallisesti riimukivet pystytettiin juuri viikinkiretkillä kuolleille.[15]
1042	Novgorodin ruhtinas Vladimir Jaroslavitš teki ensimmäisen historiallisissa lähteissä mainitun sotaretken Suomeen	Novgorodin ensimmäinen kronikka: "Vuonna 1042 Vladimir, Jaroslavin poika, meni jäämejä vastaan ja voitti heidät. Ja hevoset kuolivat Vladimirin sotilailta, niin että niiden vielä hengittäessä niiltä nyljettiin nahkat. Niin kova oli rutto hevosissa."[16][17]
1050-luku	Ruotsin kuningas Anund Jakobin sotaretki Suomeen	Gesta Hammaburgensis ecclesiae pontificum eli Hampurin piispan teot kertoo mahdollisesta Ruotsin kuninkaan Anund Jakobin sotaretkestä Terra Feminarumiin eli naisten maahan, joka on mahdollisesti tarkoittanut Suomen aluetta. Nimen taustalla voi olla Adam Bremeniläisen väärin tulkinta nimestä Kvenland, mikä johti kuvitelmiin pohjoisesta amatsonien asuttamasta maasta.
noin 1053	Ruotsin kuningas Emund Vanhan sotaretki Suomeen	Johannes Messenius kertoo Adam Bremeniläistä lainaten ruotsalaisten kuningas Emundin "...ahdistelleen ankarasti Kvenlandin amatsoneja, mutta nämä myrkyttivät hänen poikansa, että koko ruotsalaisen sotajoukon hengiltä. Sen jälkeen ruotsalaiset eivät 80 vuoteen lopettaneet taistelua heitä eivätkä muitakaan suomalaisia vastaan ennen kuin olivat hävittäneet amatsonit sukupuuttoon ja saanee koko alueen haltuunsa ja Kristuksen valtaan."[6]
1060–1080	Liettualaiset hyökkäsivät karjalaisia vastaan	Novgorodista löydetty Tuohikirje 590 kertoo liettualaisten hyökänneen karjalaisia vastaan.[18][19]

1100-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi	Konflikti	Selite
1100-luvun alku	Skandinaavien retkiä Suomeen	Gotlantilainen riimukivi G 319 1100-luvun alusta kertoo Auðvaldrin (nimen tulkinta epävarma) kuolleen Suomessa (Finlandi). Karjalan Viipuri (Viborgum) saatetaan kertoa Upplantilaisessa riimukivessä U 180 Sigsteinin kuolinpaikaksi. Tosin paikka saattoi olla myös Tanskan Viborg. Kummassakaan kivessä ei kerrota, oliko kuolema tai retki ylipäätään väkivaltainen.
1123	Novgorodin ruhtinas Vsevolod Mstislavitš teki keväällä paaston aikaan sotaretken jäämejä vastaan.	Novgorodin ensimmäinen kronikka: "Keväällä suuren paaston aikaan Vsevolod meni novgorodilaisten kanssa jäämejä vastaan ja voitti heidät. Matka oli hirveä, sillä leipää ostettiin nogata kappaleelta."[16][17]
1142	Jäämien sotaretki Novgorodia vastaan	Novgorodin ensimmäinen kronikka: "Samana vuonna tulivat jäämit ja sotivat Novgorodin alueella. Laatokanlinnalaiset löivät heitä kuoliaaksi 400 eivätkä päästäneet yhtään miestä pakoon."[16][20]
1143	Karjalaisten sotaretki jäämejä vastaan. Karjala mainitaan ensi kerran muista suomalaisista erillisenä kokonaisuutena.[21]	Novgorodin ensimmäinen kronikka: "Karjalaiset tekivät retken jäämejä vastaan ja pakenivat. Kaksi laivaa tuhottiin."[16]
1149	Jäämien sotaretki vatjalaisia vastaan	Novgorodin ensimmäinen kronikka: "Samana talvena jäämit saapuivat vatjalaisia vastaan noin tuhannen miehen sotajoukolla. Saatuaan kuulla siitä novgorodilaiset, luvultaan ehkä 500, menivät vatjalaisten kanssa heitä vastaan eivätkä päästäneet karkuun yhtään miestä".[16]
1149	Karjalaiset osallistuivat Suzdaliin tehtyyn sotaretkeen	Kiovan prinssi Izjaslavin veli Rostislav osallistui Suzdaliin tehtyyn sotaretkeen prinssin kanssa yhdessä Novgorodilaisten, Pihkovalaisten ja Karjalaisten kanssa.[22]
noin 1155	Ensimmäinen ristiretki Suomeen	Ruotsin kuningas Eerik Pyhä ja englantilainen piispa Henrik tekivät mahdollisesti ensimmäisenä ristiretkenä tunnetun sotaretken Lounais-Suomeen.
1171 tai 1172	Varsinaissuomalaiset pyysivät kristityiltä apua vihollisiaan vastaan	Paavi Aleksanteri III:n 9. syyskuuta kirjattu kirje, joka tunnetaan nimellä Gravis admodum kertoo suomalaisten, eli varsinaissuomalaisten, lupaavan aina vaaran uhatessa säilyttää katolisen uskon, mutta vihollisen vetäydyttyä kieltävän uskon ja vainoavan saarnaajia.
1186	Jaroslav Viisaan poika, Novgorodin ruhtinas Vysata Vasiljevitšin, teki sotaretken jäämejä vastaan	Novgorodin ensimmäinen kronikka: "Samaan aikaan (novgorodilaiset) urhot menivät jäämejä vastaan Vyšata Vasilinpojan johdolla ja palasivat takaisin terveinä otettuaan vankeja."[16][20]
1187	Sigtunan tuho	Eerikinkronikka: "Karjalaiset aiheuttivat Ruotsissa suurta vahinkoa ja levottomuutta. Oli sitten tyyni tai myrsky, he tulivat mereltä salaa Sveanmaan saaristoon nousten ylös Mälarnille useimmiten saariston kätköistä etenevällä sotajoukolla. Kerran he saivat päähänsä polttaa Sigtunan. He polttivatkin sen niin perin pohjin, ettei kaupunki vieläkään ole toipunut. Siellä surmattiin arkkipiispa Johannes, mistä moni pakana riemuitsi. Siitä, että kristittyjen kävi niin huonosti, iloitsivat sekä karjalaiset, että koko Venäjänmaa. Se vahvisti heidän intoaan sotia."[23]
1187	Tanskalaisten sotaretki Suomeen	Tanskalainen ristiretkeilijä Esber Snare viittasi tanskalaisille suurmiehille joulupidoilla pitämässään puheessa tanskalaisten suomalaisista saamaan suureen voittoon.[24]
1191	Novgorodilaisten ja karjalaisten sotaretki Suomeen	Novgorodin ensimmäinen kronikka: "Novgorodilaiset menivät laivoilla karjalaisten kanssa jäämejä vastaan, kävivät sotaa jäämien maassa, hävittivät sitä tulella ja hakkasivat karjan maahan."[16][17]
1191	Tanskalaisten ristiretki Suomeen	Tanskan kuningas Knuut VI johti tanskalaisten annaalikirjojen mukaan ristiretkeä Suomeen, joka tuli "valloitettua kovalla kädellä".[25][26]

