Sairaskertomukset ovat yleensä lääkärien näkökulmasta kirjoitettuja ja koskevat vain diagnoosia tai siihen liittyviä asioita. Päätin kirjoittaa samoista asioista myös potilaan näkökulmasta.

 

Jatkan tähän tapahtumia tuon historiajakson jälkeisistä tapahtumista ja mietteistä aina kun jotain tapahtuu jomman kumman ongelman kohdalla, tai muuten terveysasioihin liittyen.

==============================================================

29.7.2020

Olen käyttänyt marraskuun alusta asti jonkinlaista lääkelaastaria (Norspan 5 mikrog./ tunti), joka määrättiin Porvoon sairaalassa. Se on laastari joka pitää vaihtaa aina viikon jälkeen uuteen. Ensin alussa en huomannut sen käyttöön oton jälkeen mitään ihmeellistä. Pari kuukautta sitten tunsin, kun se alkoi kutiaan aina sitä kohdasta, missä laastari oli, tai oli ollut. Kutina alkoi vaan voimistuun kerta kerran jälkeen. Kun tuo  laastarirasia taas tyhjeni, niin menin apteekkiin ostamaan uusia ja samalla sanoin, että ne aiheuttavat valtavaa kutinaa ja lääketyynyn kohdalle jää poiston jälkeen aina kirkkaan punainen neliö, apteekkari ehdotti laastarin merkin vaihtamista. Otin sitä uuttaa merkkiä varmuuden vuoksi vain neljän laastarin rasian, eli siis kuukauden annoksen.

Olen käyttänyt tuota uutta laastaria vajaan viikon. Nyt sen kutina on niin voimakas, että poistin laastarin kokonaan enkä laita uutta tilalle. Minulla on nyt punaisia neliöitä hartiat täys, kuin postimerkkejä. Noihin kutiaviin kohtiin olen laittanut hydrokortisonia ja se poistaa kutinan joksikin aikaa. En aio laittaa uutta laastaria enää. Katson mitä se vaikuttaa selkäongelmaan. Menen 3.9. Peijakseen johonkin rasitustestiin. Vaikka tuo laastari tai selkäongelma ilmeisesti eivät mitenkään liiity siihen testiin, niin katsotaan mitä lääkäri sanoo noista "postimerkeistä". Voi olla, että kirjoittaa vaan osoitteen mihin on kuskattava.

Kuten alla 12..7.2020 kirjoitin, minä pelkään sitä, että jokainen lääkäri, jolle saan lähetteen, katsoo potilasta vain siltä osin, mitä lähete koskee, eli kokonaiskuvaa ei ole kenelläkään, näinollen esimerkiksi tuo rasituskokeen polkupyörällä polkemisen vaikutus vaikka selkään jää huomioimatta. Sydäntä ilmeisesti pidetään silmällä kokeen ajan, mutta ei selkää.

En tiedä mihin katosi se ajatus oma-lääkäristä, jolla voisi ainakin periaatteessa olla kokonaiskuva pidemmältä ajalta. Kun vaimoni tilasi itselleen lääkäriaikaa puhelimitse ja sieltä sitten soitettiin viimein päivien jälkeen takaisin, hänelle kerrottiin, että hänellä ei ole enää oma-lääkäriä ja sai lääkäriajan aivan oudolle lääkärille, jonka nimeä ei osannut edes lausua. Näyttää siltä, että nyt toimitaan niin lyhytjänteisesti ja erikoistuneesti, että pääasia on saada potilas ulos tuon 15 minuutin puitteissa. Jos ongelmia on useita, niille pitää jokaiselle varata oma aikansa. En hyvällä tahdollakaan voi sanoa, että kehitys olisi potilaan kannalta positiivista.     

