YRITYSHALLINTOJEN ONGELMIA

Mammuttitautiinkin voi kuihtua. Kun yritys kasvaa liian suureksi se alkaa helposti toimia kuin kilpailijoita ei olisikaan. Tulee ”monopolisokeus”, vaikka tosiasiassa kilpailijat ajavat ohi yksi kerrallaan. Omaa suuruutta aletaan ylikorostamaan ja kehitetään itseä ihannoivia sanontoja tai lempinimiä, kuten vaikkapa "Big Blue".

Mitä suuremmaksi yritys tulee, sitä vaikeampi on tehdä ympäristön edellyttämiä käännöksiä, vaikkapa vaan markkinoiden mukaan elämistä. Mitä suurempi laiva, sitä hitaammin se kääntyy. Sitten kun huomataan, että tilanteeseen olisi pitänyt reagoida, tehdään muutoksia, jotka vaikuttavat vasta sitten, kun edessä on jo toinen käännös, johon olisi pitänyt reagoida jo aiemmin. Kun ei enää muuta keksitä, niin aletaan pudottamaan kustannuksia ja laitetaan väkeä ulos, koska se on nopein tapa vaikuttaa talouteen. Useimmiten tehtävät eivät kuitenkaan vähene tässä tilanteessa, vaan yritykseen jäävät joutuvat tekemään poispotkittujenkin työt. Lopputuloksena on loppuun palamisia.

Henkilökunnan hyvinvointi ei voi olla vaikuttamatta asiakassuhteisiin ja alkaa negatiivinen kierre ja substantiivista voi tulla adjektiivi, eli vain "blue". Sen sijaan, että yrityksiä aletaan fuusioimaan, jotta saadaan kilpailija pois pelistä ja suurempi markkinaosuus toisen hankkimana, kannattaisi ajatella myös fissiomahdollisuutta, eli jakaa oma yritys pienemmiksi eli ketterämmiksi tehdä nopeasti tarvittavia muutoksia. Fuusion edut voi silti saavuttaa hallinnollisella yhteistyöllä. Ei jokaisessa yrityksessä tarvitse olla esimerkiksi omaa tietohallintoa, terveysasemaa, tai edes taloushallintoa. Emoyhtiö voi silti omistaa kaikki tytäryhtiöt.

Vaarana on edelleen se, että emoyhtiö voi vaikuttaa tytäryhtiön päätöksiin myös negatiivisesti. Usein tytäryhtiön hallitukseen asetetaan emoyhtiön johtohenkilöitä, jotka vahtivat esimerkiksi sitä, että tytär ei ala mitenkään kilpailemaan emon kanssa ja torpedoivat hyviä kehitysideoita puhtaasta pelosta. Kun tytär menestyykin jonakin vuonna emoa paremmin, fuusioidaan tyär takaisin emoyhtiöön ja menetetään taas kaikki saavutetut edut. Tämä on tapahtunutta todellisuutta esimerkiksi "Big Bluen" kohdalla (keksitty nimi).

Tulevaisuutta ajatellen kannattaa ottaa oppia ja miettiä mitenkä moiset ongelmat vältetään. Siihen on ihan yksinkertaisiakin ratkaisuja, kunhan uskalletaan ajatella, kuin ulkopuolinen, eikä vanhat mallit takaraivossa. En tiedä mitenkä ”Big Blue”:n käy jatkossa, mutta pelkään, että se kuihtuu pois, koska kehitysajattelua painaa menneisyys ja ulkomaisen ”emoyhtiön” vanhat linjaukset ja periaatteet.

=======

Olen kirjoittanut yllä olevan tekstin kohta eläkkeelle jäätyäni (1995), joten pitänee vain todeta, että valitettavasti oletukseni yrityksen tulevaisuuden suhteen pitivät paikkansa. Ollessani kyseisessä yrityksessä työntekijänä ja myöhemmin hallintopäällikkönä yritin herätellä johtoa kirjoituksillani esimerkiksi henkilökuntalehteen, mutta sain lähinnä häirikön leiman. Yritin vaikuttaa asioihin myös ollessani ns. yhteistyökomitean jäsen. Kyseinen komitea piti olla johdon ja toimihenkilöiden välinen yhteistyöelin, mutta kuten arvata saattaa johdon edustus vie aina voiton.

Yritin myös työsuojeluvaltuutettuna joskus -70 - 80 lukujen vaihteessa vaikuttaa uuden toimitalon rakentamiseen, koska oli selvästi jo tutkimuksia, mihin johtaa avokonttorien rakentaminen. Voi hyvin olettaa, mihin johtaa kuuluisan arkkitehdin ja silloisen johdon päätösten arvostelu. Koska yhteistyökomiteaan ei tuotu keskeneräisiä asioita, joista ei ollut vielä päätöstä, voi miettiä mikä vaikutus on jo tehtyyn päätökseen sen arvostelu. Yhtä tyhjän kanssa. Kuitenkin muutamien toimintavuosien jälkeen uudessa toimitalossa alettiin rakentaa avotiloihin väliseiniä, jotka tietysti sotkivat mm. tilan ilmastoinnin, joka oli suunniteltu avotilaan. Onneksi uuteen rakennuksen laajennusosaan tehtiin jo alunperin väliseinät, eli erillisiä huoneita.

Vaikka yllä olevasta saa mielikuvan, että yhteistyökomitea on turha ja toimimaton elin yrityksen toimintaa ajatellen, niin ajatus on hyvä ja sitä kehittämällä voisi saada myös julkiseen hallintoon sopivan johdon ja toimihenkilöiden välisen yhteistyöelimen. Sinne pitää vaan tuoda suunnitelmia, joista voisi keskustella ja joihin voisi ottaa kantaa ennen päätöksiä, eikä jo tehtyjä päätöksiä, mihin ei tosiasiassa haluta enää muutoksia.