1200-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi	Konflikti	Selite
1202	Tanskalaisten ristiretki Suomeen	Tanskalaiset tekivät ristiretken Suomeen Lundin arkkipiispa Anders Sunesenin ja hänen veljensä johdolla.[26] Sunesen sai pian retken jälkeen paavi Innocentius III:lta nimityksen kaikkien Itämeren alueen ristiretkien hallinnoijaksi ja paavilliseksi lähettilääksi.[25]
1221	Suomi osallistui Novgorodin vastaiseen kauppasaartoon	Paavi Honorius III kehotti 13. tammikuuta Suomen piispaa, mahdollisesti piispa Tuomasta, järjestelemään kauppasaartoa Novgorodia vastaan vaikka se olikin gotlantilaisille ja hansalle epämieluisa toimenpide.[27]
1223	Karjalaiset hyökkäsivät Norjaan	Karjalaiset hyökkäsivät yhdessä novgorodilaisten kanssa Norjan asutusta vastaan Pohjois-Skandinaviassa .[28]
1226	Karjalaiset hyökkäsivät Norjaan	Karjalaiset hyökkäsivät uudestaan Norjan asutusta vastaan Pohjois-Skandinaviassa yhdessä novgorodilaisten kanssa.[28]
1226/1227	Novgorodin ruhtinas Jaroslav Vsevolodovitšin sotaretki jäämejä vastaan	Laurentiuksen kronikka: "Samana talvena lähti Jaroslav Vsevolodinpoika Novgorodista meren yli jäämejä vastaan, missä yksikään Venäjän ruhtinaista ei ollut pystynyt (aikaisemmin) oleskelemaan. Hän valloitti koko maan ja palasi Novgorodiin kiittäen ja ylistäen Jumalaa sekä tuoden mukanaan suuren määrän vankeja. Mutta koske ne, jotka olivat hänen mukanaan eivät voineet ottaa mukaansa kaikkia vankeja, he hakkasivat osan kuoliaaksi, mutta päästivät suuren joukon muita takaisin kotiinsa." [16][20]
1228	Jäämien sotaretki Novgorodia vastaan	Novgorodin ensimmäinen kronikka: "Samana vuonna jäämit tulivat laivoilla Laatokalle käymään sotaa, ja tieto tästä tuli Novgorodiin Kristuksen kirkastuksen päivänä (6. elokuuta). Novgorodilaiset asettuivat proomuihin ja soutivat Laatokanlinnaan mukanaan ruhtinas Jaroslav. Laatokanlinnan posadnikka Vladislav ei odottanut miehineen novgorodilaisia, vaan lähti laivoilla jäämien perään sinne, missä nämä sotivat, tavoitti heidät ja taisteli heidän kanssaan. Heti yön tultua laatokanlinnalaiset vetäytyivät saarelle. Jäämit olivat kuitenkin rannalla vankeineen, sillä he olivat sotineet järven ympäristössä maihinnousupaikoilla. Samana yönä he pyysivät rauhaa, mutta sitä eivät posadnikka ja laatokanlinnalaiset heille suoneet. Jäämit hakkasvit kuoliaaksi kaikki vangit, ja he itse pakenivat jalkaisin metsiin hylättyään laivansa. Monet heistä kaatuivat siellä, ja heidän laivansa poltettiin...Sitten inkeriläiset tapasivat jäljelle jääneet jäämit paosta ja surmasivat siellä useita heistä, mutta loput hajaantuivat kuka minnekin. Mutta heidätkin karjalaiset tappoivat missä tahansa tavattuaan, joko metsässä, vainiolla tai leiripaikalla, vedettyään heidät esiin. Heitä oli tullut 2000 tai enemmän, Jumala tietää, mutta harvat heistä pääsivät pakenemaan omaan maahansa, muuten kaikki kaatuivat siellä."[16][20]
1229	Gotlanti tuki Suomen pakanoiden hyökkäyksiä kristittyjä vastaan	Paavi Gregorius IX moitti kirjeessään 16. helmikuuta gotlantilaisia aseiden, hevosten, laivojen ja elintarvikkeiden toimittamisesta Suomen pakanoille, joiden avulla he pyrkivät tuhoamaan kristinuskon leviämisen maassa.[29]
1237	Hämeen kapina	Hämäläiset hylkäsivät katolisen uskon ja palasivat takaisin pakanallisiin tapoihinsa samalla surmaten kristittyjä ja pappeja.[30]
1240	Nevan taistelu	Novgorodin ensimmäinen kronikka sekä Sofian kronikka kertovat ruotsalaisten, norjalaisten, varsinais-suomalaisten ja jäämien sotaretkestä Nevalle.[20]
1241	Karjalaiset Novgorodin liittolaisina sotaretkelle saksalaisia vastaan	Novgorodin ensimmäinen kronikka: "Samana vuonna ruhtinas Aleksanteri lähti novgorodilaisten, laatokanlinnalaisten, karjalaisten ja inkeriläisten kanssa saksalaisia vastaan Kapriossa olevaan linnaan. Hän valloitti linnan ja toi saksalaiset Novgorodiin. Mutt hän päästi menemään. Vatjalaiset ja virolaiset petturit hän kuitenkin hirtti."[16]
1249–1250	Toinen ristiretki Suomeen	Eerikinkronikan mukaan Birger Jaarli teki sotaretken pakanallisia hämäläisiä vastaan ja aloitti linnan rakentamisen Hämeeseen.
1253	Karjalaiset hävittävät saksalaisten aluetta.	Novgorodin ensimmäinen kronikka: "Samana vuonna saksalaiset tulivat Pihkovan luo ja polttivat esikaupungin. Pihkovalaiset kuitenkin surmasivat heistä useita. Novgorodilaiset lähtivät sotajoukolla Novgorodista heitä vastaan, ja he pakenivat pois. Palattuaan Novgorodiin ja varustauduttuaan novgorodilaiset menivät Narvan taakse ja tekivät heidän alueensa autioksi. Samoin tuottivat karjalaiset paljon vahinkoa heidän alueelleen." [16]
1256	Ruotsalaiset, suomalaiset ja hämäläiset aloittivat linnan rakentamisen Narvaan.	Novgorodin ensimmäinen kronikka: "Ruotsalaiset, hämäläiset, suomalaiset ja Didman maakuntineen sekä suuri joukko asemiehiä tulivat ja alkoivat rakentaa Narvalle linnaa. Ruhtinas ei ollut silloin Novgorodissa. Novgorodilaiset lähettivät lähettiläitä Alamaahan (Volgan varsi Tverista Nižni Novgorodiin) noutamaan ruhtinasta saadakseen asemiehiä. Itse he kuitenkin lähettivät sanan ympäri aluettaan kooten siten joukkoja. Kun nuo kirotut saivat kuulla siitä, he pakenivat meren yli."[16][20]
1256	Novgorodin ruhtinas Aleksanteri Nevskin sotaretki jäämejä vastaan	Novgorodin ensimmäisen kronikka: "Samana vuonna talvea vasten ruhtinas Aleksanteri saapui seurassaan metropoliitta ja lähti matkaan metropoliitan kanssa, eivätkä novgorodilaiset tienneet, minne ruhtinas aikoi. Jotkut arvelivat hänen menevän virolaisia vastaan. Tultuaan Kaprioon Aleksanteri lähti jäämejä vastaan ja metropoliitta lähti Novgorodiin ja monet muut novgorodilaiset palasivat Kapriosta takaisin. Ruhtinas matkasi joukkojensa ja novgorodilaisten kanssa. Se oli vaikea matka, sillä päivää ja yötä ei erotettu toisistaan. Monet matkalla olleet kuolivat, mutta novgorodilaisia Jumala varjeli. Tultuaan jäämien maahan he hakkasivat joitakin kuoliaaksi ja ottivat toisia vangiksi kunniakkaan ristin ja Pyhän Sofian voimalla. Novgorodilaiset tulivat ruhtinas Aleksanteri mukanaan kaikki terveinä kotiin."[16][20] Nikonin kronikka kertoo suzdalilaisten osallistuneen retkelle Aleksanterin liittolaisina. Sofian kronikka puolestaan kertoo retken kohdistuneen ruotsalaisia ja virolaisia vastaan.[16]
1257	Karjalaisten sotaretki Ruotsiin	Karjalaiset tekivät sotaretken Ruotsiin. Sotaretken seurauksena Ruotsin kuningas Valdemarin pyynnöstä Paavi Aleksanteri IV antoi ristiretkijulistuksen Karjalaisia vastaan.[31]
1259	Suomen pakanat hävittivät Ruotsin kyliä ja kirkkoja	Paavi Aleksanteri IV hyväksyi 1. maaliskuuta Ruotsin kuningas Valdemarin ja Tanskan kuningas Kristofferin pojantyttären Sofian avioliiton, jotta Ruotsi pystyisi paremmin ja tehokkaammin torjumaan lähellä asuvien pakanoiden jatkuvia hyökkäyksiä valtakunnan kyliä ja kirkkoja kohtaan.[32] Viro oli jo käännytetty väkivalloin kristinuskoon, joten viittaus voi koskea vain Suomen heimoja.
1271	Karjalaiset ja kveenit tekivät sotaretken Norjaan	Karjalaiset ja kveenit tekivät hyökkäyksen Norjan Hålogalantiin.
1275	Karjalan, Inkerin, Lapin ja Vatjanmaan pakanat ahdistelevat Ruotsin valtakuntaa	Paavi Gregorius X pyytää kirjeessään 9. tammikuuta Upsalan arkkipiispalle Ruotsin valtakunnan asukkaita vastustamaan Karjalan, Inkerin, Lapin ja Vatjanmaan pakanoita sekä ”valtakunnan viereisillä seuduilla” tapahtuvaa katolisesta uskosta luopumista. Paavi myös vaati etteivät lähiseutujen kristityt luovuta näille pakanoille aseita, rautaa, laivanrakennuspuuta tai muuta tavaraa kristittyjen vainoamiseen.[16]
1278	Ruhtinas Dmitri valloitti Karjalan.	Novgorodin ensimmäisen kronikka: "Ruhtinas Dmitri rankaisi novgorodilaisten ja koko Alamaan (Volgan varsi Tveristä Nižni Novgorodiin) kanssa karjalaisia ja valloitti heidän maansa."[16][20]
1283	Ruotsalaisten ja suomalaisten sotaretki Novgorodin alueille	Ruotsalaisten ja suomalaisten sotaretki Nevalle ja Laatokalle.
1284	Saksalaiset tekevät sotaretken Karjalaan	Saksalainen sotapäällikkö Trunda tekee joukkojensa kanssa laivoilla ja veneillä sotaretken Karjalaan Nevaa pitkin tarkoituksenaan verottaa karjalaisia. Novgorodilaiset voittavat saksalaiset Nevan suulla 9. syyskuuta yhdessä posadnikka Semenin laatokanlinnalaisten kanssa.[33]
1292	Novgorodin sotaretki Suomeen	Novgorodin ensimmäisen kronikka: "Samana vuonna Novgorodin urhot menivät ruhtinaan sotapäälliköiden kanssa sotimaan jäämien maahan. Käytyään sotaa he palasivat kaikki terveinä takaisin."[16][20]
1292	Ruotsalaisten sotaretki Karjalaan ja Inkeriin	Novgorodin ensimmäisen kronikka: "Samana vuonna ruotsalaiset tulivat sotimaan 800 miehellä. Karjalaan meni 400 ja Inkeriin (niin ikään) 400. Inkeriläiset löivät heidät kuoliaaksi. Karjalaiset löivät omat vihollisensa ja ottivat joitakin käsin vangiksi."[16][20]
1293	Kolmas ristiretki Suomeen	Marski Torgils Knutssonin eli Torkkeli Knuutinpojan ristiretki Karjalaan. Ruotsalaiset valloittivat karjalaisilta lopulta 14 kihlakuntaa.[34] Viipurin linna perustetaan karjalaisten tuhotun linnoituksen paikalle.[35]
1294	Novgorod hyökkäsi Viipurin linnaan	Novgorodilaiset hyökkäsivät kevättalvella ruhtinas Roman Glebovitshin johdolla Viipurin linnaa vastaan, mutta epäonnistuivat kärsien raskaat menetykset. Ruotsalaiset valloittivat Käkisalmen.
1295	Novgorod valloitti Käkisalmen	Novgorodilaiset valloittivat Käkisalmen takaisin.