12.7.2020

Sain yllättäen kirjeen HUS.ilta Siinä ilmoitettiin, että minulle on varattu aika Peijakseen spiroergometriaa, eli rasitustestiä varten syyskuun alkupäiville. Kaikesta päätellen tuo testi oli tilattu terveyskeskukselta, vaikka ainakaan sokerirasitustestiä tehtäessä siellä kukaan ei osannut kertoa asiasta mitään. Tuntuu siltä, että taustalla toimii jokin, josta ei kuitenkaan tieto kulje kenellekään. No hyvä niin, että asiat joka tapauksessa etenevät. Olin jo varautunut siihen, että minun täytyy tilata labra-aika jotain kautta, jotta saan selville ainakin omet kaliumarvoni, koska olen syönyt kaliumtabletteja jo puolivuotta pelkän omakannasta lukemani tiedon perusteella. Minulla oli selvästi hypokalemia, mutta missä mennään nyt, olisi kiva tietää. Ehkä se selviää syyskuussa.

Ihmetyttää vaan se, että rasitustesti tehdään nyt jo tuon kuukausia kestäneen neljän seinän siällä olemisen jälkeen. On päivän selvää, että kunto on romahtanut täysin tänä aikana. Minä toivon, että pumppu kestää tuon yhtäkkisen rasituksen. Toivon myös sitä, että tuo polkeminen ei irrota taas niitä nikamavälejä, jotka ovat jo luutuneet, koska välistä puuttuu välilevy. Se tarkoittaisi taas vuosien lisäkipuja.     

16.6.2020

Tämän viikon alusta poistettiin valmiuslain määräämät rajoitteet. Kuitenkin muiden lakien pohjalta annetut rajoitteet, jäävät voimaan. Mistä meidän ei juristien pitäisi tietää onko meille annettu yli 70 -vuotiaiden karanteeninomaisessa oloissa oleminen edelleen voimmassa vai ei. Yhdessäkään kuulemassani tai lukemassani tiedotteessa ei ole asiaa mainittu. Vaikuttaa vain siltä, että olemme ryhmä, joka on yhden tekevää mitä teemme. Luultavasti meistä halutaan vaan mahdollisimman kivuttomasti eroon valittamasta, tai sitten halutaan lukittavaksi neljän seinän sisälle "varmuuden vuoksi". Aivan kuin olisimme kaikki holhouksesa ilman omaa ajattelukykyä.

20.5.2020

Ensin määrättiin koronaviruksen vuoksi kaikki yli 70 vuotiaat jämään kotiin neljän seinä sisälle, riippumatta ikäihmisen kunnosta. Tänään oli Valtioneuvoston tiedotustilaisuus yli 70 vuotiaiden rajoitusmuutoksista. Nyt ne muuttuivat vain suosituksiksi, koska on havaittu vanhusten kunnon romahtaneen. Ihan kuin se olisi jokin tavaton yllätys. Nyt patistellaan ikäihmisiä kuntoilemaan ja ulkoilemaan. Minulle suurin epäkohta oli luokitella kaikki yli 70 vuotiaat samaan kategoriaan ja käsitellä heidän tilannettaan kuin holhottavia, jotka eivät osaa itse ajatella omaa parastaan.

Yli 70 vuotiaista suurin osa on ikäluokkaa, joka on selvinnyt sodasta ja sen jälkeisestä ajasta vain oman sinnikkyytensä ja kekseliäisyytensa ansiosta ja osaamalla suojella niin perhettään kuin itseäänkin. Minusta on loukkaavaa kohdella heitä kuin holhottavia älynsä menettäneinä yhtenä massana.   

30.4.2020

Mediassa ihmetellään sitä, että terveyskeskuksissa on hiljaista ja pelätään sitä, että kun tämä korona tilanne on ohi, niin taas on ruuhkat ja pitkät jonot. Pelko on ihan aiheellinen. Jos haluaa koronaviruksen, niin varmin paikka varmaan on terveyskeskuksen jonotusnumeronappi tai vieressä istuva vuoroaan odottava pärskijä. Kuka ottaisi sellaisen riskin tietoisesti.

Jos tuo "omalääkäri" systeemi toimisi, sen avulla voisi asiat hoitua tarvitsematta mennä jonotusnumerokoneelle tai istumaan odotustilaan muiden viereen. Nykyisellään se on pelkkä vitsi. Olen yrittänyt muutaman kerran viimevuoden loppupuolella ja tämän vuoden alussa tilata aikaa lääkärille. Lopputulos oli se, että menin istumaan seuraavana päivänä terveysasemalle jonotuslappu kädessä.