1300-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi	Konflikti	Selite
1311	Novgorodin sotaretki Suomeen	Novgorodilaiset tekivät Dmitri Romanovichin johdolla sotaretken Suomeen ja polttivat Vanain kaupungin. Tämän arvellaan tarkoittaneen nykyisen Hämeenlinnan keskustassa sijainnutta asutuskeskusta ("Vanaja") tai Hakoisten linnaa Janakkalassa.
1314	Karjalaisten kapina Novgorodia vastaan	Karjalaisjoukko valloitti Käkisalmen linnan. Novgorodilaiset saivat linnan takaisin ja rankaisivat kapinoitsijoita ankarasti.
1318	Novgorodin sotaretki Suomeen	Novgorodilaiset tekivät sotaretken sum-kansaa vastaan "Ljudrevin kaupunkiin" ja "Piskuplin kaupunkiin". Ljudrevin kaupunki on tulkittu Turuksi, koska Turun linnanherrana oli tähän aikaan Lyder van Kyren. Piskuplin kaupunki voisi tällöin olla Kuusiston piispanlinna, ja tulla ruotsin sanasta "biskop", piispa.[36] Historiantutkija Jukka Korpelan mukaan hyökkäys saattoi kohdistua myös Karjalaan. Myöhempi Suomen piispainkronikka tosin mainitsee "ruteenien" (venäläisten?) hävittäneen Kuusiston linnan tänä vuonna.
1323	Pähkinäsaaren rauha	Ruotsi ja Novgorod solmivat Pähkinäsaaren rauhan 12. elokuuta. Sopimus jätti Viipurin Ruotsille ja Käkisalmen Novgorodille.
1337	Käkisalmen kapina	Novgorod oli antanut Käkisalmen läänin läänitykseksi liettualaiselle ruhtinaalle, jonka ankarasta verotuksesta seurasi karjalaisten Käkisalmen kapina.
1344	Yrjönyön kapina	Virolaiset pyytivät Turun ja Viipurin voudeilta apua noustessaan kapinaan saksalaisia ja tanskalaisia vastaan.[6] Kapinallisten vastarinta kuitenkin kukistettiin ennen Suomesta tulleiden apujoukkojen saapumista.
1350	Novgorodilaiset hyökkäsivät Viipuriin	Novgorodilaiset tekivät sotaretken Viipuriin 21. maaliskuuta Ivan Fedorovichin ja voivodien Mikhali Danilovichin, Juri Ivanovichin ja Yakov Khotovin johdolla ja polttivat kaupungin taisteluiden ohessa.[17]
1364–1365	Turun linnan piiritys	Ruotsin valtaistuimesta käydyn kamppailun yhteydessä Turun linna piiritettiin ja lopulta valloitettiin kuningas Maunu Erikinpojan miehiltä.
1377	Novgorodin sotaretki Suomeen	Novgorodilaiset tekivät sotaretken Pohjois-Pohjanmaalle. Eräiden tietojen mukaan arvoituksellisesta Oulun linnasta taisteltiin.
1380-luku	Ruotsin valtataistelu	Ruotsissa uusia valtataisteluita kuningas Albrekt Mecklenburgilaisen riitaannuttua ylimystön kanssa. Rauhattomuudet ulottuivat myös Suomen puolelle, vaikka tapahtumien yksityiskohtia ei juuri tunneta.
1387	Turun linnan ryöstö	1500-luvulta peräisin oleva lähde kertoo, että Ruotsin valtakamppailuihin sekaantuneet merirosvot, vitaaliveljet, ryöstivät Turun. Tietoa ei pidetä kovin luotettavana, mutta vitaaliveljien tiedetään muuten liikkuneen Suomen rannikoilla ja pitäneen Korsholman linnaa hallussaan.
1396	Ruotsalaisten sotaretki Karjalaan	Epämääräisiä tietoja ruotsalaisten sotaretkestä Karjalaan, Kurkijoen tienoille.
1380-1400	Hyökkäyksiä Karjalassa	Vuosien 1380 ja 1400 väliin ajoitetut Novgorodin tuohikirjeet 248.[37] ja 249.[38] kertovat Ruotsin puolen hyökkäyksistä karjalaisten kimppuun jossain Karjalassa. Tapahtumien tarkempaa sijaintia on tulkittu eri tavoin. Deniz Kuzminin mukaan kirjeen 249. tapahtumat sijoittuvat Saimaan Oriveden seudulle. Hyökkääjät tappoivat joitakuita ja ryöstivät karjalaisia kauppiaita. Hyökkääjiä ja uhreja nimetään, ja tämä onkin eräs useista tuohikirjeistä, joista saadaan tietoa suomensukuisten muinaisnimistä. Tähän hyökkäykseen otti ilmeisesti osaa Novze [39] niminen lappalainen.[40] Myös kirjeessä 248. kerrotaan lappalaisista, jotka tulkinnasta riippuen olivat joko hyökkääjien tai uhrien joukossa. Siinä kerrotaan hyökkääjien ottaneen vankeja.

1400-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi	Konflikti	Selite
1411	Novgorodilaiset polttivat Viipurin	Novgorodilaiset polttivat Viipurin esikaupungin 26.3. kostoksi hieman aiemmin tapahtuneesta Tiurinlinnan hävityksestä, josta he syyttivät ruotsalaisia.
1438–1439	Davidin kapina	Talonpoikien kapina veronkantoa kohtaan Satakunnassa, Hämeessä ja Karjalassa.
1446	Hämäläiset ja Savolaiset kahakoivat erämaiden omistuksesta	Kaarle Knuutinpoika vahvisti rajan hämäläisten ja savolaisten erämaiden välille. Rajanvetoa olivat tiettävästi edeltäneet väkivaltaiset kahakat erämailla sijaitsevien riistamaiden ja kalavesien käyttöoikeuksista. Savolaiset väittivät hämäläisten erämiesten murhanneen savolaisia ja syöttäneen näiden ruumiit koirille.
1456	Tanskalaiset piirittivät Viipurin linnaa	Tanskan kuningas Kristian I pyrki valloittamaan Suomen ja piiritti Viipurin linnaa.[6]
1479	Novgorod teki sotaretken Savoon	Novgorodilaiset tekivät hävitysretken Savoon.
1480	Ruotsalaisten sotaretki Karjalaan	Eerik Akselinpoika Tott teki kostoretken Karjalaan ja sai kronikkatietojen mukaan suuren voiton.
1495–1497	Vanha viha	Ruotsin ja Venäjän välinen sota, jossa Suomea hävitettiin pahasti. Iivana III Suuri oli ensimmäinen koko Venäjän suuriruhtinas. Viipurin linnan ja Olavinlinnan piiritykset: Viipurin pamaus vuonna 1495.

1500-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi	Konflikti	Selite
1506–1509	Juuttiviha	Tanskan kuninkaan Hannu I:n joukot pyrkivät Otto Rudin johdolla valloittamaan Suomen. Tanskalaiset ryöstelivät rannikkoa ja polttivat Turun vuonna 1509.
1516	Venäläiset hyökkäsivät Suomeen	Venäläiset hyökkäsivät Suomeen rikkoen aseleposopimuksen.[6]
1521–1523	Kristian II hyökkäsi Ruotsiin ja Suomeen	Tanskan kuningas Kristian II valloitti Ruotsin ja Suomen. Kustaa Erikinpojan (Kustaa Vaasa) johtama kapinaliike karkotti kuitenkin hänet Lyypekin tuella. Suomessa taisteluita käytiin muun muassa Turun, Viipurin ja Raaseporin linnojen omistuksesta.
1534–1537	Kreivisota	Tanskan kanssa liittoutunut Ruotsi irrottautuu Lyypekin holhouksesta. Suomessa sotatoimet rajoittuivat Viipurin linnan ja Olavinlinnan piirityksiin linnanpäälliköiden asettauduttua Lyypekin puolelle.
1542	Dacken sota	Nils Dacken johtama laaja talonpoikaiskapina Ruotsissa. Kapinan kukistamiseen osallistui suomalaisia joukkoja.
1555–1557	Suuri Venäjän sota	Venäjän ensimmäisenä tsaarina Iivana Julma. Joutselän taistelussa Karjalankannaksella lyötiin venäläinen hyökkäysosasto. Rauhanneuvottelijana toiminut Mikael Agricola kuoli matkalla neuvotteluista Kuolemajärven Kyröniemen kylässä 9. huhtikuuta 1557.
1563	Erik XIV:n ja Suomen herttua Juhana konflikti	Ruotsin kuningas Erik XIV ja Suomen herttua Juhana ajautuivat aseelliseen välienselvittelyyn: Turun linna valloitettiin ja herttua vietiin vankina Ruotsiin.
1563–1570	Seitsenvuotinen sota	Tanska-Norjan, Puola-Liettuan ja Lyypekin muodostaman liittouman ja Ruotsin välisessä sodassa suomalaisia joukkoja sotatoimissa Blekingen ja Hallannin alueilla. Suomalaiset osallistuivat verilöylyyn Ronnebyn kaupungissa.
1570–1595	Pitkäviha	Ruotsin 25-vuotinen sota Venäjää vastaan, joka päättyi Täyssinän rauhaan. Sota näännytti pahoin Suomen väestöä. Oulujärven alueen uudisasutus kärsi vakavaa tuhoa. Helsinki ja Porvoo hävittiin. 1580-luvulla raivosi rappasota ja aselevosta huolimatta pohjalaiset ja vienalaiset talonpojat tekivät julmia hävitysretkiä toistensa kimppuun. Yksi tällaisten sissiretkien johtana toimi Pekka Vesainen.
1592	Rautalammin ensimmäinen kapina	Nuijasotaa edeltäneissä levottomuuksissa Rautalammin talonpojat hyökkäsivät joulukuun yönä Uplannin lipustoon kuuluneen ratsumies Hannu Niilonpojan kimppuun ja surmasivat hänet ja hänen palvelijansa. Muita huoveja otettiin kiinni ja heitä mestattiin. Kapinapurkaus kuitenkin tukahdutettiin nopeasti, jolloin talonpoikia pakeni metsiin ja osa heistä surmattiin.
1596–1597	Nuijasota	Ruotsin sisäisen valtataistelun yhteydessä pohjalaiset, hämäläiset ja savolaiset talonpojat nousevat kapinaan verotusta, riistoa ja sotilasterroria vastaan. Suuri määrä talonpoikia tapettiin ja kapinajohtaja Jaakko Ilkka mestattiin sodan päätteeksi.
1599	Marttilan taistelu	Ruotsin valtionhoitaja, Kaarle-herttua, kukisti syrjäytettyä Sigismund-kuningasta kannattaneen Suomen aatelin aseellisen vastarinnan Marttilan taistelussa. Taistelun jälkeen Suomen aateliset taltutettiin Turun verilöylyssä.

1600-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi	Konflikti	Selite
1600–1629	Puolan sota	Ruotsi ja Puola taistelivat Liivinmaan herruudesta. Sodassa oli neljä aktiivista vaihetta, joiden välillä vallitsi aselepo: 1600–1611: Ruotsi teki Kaarle IX:n hallitessa kaksi suurta hyökkäystä Liivinmaalla, mutta molemmat epäonnistuivat. Kirkholman taistelussa vuonna 1605 puolalaiset löivät lähes kolminkertaisen ruotsalais-suomalaisen ylivoiman. 1617–1618. 1621–1622: Ruotsi valloitti Kustaa II Aadolfin johdolla Riian 1625–1629: Ruotsi sai Liivinmaan herruuden ja pakotti Puolan rauhaan vietyään sotatoimet Preussiin asti.
1610–1617	Inkerin sota	Sekasorron aika Venäjällä. Ruotsi ja Puola sekaantuivat Venäjän sisäisiin valtataisteluihin. Jakob De la Gardien joukot miehittävät Novgorodia ja Moskovaa. Käkisalmen valloitus. Stolbovan rauhassa 1617 Ruotsi sai Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan. Novgorod kuitenkin joudutaan luovuttamaan eikä ruotsalaista prinssiä saada Venäjän tsaariksi.
1611–1613	Kalmarin sota	Etelä-Ruotsin alueella käyty Ruotsin tappiollinen sota Tanskaa vastaan. Suomalaisia mukana. Älvsborgin lunnaat.
1618–1648	kolmikymmenvuotinen sota	Saksaa runteleva suursota koostui useista erillisistä sodista ja päättyi lopullisesti Westfalenin rauhaan 1648. Ruotsi liittyy sotaan 1630. Breitenfeldin ensimmäinen ja toinen taistelu. Lützenin taistelu. Suomalaiset hakkapeliitat hävittävät Saksaa ja Böömiä. Ruotsi nousi suurvallaksi ja sai hallintaansa alueita Saksassa. Myös Tanskaa vastaan taisteltiin: Brömsebron rauhassa muun muassa Gotlanti siirtyi Ruotsille. Sodat rasittivat pahoin Suomen ja Ruotsin väestöä.
1655–1661	Pohjan sota	Suomalaisia joukkoja Ruotsin armeijassa. 1655–1660: sota Puolaa vastaan Liettuassa ja Puolassa. Puolan kruunua havitteleva Kaarle X Kustaa valloitti Varsovan, mutta joutui perääntymään katolisen kansannousun johdosta. Tämän jälkeen Ruotsin uusi suurhyökkäys liitossa Brandenburgin kanssa. Varsovan taistelussa saavutetusta voitosta huolimatta edessä oli taas perääntyminen Itämeren rannikolle. Olivan rauha vuonna 1660 päätti Ruotsin ja Puolan vuodesta 1598 jatkuneen kruununperimysriidan. 1656–1658: Kaarle X Kustaan Venäjän sota eli ruptuurisota. Venäjän hyökkäys Liivinmaalle, Inkeriin, Karjalaan ja Suomeen torjuttiin alivoimasta huolimatta. Ortodoksinen talonpoikaisväestö tuki venäläisiä. Venäläisten perääntyessä Käkisalmen läänin ortodoksiväestöä pakeni runsaasti Venäjälle. Ruotsin Karjala luterilaistui ja suomalaistui. Välirauhaa seurasi Kardisin rauha vuonna 1661. Stolbovan rauhassa 1617 päätetty valtakunnanraja pysyi ennallaan. 1657–1658: Tanskan sota. Puolasta marssinut Kaarle X Kustaa hyökkäsi etelästä Tanskan kimppuun. Kuuluisa "jäämarssi" Iso-Beltin salmen yli Själlantiin. Roskilden rauhassa Ruotsi sai suuret alueet: Skånen, Blekingen, Hallandin ja Bohuslänin, Bornholmin saaren sekä Trondheimin läänin Norjasta. 1658–1660: Kolmiliiton ja Tanskan sodat. Itävalta, Brandenburg ja Puola tekivät kolmiliiton Ruotsia vastaan. Ruotsi rikkoi rauhan ja hyökkäsi uudestaan vuonna 1658 lopettaakseen Tanskan itsenäisyyden. Kööpenhaminan piiritys. Juutinrauman meritaistelu. Hollannin laivaston tukema Tanska selviytyi. Kööpenhaminan rauhassa Ruotsi joutui palauttamaan Bornholmin ja Trondheimin läänin, mutta ei Skånea ja sen naapurimaakuntia.
1674–1679	Skånen sota	Tanska yritti valloittaa Ruotsilta takaisin edellisissä sodissa menettämänsä Juutinrauman itäpuoliset maakunnat. Mukana myös suomalaisia joukko-osastoja. Lundin taistelu oli pohjoismaiden historian verisimpiä.

1700-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi	Konflikti	Selite
1700–1721	Suuri Pohjan sota	Saksin, Tanskan ja Venäjän yhteinen hyökkäys Ruotsin kimppuun. Aluksi Ruotsi tyrmäsi kaikki hyökkääjät yksi kerrallaan (esim. Narvan taistelu), mutta Kaarle XII:n johtama armeija kohtasi lopulta tuhonsa Ukrainassa Pultavan taistelussa Moskovaan pyrkiessään. Pietari Suuren Venäjä miehitti Suomen vuosina 1713–1714 nousten Itämeren hallitsevaksi suurvallaksi. Napuen taistelu. Kajaanin linnan piiritys. Isoviha. Uudenkaupungin rauha vuonna 1721 lopetti Ruotsin suurvalta-aseman, ja luovutti Venäjälle muun muassa Liivinmaan ja Viron, Inkerinmaan ja suuren osan Viipurin lääniä. Suomi oli sodan ja miehityksen jäljiltä köyhtynyt ja ränsistynyt, ja Ruotsin menettämistä Viipurin läänin alueista tuli Venäjän hallitsema ns. Vanha Suomi.
1741–1743	Hattujen sota Pikkuviha	Hattupuolueen epäonnistunut revanssisota Venäjää vastaan. Lappeenrannan taistelu. Suomi miehitettynä. Venäjän keisarinna Elisabet kannusti suomalaisia itsenäistymään Ruotsista. Turun rauhassa Venäjä sai lisää alueita Suomen kaakkoisosasta (ns. Vanha Suomen loppuosa).
1756–1763	Seitsenvuotinen sota	Iso-Britannia ja Preussi vastassaan Ranska, Saksa, Itävalta, Venäjä, Ruotsi ja Espanja. Ruotsin osalta Pommerin sota.
1788–1790	Kustaa III:n sota	Ruotsin Kustaa III:n aloittama sota Venäjää vastaan. Ruotsi sai vastaansa myös Tanskan. Rintamalinjat kulkivat Kymenlaaksossa ja Etelä-Savossa. Kiivasta merisotaa Suomenlahdella. Anjalan liitto. Porrassalmen, Parkumäen ja Ruotsinsalmen voitoista huolimatta Ruotsi ei saanut Värälän rauhassa lisäalueita.

1800-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi	Konflikti	Selite
1808–1809	Suomen sota	Venäjä valloitti Suomen Ruotsilta tarkoituksenaan taivuttaa Ruotsi mukaan Englannin mannermaansulkemukseen. Viaporin antautuminen romahdutti Ruotsin puolustusstrategian. Taistelut keskittyivät Pohjanmaalle ja Savoon. Meritaisteluita Turunmaan saaristossa. Oravaisten taistelu. Koljonvirran taistelu. Haminan rauha.
1830–1831	Puolan kapina	Suomen Kaarti oli mukana kukistamassa puolalaisten kansannousua Venäjän valtaa vastaan. Kiivas taistelu Varsovassa. Raskaat tappiot kärsinyt kaarti sai tunnustuksena Pyhän Yrjön ritarikunnan lipun.
1853–1856	Krimin sota	Suomi oli Krimin sodan sivunäyttämönä. Oolannin sodassa Englannin ja Ranskan laivastot hyökkäilivät Suomen rannikoille tuottaen suurta tuhoa. Bomarsundin taistelu ja Viaporin pommitus. Kokkolassa englantilainen maihinnousu torjuttiin (Halkokarin kahakka).
1877–1878	Turkin sota	Venäjä hyökkäsi Turkkia vastaan tavoitellessaan Välimerelle johtavia salmia ja panslavismin hengessä Balkanin slaavikansojen suojelijan asemaa. Suomen Kaarti pantiin liikekannalle, vapaaehtoisia ilmoittautui yli tarpeen. 900-miehinen kaarti kärsi laulun sanoin "vilua ja nälkää Balkanin vuorilla taistellessa". Neljäsosa miehistä kuoli tauteihin tai kaatui taistelussa. Kunnostautunut kaarti sai vanhan kaartin arvonimen. Voitoistaan huolimatta Venäjä pakotettiin Berliinin kongressissa luovuttamaan valloittamansa alueet.