Ensimmäisellä käynnillä Elokuussa kuulin ensimmäistä kertaa, että minulla on omalääkäri ikäni takia. Kun kysyi sitten hänelle aikaa, se olisi mennyt runsaan kuukauden päähän, Mikä oli minulle aivan liian myöhään. Toisella kerralla hän oli jo jossain muualla, koska oli ns. keikkalääkäri. Mitä hyötyä on nimetä joku keikkalääkäri jonkun omalääkäriksi, kun tiedetään, että muutaman kuukauden päästä hän on jossain muualla. En ole siis tavannut ns. omalääkäriäni koskaan, tai ainakaan tiedä tavanneeni. Nuo ruuhkat tai jonot joskus syksyllä tai ensi vuonna voitaisiin siis välttää, jos haluttaisiin. Ysi hyvä esimerkki on alla kommenttini Tuusulan terveysasemasta.           

2.3.2020

Luin tänään Ylen sivuilta siitä, mitenkä Tuusulan Hyrylän terveysasemalla on tehty muutos toiminnoissa niin, että vain sisäisillä muutoksilla on päästy eroon jonoista ja erottelusta kiireellisiin ja kiireettömiin hoitoihin. Samalla on tehty se muutos, jota kaipailin mm, tänne Korson terveysasemalle, eli potilaalle on hoitaja, jolle voi soittaa koska tahansa ja sopia jatkotoimista. Soittorumpa ajanvarauksiin ja pompottelu loppuu. Tästä kannattaisi ottaa oppi jokaiselle terveysasemalle.

Omalla kohdallani loppuisi se arvuuttelu, mitä pitäisi tehdä ja kokeilla erilaisia annostuksia lääkkeille, joiden vaikutusta ei seuraa kukaan muu kuin minä. Voin uusia lääkereseptejä tai olla uusimatta. Ainakaan minulta ei ole koskaan kysytty reseptin uusinnan yhteydessä, mitenkä lääke on vaikuttanut. Pitäisiko lääketä vaaihtaa, tai anosta muuttaa. Kaikki on sen varassa, että varaan uuden ajan lääkärille joskus kuukausien päähän ja koska aina on uusi lääkäri, rumba alkaa aina alusta. Nopein tapa on mennä istumaan terveyskeskukseen 5-6 tunniksi kiireellisenä tapauksena, vaikka ei kiire olisikaan ja saa taas uuden lääkärin, jolle vääntää malli rautalangasta. Tällä metodilla saadaan vaan jonot kasvatettua joka paikassa.

Koska terveysaseman voi nykyisin valita vapaasti, ajattelin jo, että vaihdan Hyrylän terveysasemaan, mutta en sitä tee, koska se lisäisi turhaan paineita hyvin toimivaan terveyskeskukseen. Pitäähän tamän saada toimimaan täällä Vantaallakin.    

22.2.2020

Luin jälleen tuota Omakantaa ja nyt (tasan kuukausi sokerirasitustestistä) sinne oli ilmestynyt maininta sokerirasitustestistä ja jos ymmärsin oikein, niin arvot ennen rasitustestiä ja sen jälkeen ovat viitearvojen sisällä (5,7 ja 5,9). Kuitenkin tuo hengenahdistus askarruttaa edelleen. En tiedä odotetaanko minulta jotain toimenpiteitä päästä noihin aikaisemmin Omakannassa mainittuihin testeihin Spirometri- ja nielunäytekokeisiin. Labrahoitajan mukaan ne tehdään muualla. Olen odottanut jonkinlaista kutsua joko Peijakseen tai jonnekin muualle, missä niitä tehdään, mutta mitään ei ole kuulunut. Toivottavasti tässä ei taas ole kyse siitä, että lähete on tullut terveyskeskuksesta, jolloin se on automaattisesti ajoitettu puolen vuoden päähän, jotta lääkärien omat yksityispotilaat pääsevät tutkimuksiin heti kun mahdollista, kuten Peijaksesta vastattiin vaimoni tekemään kyselyyn omasta testistään. Sekin olisi rauhoittava tieto, että testit ovat vaikka puolen vuoden päästä, mutta kun ei tule minkäänlaista tietoa.            