1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi	Konflikti	Selite
1914–1918	Ensimmäinen maailmansota	Suomen alueella ei juurikaan ollut sotatoimia, mutta yhteensä noin 2 500 suomalaista osallistui sotaan joko Venäjän tai Saksan armeijassa (jääkäriliike). Venäjän armeija teki Suomessa runsaasti linnoitustöitä vihollisen maihinnousun varalta.
1918	Suomen sisällissota	Ensimmäinen maailmansota hajotti Venäjän keisarikunnan, mikä johti vastaavaan yhteiskunnan hajoamiseen ja taisteluun valtiovallasta myös Suomessa. Sisäinen valtataistelu aiheutti lopulta sisällissodan Etelä-Suomea hallinneiden punaisten (Suomen kansanvaltuuskunta) sekä Keski- ja Pohjois-Suomea hallinneiden valkoisten (Vaasan senaatti) välillä, 27. tammikuuta – 15. toukokuuta 1918. Tampereen taistelu maalis-huhtikuussa 1918 oli sisällissodan ratkaiseva yhteenotto, joka päättyi valkoisten voittoon. Neuvosto-Venäjä tuki punaisia sotajoukoin ja asein. Valkoiset voittivat sodan keisarillisen Saksan tuella. Saksan armeija miehitti eteläisimmän Suomen tärkeitä keskuksia. Sodan aikana molemmat osapuolet syyllistyivät poliittiseen terroriin ja raakuuksiin. Sodan jälkeen tuhansia punaisia tai punaisiksi epäiltyjä kuoli vankileireillä nälkään ja tauteihin. Yhteensä sota vaati 37 000 uhria.[41]
1918–1922	Heimosodat	Muutama tuhat vapaaehtoista suomalaista osallistui sotatoimiin, joissa tuettiin ”heimokansoja” Virossa, Inkerissä ja Itä-Karjalassa. Viron vapaussota (1917–1920) Pohjan poikien ja I Suomalaisen Vapaajoukon avustusretki Viron vapaussotaan. Vienan retkikunta (1918) Muurmannin legioona Aunuksen retkikunta (1919) Petsamon retket (1918 ja 1920) Itäkarjalaisten kansannousu eli metsäsissit (1921–1922) Inkeriläisten kansannousu (1919)
1939–1940	Talvisota	Sota alkoi Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen lavastamalla Mainilan laukaukset. Neuvostoliitto uskoi valtaavansa Suomen muutamassa viikossa – siihen kuitenkaan pystymättä. Raatteen tien taistelu. Kollaan taistelu. Merkittävistä torjuntavoitoista huolimatta Suomen voimat ehtyivät ylivoimaa vastaan käydyssä epätasaisessa kamppailussa. Moskovan rauhassa Suomi menetti suuria alueita: Karjalan sekä Sallan ja Kuusamon itäosat. Lisäksi Hanko vuokrattiin Neuvostoliitolle.
1941–1944	Jatkosota	Jatkosota oli suomalaisten näkökulmasta talvisodan jatke, jossa suomalaiset lähtivät valtaamaan Neuvostoliitolta takaisin talvisodassa menetettyjä alueita. Sota alkoi Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon, joka piti Suomea Saksan liittolaisena, koska Suomessa oli saksalaisia joukkoja ja Suomen ilmatilaa käytettiin saksalaisiin pommituslentoihin. Neuvostoliitto iski pommikonein Suomeen, minkä jälkeen Suomi julisti sodan. Myöhemmin myös Iso-Britannia, sekä Australia, Kanada ja Uusi-Seelanti toimittivat sodanjulistuksen Suomelle. Aluksi suomalaiset onnistuivat edetä menetetyille alueille ja vanhan rajan ylikin. Itä-Karjalan miehitys. 1944 kesällä Neuvostoliitto aloitti Karjalankannaksella suurhyökkäyksensä, joka pysäytettiin lopulta Talin–Ihantalan taistelussa. Rauhanteossa menetettiin Moskovan rauhan rajojen lisäksi Petsamo sekä Porkkala vuokralle 50 vuodeksi.
1944–1945	Lapin sota	Jatkosodan välirauhansopimuksen vaatimuksena oli, että Suomi ajaa saksalaisjoukot pois Lapista. Aluksi saksalaiset vetäytyivät ilman taistelua ja suomalaiset joukot lähinnä vain seurasivat vetäytyjää. Neuvostoliitto kuitenkin vaati aloittamaan varsinaiset sotatoimet saksalaisia vastaan. Seuranneen täysimittaisen sodan aikana saksalaiset tuhosivat jättämiään alueita.

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi	Konflikti	Selite
2002–	Afganistanin sota	Suomen sotilasoperaatio Afganistanissa (2002–): Suomi on osallistunut noin 200[42] sotilaan voimin ISAF-kriisinhallintaturvaoperaatioon Afganistanin sisällissodassa vuodesta 2002. Vuodesta 2003 operaatio on ollut Naton johtama ja YK:n turvallisuusneuvoston laajentamana mandaatti on koskenut koko Afganistania.[43] Vuonna 2006 Isaf yhdistettiin Yhdysvaltojen operaatio Enduring Freedomin kanssa, jonka tavoitteena on tuhota islamistien valta Afganistanissa ja Pohjois-Pakistanissa. Keväällä ja kesällä 2009 Suomessa virisi keskustelua siitä, onko rauhanturvaoperaatioon osallistuminen johtanut siihen, että Suomesta on tosiasiallisesti tullut sisällissodan osapuoli.[44] [45] [46] Vuonna 2010 Suomi suunnitteli liittyvänsä uuden kansainvälisen taisteluosaston perustamiseen Afganistanin sodassa. Taisteluosaston tehtävänä olisi joustavasti puuttua afganistanilaisten vihollistaistelijoiden liikkeisiin ja solutukseen Pohjois-Afganistanissa, torjua iskuja ja järjestää afgaaniarmeijan koulutusta.[47]

Ajoittamattomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi	Konflikti	Selite
1500-luvulla tai myöhemmin	Taisteluja Vienan Lapissa	Vienan ja Aunuksen Karjalan kansanperinne kertoo Vienan pohjoisosissa muinaisaikoina käydystä "lapinsodasta". Tarinoissa lappalaiset puolustautuivat seudulle asettuvia karjalaisia uudisasukkaita vastaan. Pohjois-Vienan karjalaisasutus vakiintui 1500-luvulla. Uhtuan Luusalmen kylässä kerrotaan, että kylän omistajuudesta taistellessa kuoli monta miestä kummaltakin puolelta. Kuitenkin perinteen mukaan kylän myöhempi asutus on sekä lappalaista, että karjalaista alkuperää, eli mahdollinen taistelu ei syrjäyttänyt lappalaisia kokonaan, vaan nämä sulautuivat karjalaisiin. Pohjois-Vienan lappalaisasutus on sittemmin kadonnut. Alueelta tunnetaan vielä 1700-luvulta asiakirjamerkintöjä lappalaisista, jotka olivat äskettäin alkaneet viljellä maata, ja siten olivat karjalaistumassa. [48]

Vuosi

Konflikti

Selite

1500-luvulla tai myöhemmin

Taisteluja Vienan Lapissa

Vienan ja Aunuksen Karjalan kansanperinne kertoo Vienan pohjoisosissa muinaisaikoina käydystä "lapinsodasta". Tarinoissa lappalaiset puolustautuivat seudulle asettuvia karjalaisia uudisasukkaita vastaan. Pohjois-Vienan karjalaisasutus vakiintui 1500-luvulla. Uhtuan Luusalmen kylässä kerrotaan, että kylän omistajuudesta taistellessa kuoli monta miestä kummaltakin puolelta. Kuitenkin perinteen mukaan kylän myöhempi asutus on sekä lappalaista, että karjalaista alkuperää, eli mahdollinen taistelu ei syrjäyttänyt lappalaisia kokonaan, vaan nämä sulautuivat karjalaisiin. Pohjois-Vienan lappalaisasutus on sittemmin kadonnut. Alueelta tunnetaan vielä 1700-luvulta asiakirjamerkintöjä lappalaisista, jotka olivat äskettäin alkaneet viljellä maata, ja siten olivat karjalaistumassa.

[48]

RUOTSI-SUOMEN VIIMEISET SODAT

Suuri pohjansota 1700 - 1721

Venäjä (Pietari suuri) yrittää päästä Itämeren herraksi ja valloittaa Ruotsilta esimerkiksi Balttian maat ja Suomen.

Venäjän sotajoukot Suomessa 1713 - 1721 (isovihan aika)

Päättyy Uudenkaupungin rauhaan 1721, jossa Ruotsi (Suomi) menettää Karjalan. Rajalinja kulkee suunnilleen nykyisellä paikalla.

Pikkuviha (Hattujen sota) 1741-1744

Ruotsissa Kaarle XII oli kuollut 1718 ja valta oli siirretty uudella hallitusmuodolla 1719 pois itsevaltiailta kuninkailta Valtaneuvostolle ja ns. kansliapresidentille (Arvid Horn). Voimistuvan opposition (hatut) mielestä hallinto toimi lepsusti Ruotsin menettämien maiden suhteen ja nimitti sitä yömyssyiksi (myssyt). Kun valta siirtyi 1738 valtiopäivillä "hatuille" he odottivat vain tilaisuutta aloittaa uusi sota Venäjää vastaan ja vallata menetetyt alueet takaisin (mm. Karjala).

Sota alkoi 1741 ja päättyi 1743 Turun rauhaan, jossa Ruotsi (Suomi) menetti entisen Karjalan lisäksi osan Itä-Suomea. Raja kulki nyt Kymijoelle niin, että Savonlinna, Lappeenranta ja Hamina kuuluivat Venäjälle.

Kustaan sota 1788 - 1790

Nuoren Kustaa III:nnen tullessa valtaan hän päätti tukea omaa valtaansa vaatimalla jälleen Karjalaa takaisin Ruotsille ja harkitsi sotaa myös Tanskaa vastaan. Surkea jäätilanne esti hyökkäyksen Tanskaan, mutta Suomenlahdella käytiin suuria meritaisteluja mm. Ruotsinsalmessa Kotkan edustalla.

Venäjän Katariina II ja Kustaa III solmivat rauhan Värälässä 1790. Mitkään rajat eivät muuttuneet, mutta Pietarin linnoitusta alettiin vahvistaa Venäjällä.

Suomen sota 1808 -1809

Sodan syynä oli Venäjän ja Ranskan välinen ns. Tilsitin sopimus 7.7.1807, jossa Ranska suostui Suomen miehittämiseen, koska Ruotsi ei suostunut Englantia koskevaan mannermaasulkemukseen. Suomen valtauksella yritettiin pakottaa Ruotsi allekirjoittamaan kyseinen sopimus Englantia vastaan.

Sodan seurauksena Ruotsin itäiset läänit (Suomi) liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa ja samalla näiden hallinto järjestettiin uudelle pohjalle, Suomen suuriruhtinaskunnaksi. Venäjällä ei ollut vielä ennen sotaa aikomusta liittää Suomea osaksi keisarikuntaa, sillä sodan syynä oli vain Ruotsin pakottaminen kauppasaartoon Britanniaa vastaan, minkä toteuduttua Suomen miehittäminen voitaisiin lopettaa. Päätös Suomen tulevaisuudesta tehtiin kuitenkin pian sodan alettua, maaliskuun aikoihin. Venäjän pääkaupunki Pietari oli vaarallisen lähellä Ruotsin itärajaa. Liittämällä Suomen alueisiinsa Venäjä sai suojaa Pietarille ja Suomenlahden merenkululle.

Vanha Suomi liitetään Suomen suuriruhtinaskuntaan 1812

Vanhan Suomen lisäksi loputkin Suomesta liitettiin Venäjän keisarikuntaan vuosina 1808 - 1809 käydyn ja sitä seuranneen Haminan rauhan yhteydessä. Samalla ryhdyttiin niin Suomessa kuin keisarin hovissa puuhaamaan Vanhan Suomen liittämistä muun Suomen, eli Venäjältä käsin katsottuna Uuden Suomen yhteyteen.

Yhdistymishankkeella tavoiteltiin kansallisesti yhtenäisen alueen muodostamista ikään kuin Ruotsin mallin mukaisen modernin valtion kokeilukentäksi ja näyteikkunaksi keisarin hyväntahtoisuuden merkkinä. Samalla uskottiin taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti Ruotsin puoleisesta Suomesta jälkeenjääneen Vanhan Suomen kurovan isoveljensä etumatkan kiinni. Alueliitoksen toivottiin myös kasvattavan suomalaisten uskollisuutta uutta hallitsijaansa kohtaan. Elettiinhän Euroopassa yhä levotonta aikakautta. Lopullisesti päätös Vanhan Suomen ittämisestä Suomen suuriruhtinaskuntaan sinetöityi keisari 1811:n vuoden lopulla antamalla dekreetillä (käskykirjeellä). Liitos astui voimaan 1812 vuodenvaihteessa. Entisen Vanhan Suomen alue muodosti siitä lähtien Viipurin läänin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapala, Pertti (1995): Kun yhteiskunta hajosi, Suomi 1914–1920. ISBN 951-37-1532-9.
Line, Philip: Kingship and State Formation in Sweden, 1130–1290. BRILL, 2007. ISBN 9004155783. Google Books. (englanniksi)

29.6.2025

Olen vähän tutkiskellut historiantutkimus mielessä Venäjän tilannetta, mikä oli tosiasiassa esimerkiksi Pietari Suuren tilanne, mihin Putin on verrannut itseään. Tuli mielikuva aikamoisesta suosta joihinkin aikoihin. Keisarien ja tsaarien aikoihin valtion johtosuhteet näyttää aika selviltä, mutta ensimmäisen maailmansodan jälkeen on hyvin epämääräistä pitääkö jokin NKP:n pääsihteeri tulkita valtionjohtajaksi, vai jokin muu vastaava titteli. Keräsin kuitenkin nuo valtionjohtajat yhteen luetteloon sen aikajärjestyksen mukaan, mitä Internet ja wikipedia asiasta kertoi. Joskus sekasorron vuosina 1598 - 1613 mainittiin mm. "Vale-Dimitri", joita oli peräti kolme henkilöä, jotka väittivät olevansa Iivana IV:nnen poikia ja vaativat valtaistuinta itselleen. Näin ollen on mahdotonta tietää, kuka todellisuudessa oli siihen aikaan valtion peräsimessä. Pietari Suuri oli vallasa 1682 - 1725 ja teki kyllä Venäjästä maantieteellisesti suuren valtion ja samalla esimerkiksi Ruotsin suurvalta-asema päättyi Uuden kaupungin rauhaan Suuren pohjansodan (1700 - 1721) päätteeksi. Suomea ajatellen merkittävää tuossa rauhassa oli Isovihan päättyminen, jota oli kestänyt vuodesta 1713. Tosin Hattujen sodan aikana syntyi Pikkuviha, jonka aikana Suomea suorastaan "raiskattiin" venäläisten sotilaiden toimesta vuosien 1742 - 1743 aikana. Hattujen sota oli käytännössä vain yhden puolueen aikaansaaama yritys saada Ruotsin menettämät alueet takaisin Ruotsille, koska "Myssyt" (silloinen hallituspuolue) ei siihen kyennyt parin vuosikymmenen aikana. Suomea ajatellen tuo Turun rauha 1743 tarkoitti maa-alan menetystä ja Itä-rajan Etelä-pää siirtyi aina Kymijokeen saakka.

Jos Putin yrittää saada takaisin nuo monet itsenäistyneet valtiot, jotka silloin liitettiin Venäjään, niin Ukraina on vain murto -osa Putinin tavoitteista. Jos jokaisen valtion kohdalla nähdään samanlaista tuhoa, kuin Ukrainassa, niin koetaan kyllä valtava tuhomisaalto, jossa millään muulla ei ole väliä, kuin sillä maaperällä, joka yritetään vallata takaisin. Ikävä kyllä hän voi vielä käyttää kaiken tuhoavia jokkotuhoaseita saadakseen tahtonsa läpi, koska normaali sodankäynti selvästi takkuaa. Siinä mielessä hän on paljon pahempi arvaamattomuudessaan kuin esimerkiksi Hitler. Meillä on valitettavasti täysin arvaamaton naapuri rajamme takana.

Laitan alle muutaman kopion keräämästäni aineistosta yhteenvetona, koskien Venäjän valtionjohtoa, jos jotakuta kiinnostaa.

Yhdistyneen Venäjän hallitsijat

Iivan III (suuri), joka eli 1440 – 1505, valtakausi 1462 - 1505

Iivana IV (julma), eli 1530 – 1584, suuriruhtinas 1533 -1547 ja ensimmäinen tsaari 1547 - 1584

Fjodor I, eli 1557 – 1598, tsaari 1584 - 1598

Boris Godunov, eli 1552 – 1605, tsaari 1598 - 1605

Fjodor II, 1589 – 1605, (Boris Godunovin poika) tsaarina n.2 kk. Vuonna 1605

Sekasorron vuosina 1598 - 1613 oli myös ns. Vale-dimitri I, II ja III, jotka väittivät olevansa Iivana IV Julman poikia.