3.2.2020

Olen nyt täysin ulalla tuon terveyskeskuksen kanssa. Olen käynyt kaksi kertaa labrassa 31.12.2019 jälkeen ja ainoastaan siksi, että olen Omakannasta nähnyt sellaista toivottavan. Kenenkään lääkärin kanssa en ole päässyt juttusille. Kahden viimeisen labrakäynnin jälkeen ei Omakannassa ole minkäänlaista mainintaa. En edes tiedä kenen lääkärin määräyksestä hoitaja kehotti minut tuohon sokerirasitustestiin, enkä näin ollen voi edes tehdä soittopyyntöä kyseiselle lääkärille, jotta tietäisin esimerkiksi sokerirasitustestin tuloksista. Oletetaanko, että potilasta ei kiinnosta testien tulokset millään tavalla, eikä niitä vaivauduta kirjoittamaan edes Omakantaan. Olen nyt täysin pimennossa. Lehdestä luin, että on lääkäri ja hoitajavajaus ja kehotettiin menemään johonkin muuhun terveyskeskukseen. Voiko tämän huonommaksi terveyspalvelut enää mennä.

Jos olisi edes toimiva omalääkäri järjestelmä, niin tietäisi edes kenen puoleen voisi kääntyä, mutta se on pelkkä tyhjä fraasi. Kuulin joskus viime Elokuussa, kun varasin lääkäriaikaa, että minulla on omalääkäri, mutta hänelle ei ole enää edes varattavissa aikaa, on kuulemma siirtynyt jo syksyllä muualle. Vaikka omalääkäri pitäisi olla kaikilla 75v täyttäneillä, se on vain nimellisesti paperilla. Ymmärrän, että on vaikeata nimetä omalääkäriä, koska kukin pistäytyy vain muutamaksi kuukaudeksi terveyskeskuksessa keikkalääkärinä ja kun yrittää seuraavan kerran varata aikaa, hän on jo muualla. Eli aina on kuitenkin eri lääkäri, eikä kukaan ota minkäänlaista kokonaisvastuuta potilaan yleisestä terveyden seuraamisesta. Huonoin tilanne on silloin, kun muutetaan lääkitystä, mutta ei ole minkäänlaista seurantaa muutoksen vaikutuksesta. Tuskin kukaan tarkistaa esimerkiksi reseptiä uudistettaessa onko lääke tai annostus oikea. Ainakaan minulta ei ole kertaakaan kysytty, mitä muutoksesta on seuranut, ennen reseptin uusimista.   

22.1.2020

Näin Omakannasta, että pitää käydä 1-2:n  viikon päästä edellisestä lääkärillä käynnistä uudelleen laboratoriokokeessa ja aikavarausvahvistuksessa kerrottiin, että toimenpiteet ovat: Verikokeet, virtsakokeet, EKG ja nielunäytteet. Kun menin labraan, niin ainoa mitä tehtiin oli verikoe. Ihmettelin ristiriitaisuutta saamaani vahvistusviestiin, mutta hoitaja totesi vaan, että ne ovat vain meidän sisäiseen informaatioon. Miksi sitten asiakkaalle ilmoitetaan selvästi labran toimenpiteinä?

Verikokeen ottamisen lisäksi sain hoitajalta ohjeen tilata uusi aika sokerirasitustestiin, joka kestää kaksi tuntia. Tästä ei puhuttu Omakannassa mitään. Varasin kuitenkin ajan ja kävin testissä juomassa jotain sokerivettä ja samalla otettiin kaksi eri verikoetta.kahden tunnin välein. Kuulemma lääkäri soittaa jatkosta. Koe oli maanantaina, mutta ainakaan tähän mennessä kukaan ei ole soittanut mitään. Pitänee tilata lähipäivinä puhelinaika lääkärille. Itseäni kiinnostaisi lähinnä tuo nielunäyte sekä Spirometri testi, koska ne molemmat liittyvät hengitykseen ja liman kertymiseen kurkkuun. Ne kumpikin on nyt sivuutettu. Minä toivon, että lääkäri, joka niistä mainitsi Omakannassa, ei ole siirtynyt taas jonnekin muualle ja kaikki alkaisi taas alusta jonkun tuntemattoman kanssa.  