Vasilli IV, eli Vasili Suiski, eli 1552 – 1612, vallassa 1606 - 1610

Vladislav IV Vaasa, eli 1595 - 1648, vallassa 1610-1613 sekasorron vuosina (oli myös Puolan kuningas isänsä Sigismund III:n jälkeen)

Mikael Romanov, eli1596 – 1645, vallassa 1613 – 1645

Aleksei Mihailovits, eli 1629 – 1676, vallassa 1645 - 1676

Fjodor III, eli 1661 – 1682, vallassa 1676 - 1682

Pietari I Suuri, eli 1672 – 1725, vallassa 1682 - 1725

Katariina I, eli 1684 – 1727, vallassa 1725 - 1727

Pietari II, eli 1715 – 1729, 1727 – 1729, ei kruunattu keisariksi

Anna, eli 1693 – 1940, vallassa 1730 – 1740

Iivana VI, eli 1740 – 1764, vallassa 1740 -1741

Elisabet, eli 1709 – 1762, vallassa 1741 1762

Pietari III, eli 1728 – 1762, vallassa 6 kuukautta 1762

Katariina II Suuri, eli 1729 – 1796, vallasa 1762 - 1796

Paavali I, eli 1754 – 1801, vallassa 1796 - 1801

Aleksanteri I, eli 1777 – 1825, vallassa 1801- 1825

Nikolai I, eli 1796 -1855 vallassa 1825 - 1855

Aleksanteri II eli 1818 -1881, vallassa 1855 - 1881

Aleksanteri III, eli 1845 – 1894, vallaassa 1881 – 1894

Nikolai II, eli 1868 -1918, vallassa 1894 - 1918

Vladimir Lenin, eli 1870 – 1924, vallassa (Neuvostoliiton kansankomissaari) 1917 - 1924

Josif Stalin, eli 1878 – 1953, vallassa 1922 – 1953 (NKP:n pääsihteeri)

Georgi Malenkov, eli 1901 – 1988, vallassa Neuvostoliiton pääministerinä 1953 - 1955

Nikita Hruštšov, eli 1894 – 1971, vallassa 1953 – 1964

Leonid Bresnev, eli 1906 – 1982, vallassa 1964 – 1982

Juri Andropov, eli 1914 – 1984, vallassa 1982 - 1984

Konstantin Tsernenko, eli 1911 – 1985 vallassa 1984 – 1985

Mihail Gorbatsov, synt. 1931, vallassa 1985 – 1991 (Neuvostol. Kommunistisen puolueen pääsihteeri)

Boris Jeltsin, eli 1931 – 2007, venäjän ensimmäinen presidentti 1991 – 1999

Vladimir Putin, synt. 1952, presidentti 1999 – 2008, pääministeri 2008 – 2012, presidentti 2012 ...

Dimitri Medvedev synt. 1965, presidentti 2008 – 2012, pääministeri 2012 - 2020

Mihail Misustin pääministeri 2020 …

14.02.2025

Tuo alla oleva taksti on kirjoitettu vuonna 2019, jolloin ei ollut sama tilanne kuin vuonna 2025, jolloin USA:nn presidentiksi valittiin Donald Trump jo toistaa keraa. Nyt hän esittää olevansa maailman diktaattori ja tehdä USA:sta maailman valtias. Venäjän hyökkäys sota Ukrainassa on kestänyt jo kohta kolme vuotta ja Trump on sanonut lopettavansa sodan muutamassa päivässä. Nyt hänen virkaan astujaisistaan on kulunut kuukausi ja asiassa ei ole tapahtunut yhtään edistystä, vain puheita.

Kirjoitin alla olevan tekstin omaan blogiini ja tietysti toivon, että joku lukisi sen.

HELMIKUU

12.02.2025

Trumpin kommenttien perusteella on selvästi odotettavissa, että hän haluaa Ukrainan malmivarat USA:lle ja koska Ukraina on hänelle vain pelinappula pelkään, että hän jossain vaiheessa tulee ehdottamaan Putinille sopimusta Ukrainan rauhan ehtona Ukrainan jakamista niin, että USA saa tietyn osan Ukrainan malmialueista ja hän avustaa Venäjää saamaan oman tavoitteensa Ukrainasta. Hän on niin häikäilemätön, että tekee mitä tahansa saadakseen tahtonsa läpi. Siksi Euroopan on ryhdistäydyttävä ja alkaa kiireesti valmistautumaan omaan Euroopan puolustukseen ilman Natoa. Trump on tivannut monta kertaa, että Euroopan on osallistuttava Naton ylläpitoon enemmän. Miksi ei siis perusteta omaa Eu-Armia ilman USA:ta samalla rahalla. Se ei silti poista yhteistyö mahdollisuutta Naton kanssa, niin kauan kun Nato sen jälkeen on olemassa.

Koska USA:ssa presidentti voi olla ehdolla presidentiksi kaksi kautta peräkkäin, hän tulee hyvin todennäköisesti olemaan presidentti vielä seuraavankin kauden, koska Biden oli siinä välissä. Siihen on ainakin varauduttava.

VUOSI 2019

Sotien välttämisessä nykytilanteessa taitaa ainoa keino olla YK:n roolissa, tietenkin diplomaattisten ratkaisujen jälkeen. Ensimmäisenä vaiheena pitäisi saada aikaan tilanne, että kaikki hyökkäysaseet alistettaisiin YK:n käyttöön ja valvontaan. Niihin kuuluu tietenkin kaikki pitkän ja keskipitkän kantaman ohjukset ja pommikoneet. Jokainen maa voisi säilyttää vielä omat maansa puolustamiseen tarvittavat aseet, joilla olisi vain tietty maksimikantama. Sen jälkeen YK:lle annettaisiin oikeus ja velvollisuus käyttää hyökkäysaseitaan heti sellaista maata vastaan, joka osoittaisi piittaamattomuutta pelisäännöistä ja hyökkäisi toisen maan kimppuun, eli hyökkäävän maan aseet tuhotaan - ja nimenomaan aseet, ei ihmiset. Kyllä se tilanne pian rauhoittuisi.

Se vaan edellyttäisi, että suurvaltojen vetó-oikeus pitäisi myös poistaa. muutenhan ne estäisivät kaikki YK:n väliintulot. Tämän voisi tietenkin estää sillä, että ei alisteta sitä YK:n armeijaa millekään turvallisuusneuvostolle, vaan omalle elimelle, joka on suoraa YK:n yleisistunnon alainen. Silloin kenelläkään ei olisi vetó-oikeutta.

Tämä kyllä edellyttäisi asennemuutosta vähän jokaisessa jäsenmaassa. Se asennemuutosprosessi pitäisi kyllä kaikesta huolimatta saada vauhtiin jotenkin systemaattisemmin kuin nyt tapahtuu. Nykyisin se on hyvin sattumanvaraisella pohjalla. Minusta tuntuu, että koulujen pitäisi antaa sen suuntaiselle opetukselle paljon suurempi paino muihin aineisiin verrattuna kuin nyt on. Mitä hyötyä on muista aineistakaan jos seuraava ydinsota syttyy (joidenkin valtioiden päämiehet eivät pysty ajattelemaan muuta kuin oman maansa sen hetkistä etua).

Mitä sen asennemuutoksen pitäisi oikeastaan olla? Ainakin toisten hyväksynnän sellaisenaan ihmisinä, opetellaan kantaan vastuuta paitsi itsestään myös toisista. Jos jokainen, joka siihen pystyy, kantaisi vastuun itsestään, eikä heittäis sitä kanssaihmisten eli yhteiskunnan harteille, niin auttaminenkin olisi paljon mielekkäämpää ja mieluisampaa.

Toisaalta jos ajatellaan sotien syttymistä, niin siinä näyttelee varmasti suurta osaa sellaiset ominaisuudet kuin, vallanhimo, itsekkyys, kateus, pelko toisesta osapuolesta koska ei tunneta sitä. Nykyisin näyttää yhtenä syynä olevan lisäksi uskonto, niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin. Minulle on kyllä niistä monesta jäänyt mielikuva, että se uskonto on ollut vain vallanhimon aseena. Uskonto on sellanen asia useimmille, että sitä ei saa loukata, se on kaikista pyhin ja arin asia. Jos sitten joku saa kansan uskomaan, että heidän oma uskontonsa on uhattuna, niin kansa hyväksyy heti sodan ja on yhtenä miehenä rintamassa, oli tosiasia mikä tahansa. Kun kansa on pelinappula, jota voidaan ohjailla tarpeen mukaan. Se on kaukana uskonnosta sen varsinaisessa merkityksessä.

Jos mietitään sotia ihan periaatteelliselta kannalta, niin se on todella primitiivistä käyttäytymistä. Sitä ei voida kitkeä pois yhdessä eikä kahdessa sukupolvessa. Mitä loppujenlopuksi hyödyttää tuhota jonkin "vihollismaan" yhteiskuntarakenteet, kaupungit, satojen ja jopa tuhansien vuosien historia, saati sitten ihmisiä. Verukkeena se, että se ei voisi vahingoittaa muita. Todella alkukantaista ja mielipuolista ajattelua -vielä 2000 luvulla.

Oleellista olisi, että voitaisiin luoda jokin ns. diplomaattinen malli, joka pakottaisi keskustelemaan eikä käyttämään "luolamiesnuijaa" heti kättelyssä. Jokainen ymmärtää, että asenteita ei muuteta hetkessä, mutta jos jo kouluissa opetettaisiin nykyistä paljon aktiivisemmin "keskusteludiplomatiaa" ja saataisiin nuoret ymmärtämään asian tärkeys ja tappelun mielettömyys, voisi pikku hiljaa kasvaa sukupolvi, joka osaa ratkoa ongelmiaan ilman agressioita.

Jokainen ymmärtää, että nykymaailmassa agressioon vastataan agressiolla ja jokainen maa tarvitsee oman puolustuksen niin kauan kun on maita, jotka haluavat käyttäytyä luolamiehen tavoin, kuin kaikki olisivat vihollisia. Olisi jo suuri askel eteenpäin, jos tyydyttäisiin vain puolustamiseen, eikä aletteisi kehittelemään mitään "Suur-Suomea" missään maassa sillä varjolla, että tuhotaan vihollisen kykyä hyökätä. Hyökkäys ei ole aina paras puolustus.