4.1.2020

Kävin eilen kaupoissa käynnin yhteydessä myös apteekissa ja tarkistin oliko uutta e-reseptiä lääkärin mainitsemalle uudelle nesteenpoistolääkkeelle, mutta ei ollut. apteekkari kehotti seuraamaan omakannasta voimassa olevia reseptejä. Katselin sieltäkin, mutta ei mitään uutta. Tässä jää vähän niin kuin ilmaan roikkumaan. Lääkärille pitäisi voida myös soittaa.

Olen toiminut omin nokkineni sen pohjalta mitä luin lääkärin lausunnosta. Yhden kalium tabletin sijaan olen ottanut nyt kolme vuorokautta kohden, sekä lopetin nesteenpoistolääkkeen syönnin kokonaan, mikä oli yksi lääkärin esittämistä vaihtoehdoista. Jos apteekissa olisi ollut resepti uudelle nesteenpoistolääkkeelle, niin olisin varmaan jatkanut sen syöntiä, mutta olisin lisännyt kalium lääkkeen annoksen neljään, koska nuo verenpainelääke ja nesteenpoistolääke yhdessä olisivat ”syöneet” osan kaliumista. Katson mitä tästä sanotaan seuraavan labrakäynnin jälkeen, joka pitäisi olla 1 - 2 viikon päästä. Toivottavasti olen päässyt hypokalemiasta eroon (eli lukema yli 3,3), mutta ei vielä lähennellä hyperkalemiaa (yli 4,9), jolla on vähän saman kaltaiset oireet.

Omista tuntemuksistani voin kertoa sen verran, että syötyäni nyt neljänä päivänä kolminkertaisen annoksen kalium lääkettä (3x750 mg) tuo tuskainen olo on selvästi vähentynyt. Aiemmin ei oikein tiennyt mitenkä päin pitäisi olla, jotta olo helpottaisi. Hengitys ei vieläkään ole kunnossa, mutta enää ei ole sellainen jatkuva hapenpuutteen tunne, vaikka välillä se tuntuu edelleen, mutta ei jatkuvana. Oletan, että jossain vaiheessa saan kutsun jonnekin (ilmeisesti Peijakseen), koska lääkärin lausunnossa puhuttiin sydämen rasitustestistä ja Spirometri-kokeista, eikä  niitä tehdä terveyskeskuksessa. Tämä on siis vain olettamus, koska lääkäristä en ole kuullut mitään. Kaikki on vain lausunnon tulkintaa.

Osittain tuo hengen ahdistus johtuu varnaan siitä, että en ole voinut ajatellakaan kuntoilemista, tai fysioterapiaa, kun hapenpuutteen tunne iski heti kun liikuin. Eli yleiskunto on romahtanut. Ny voin jo ajatella taas vesijuoksua ja sauvakävelyä. Jos ne tuntuvat hyvältä, niin varaan fysioterapeutin ajan. 

3.1.2020

Kuten alla kerroin, kävin terveyskeskuslääkärillä ja seuraavana päivänä labrassa. Ihan uteliaisuuttani kävin katsomassa saman labrapäivän iltapäivällä, olisiko siellä jo labratuloksia ja yllätyksekseni siellä oli jo lääkärin kommentitkin tuloksista. Käydessäni terveyskeskuksessa lääkärin juttusilla minulle tuli sellainen mielikuva, että hän ei edes kuunnellut minua, vaan odottaa ensin laabratuloksia, joihin voi reagoida. Kun luin tuota lääkärin kertomusta, näin ihmeekseni, että hän on kuunnellut kertomustani ihan tarkkaan. Hän oli jälleen kerran uusi lääkäri, jota en ole koskaan tavannut, mutta hän oli lukenut historiani aika hyvin niiltä osin, mitä siitä oli kirjoitettu terveysaseman potilastiedostoihin, joten hänelle ei tarvinnutkaan kerrata kaikkea, kuten monelle lääkärille aiemmin. Se oli positiivinen yllätys.