Tämä kappale kuuluisi paremminkin Euroopan Unioni- tai tulevaisuus sivulle, mutta kun yllä puhutaan sodista, niin myös puolustus kuuluu siihen. Kun puhutaan siitä pitäisikö Suomen liittyä NATOon vai ei, niin minun mielipiteeni on, että ensiaskeleena pitäisi kehittää Euroopalle oma armeija. Nato on nykyisellään liiaksi USA:n määräysvallan alla ja Eurooppa on liian kaukana USA:sta sekä ajatuksellisesti, että fyysisesti. On täysin toinen asia, jos Euroopan armeija tekee yhteistyötä Naton kanssa. Se on silloin myös Itä -naapurimme kannalta vähemmän provosoiva. Tämän rinnalla pitää silti kehittää sitä YK:n roolia.

Kun katselin Ranskan Itsenäyyspäivän paraatia 14.7.2019, niin ilokseni panin merkille Suomen osallistujat. Kirjoittelin joskus aikoinaan Euroopan yhteisestä armeijasta. Näyttää siltä, että olemme menossa juuri siihen suuntaan. Vaikka puhun Euroopan armeijasta, se ei tarkoita fyysistä armeijaa yhdessä paikassa, vaan jokainen yhteiseen puolustukseen kuuluva pitää oman maansa puolustamiseksi tarvittavan armeijan, mutta on oltava elin, joka voi koordinoida Euroopan armeijalle alistettuja joukkoja ja tarvittaessa kutsua joukot puolustamaan jotain kohdetta.

Tuo Euroopan oma rauhanturvajoukko pitää olla vain oman itsenäisen esikuntansa alainen, ei jonkin riitaisan parlamentin alainen. Esikunta voi silti muodostua osallistuvien maiden edustajista -ja vain heistä. Euroopassa on paljon NATO-maita, ja mikään ei estä yhteistyötä NATOn kanssa, mutta määräysvalta ei voi olla NATO:lla, tai muulla sotilasliitolla.

Kaiken kaikkiaan Puolustusvoimien tulisi siirtää painopistettä huomattavasti enemmän elektronisen sodankäynnin suuntaan. Kehitys menee nykymenolla vilahtamalla ohi. Tämä kannanotto voi johtua siitä, että olen koulutukseltani tietokoneihmisiä ja viettänyt niiden parissa miltei koko työhistoriani (miltei 40 vuotta), lisäksi viimeisinä vuosinani työelämässä vastuisiini kuului myös yrityksen turvallisuus ja tietoturva-asiat. Ehkä sen vuoksi, minulle on muodostunut jonkinlainen kuva sen alueen kehityksen nopeudesta. Työaikani oli suurelta osin jatkuvaa koulutusta ja kouluttamista sekä uuden oppimista. Kun kuulin joskus aikoinaan kyber-joukkojen perustamisesta, niin totesin, että vihdoinkin. Se taisi kuitenkin jäädä vain muutamaan erikoismieheen per saapumiserä.

Tähän samaan alueeseen kuuluu valtavasti hyvin haavoittuvia toimintoja, kuten GPS, tietoliikenne, voimalaitokset jne. On todella monia elintärkeitä toimintoja, jotka ovat riippuvaisia siitä, että tietokoneet ja tietotekniikka yleensä toimii kuten pitäisi. Jopa kodinkoneita aletaan liittämään dataverkkoon (IOT). Minä olen liian vanhanaikainen siihen, että olisin jonkin pyykkikoneen pompoteltavana. "Pyykki on pesty, tule tyhjentämään kone". Lisäksi on vain ajan kysymys koska ensimmäinen tulipalo syttyy siitä syystä, että verkkoon on hakkeroitu ja laitettu koneita, kiukaita tai lämmityksiä päälle valvomattomana.

Minun mielestäni pitäisi harkita tarkkaan mitä koneita liitetään johonkin IOT -verkkoon. Lähtökohtana pitäisi olla ajattelu, että jokainen verkko on hakkeroitavissa ja on vain ajan kysymys, koska se tehdään. Ikävä kyllä aina ei ole kyse edes jonkin hyödyn tavoittelusta, vaan sitä tehdään joko puhtaasti kokeilu mielessä -tehdään, koska pystytään siihen. Lisäksi on myös ihmisiä, jotka haluavat vaan tehdä mahdollisimman suurta vahinkoa ilman mitään syytä.

Kannattaisi harkita, onko esimerkiksi talon lukitus välttämättä saatava kauko-ohjattavaksi, vai riittäisikö esimerkiksi sähkölukko koodilla ilman yhteyttä internettiin. Voisi myös harkita mitä hyötyä on lieden tai astianpesukoneen internetliitännästä. Huomattavasti turvallisemmilla vesillä ollaan jo silloin, jos toimitaan vain talon sisäisessä verkossa, ilman yhteyttä internettiin.

MITENKÄ VOISI ESTÄÄ SODAT ?

Tämä on kysymys, jota on pohtinut varmasti jokainen ihminen maapallolla ainakin joskus. Se on kysymys, joka edellyttäisi sellaista yksimielisyyttä eri maiden johtajien kesken, että sitä ei tule olemaan moneen sukupolveen, mutta jostain se on aloitettava. Kyse ei kuitenkaan ole vain johtajista, vaan yleisestä hyväksynnästä eri maissa, eli asennekasvatuksesta.

Yleisesti ollaan sitä mieltä, että sota on täysin järjen vastaista. Miksi uhrata maan BKT:sta suuri osa siihen, että voidaan tuhota joku kansa, tai sen kaikki elinehdot, vaikka sitten oma kansa näkisi nälkää ja kärsisi yhtä paljon kuin tuo "vihollismaa", koska sota tarkoittaa useimmiten myös vastahyökkäyksiä ja siten myös oman maan tuhoamista. Silti sota nähdään usein oikeana ratkaisuna. Miksi? Tämä pistää väkisin ajattelemaan, että kyseessä on tunne, eikä järki.

Pitäisi siis yrittää vaikuttaa tunteisiin. Tässä tulee hyvin voimakkaana vaikuttajan esiin kasvatus, ihan vauvasta vaariin. Tietysti mukana on aina perintötekijät, mutta niitäkin voi vaimentaa tai vahvistaa. Kuitenkin välittömin ja voimakkain vaikutus on lapsuusajan ympäristöllä, kuten päiväkodit ja koulut Olen usein maininnut kirjoituksissani japanilaiset päiväkodit, missä opetetaan jo päiväkoti-iässä, että jokainen on erilainen ja ainutlaatuinen persoon, eikä ole kahta samanlaista ihmistä. Opetetaan hyväksymään paitsi erilaisuus, myöskin se, että sinä olet yksilö, jollaista ei ole toista ja pitää olla ylpeä omasta erilaisuudestaan. Sinä opit asioita oman kykysi mukaan, ei sen mukaan miten toiset oppivat ja kaikkien on hyväksyttävä se. Tietysti silti voi kehittää aina itseään paremmaksi joka suhteessa, koska kukaan ei ole kehityksessään valmis, vaan pitää kehittyä aina vaan eteenpäin ja sinä itse voit määritellä sen suunnan mihin kehityt. Tämä valinta ratkaisee paljon ja tuon suunnan valinnassa vanhemmilla, kouluilla, opettajilla, esimiehillä ym. auktoriteeteilla on ratkaiseva rooli.

Suurin ongelma lienee siinä, että tietää onko jokin aktoriteetti oikeassa vai toimiiko hän vain kuten jotkin diktaattorit, pitää kansalaisia vain poliittisina pelinappuloin ja ohjaa esimerkiksi uskonnon varjolla ihmisiä omien päämääriesä saavuttamiseksi. Myöskin sellaiset "diktaattorit", jotka valitaan vaaleilla, aidoilla vaaleilla, tai sitten vaaleiksi manipuloiduilla valtakirjoilla ovat hankalia ohitettavia, koska he yleensä miehittävät kannattajillaan kaikki sellaiset elimet, jotka voisivat toimia hänen itsevaltiuttaan vastaan. Sellaisesta on lukuisia esimerkkejä.

Tällöin ainoaksi keinoksi jäänee se, että kansan pitää oppia ajattelemaan omilla aivoillaan. Jos suurin osa kansasta on eri mieltä jostain diktaattorin tavoitteesta, se voi pahimmillaan johtaa diktaattorin julmiinkin kostotoimiin, mutta jos vastassa on tarpeeksi suuri osa kansasta, niin luulisi järjen voittavan, eli suurinta osaa kansasta ei voi eliminoida.

Kansan pitäisi siis jo pienestä pitäen oppia ajattelemaan itsenäisesti. Jos tämä olisi johtotähtenä kaikissa oppilaitoksissa esikoulusta lukioon ja selvänä motivaationa olisi maailma ilman sotia. Luulisi jäljen näkyvän muutamassa sukupolvessa. Ilman tämän tapaista suuntausta yleismaailmallisesti, nykytilanne vaan jatkuu. Aina keksitään jonkun mielestä jotain kostettavaa, on siinä järkeä tai ei, jos pelkkä tunne sanelee. Kaikki lähtee siis kansan asenteiden suuntaamisella oikeaan suuntaan kaikissa mahdollisissa koulutus- ja oppimistilanteissa vauvasta vaariin.

Tuo asennemuutos tarpeeksi laajalti voi viedä sukupolvia, mutta jossain vaiheessa luulisi järjen voittavan ja eläimelliset "kukkotappelut" ja luolamies ajattelu jäisi viimein historiaan. On täysin selvää, että noita itsevaltiaiksi haluavia on ja tulee olemaan jatkuvasti, mutta jos kansasta suurin osa pystyisi yhtenäiseen ajatteluun, nämä kukkoilijat jäisivät aina nuolemaan näppejään. Suuri merkitys on tietysti sillä onko sotilasjohto kansan, vai tuon kukkoilijan puolella. Tällöin tämän sivun alussa mainittu YK:n rooli olisi puuttua peliin.

SaPenan blogi