Hän kommentoi aikaisempaa lääkitystäni ja teki niihin omat muutoksensa. Se mikä minua jäi askarruttamaan on se, että kun hän muutti esimerkiksi nesteenpoistolääkkeen toiseksi kaliumin vuoksi, onko hän kirjoittanut siitä jo e-reseptin apteekkiin, vai ei. Ilmeisesti on vaan käytävä kysymässä apteekista onko siellä uusi resepti. Jos ei ole, niin miten saan lääkäriin uudelleen yhteyttä, koska lääkäri on vaihtunut joka kerta, kun olen käynyt terveyskeskuksessa ja hänelle soittaminen ei onnistu. Tässä lääkärin ja potilaan keskinäisessä kommunikoinnissa on selvästi korjattavaa systeemissä. Niin sanottu "Oma-lääkäri" on pelkkä fraasi.

==============================================================

30.12.2019

Nyt on pakko taas jatkaa tätä omaa sairauskertomustani hieman. Olen taistellut näiden särkylääkkeiden kanssa, tai paremminkin niiden sivuvaikutusten kanssa. Tämän hetken tilanne on se, että selkä on toissijainen. Olen nyt jättänyt kaikki muut särkylääkkeet pois, paitsi tuo lääkelaastari olkapäässä. Päällimmäisenä on hengenahdistus. Tuntuu kuin happi loppuisi vaikka kävelisin täällä sisällä huoneesta toiseen. verenpaine on normaalin rajoissa mutta syke vaihtelee 60 ja 134:n välillä. Päätin mennä huomen aamulla terveyskeskukseen niin aikaisin, että olen oven takana mieluummin puoli tuntia, kuin odotan 5-tuntia odotustilassa. Saa nähdä kuinka käy.

1.11.2019

Kävin tänään magneettikuvauksessa ja sen jälkeen välittömästi ortopedin vastaanotolla. Hän katseli tuoreita kuvia ja selosti mitä niissä näkyi. Hän totesi, että yksi nikamaväli oli jo luutunut toisen nikaman kanssa yhteen. Nyt täytyy vaan odotella, että tuo toinenkin väli luutuu yhteen. Sille ei kannata mitään operointia tehdä, se ei parantaisi tilannetta. Sitten hän määräsi kipulaastareita, joissa on punainen kolmio. Imeytyy kuulemma verenkiertoon ihon läpi.

Ihan hyvä, jos tuon laastarin avulla pysytisin taas käveleen normaalisti. Minulle kuitenkin jäi sellainen vaikutelma, että operaatiota ei kannata tehdä tuon ikäiselle. Se on rahan tuhlausta. Toivon olevani väärässä ja jos "laastaripaikkaus" auttaa, niin mikäs sen parempi. Kävin apteekin kautta noutamassa tuon laastaripakkauksen ja kokeilen sitä heti huomenna saunan jälkeen. Ei tässä voi muuta kuin toivoa parasta..  

==============================================================

24.10.2019

En tiedä mistä on kyse, kun jätin noin kuukausi sitten kaikki särkylääkkeet pois eikä mikään muuttunut tuon kuukauden aikana. Nyt tällä vikolla alkoi yks'kaks jalkoja ja pakaralihaksia pakottaan. Se oli jotain täysin ennen kokematonta ja pisti aloittamaan särkylääkkeiden käytön uudelleen. Samalla tuli poskeeni nenän pieleen pieni punainen läikkä, kuin pienen paiseen alku ja silmät tuntuivat kuin alkaisi jokin silmätulehdus. Ne eivät sinänsä haitanneet, jos tuohon nenänpieleen ei koske. Silmien tulehdustunne välillä häipyy ja tulee taas uudelleen. Luultavasti tuo paiseen alkukin häipyy itsestään.

Särkylääkkeinä käytän nyt viimeksi lääkärin määräämiä lääkkeitä (Tramadol 50 mg ja Panadol 1g) Panadolin käytön olen nyt rajannut 2g/vrk ja Tramadol 3-tablettia/vrk. Seuraavaksi pudotan panadolin 1g/vrk ja katson riittääkö se. Jos 1 tabletti riittää, niin pudotan myös Tramadolin käytön 2:een tablettiin/vrk. Vähin erin pyrin kaikesta eroon uudelleen.Epäilen nimittäin, että noilla tulehdusoireilla on yhteyttä siihen, miksi jalkoja alkoi yht'äkkiä pakottaan. Myös vasempaan reiteen tuli pieni paiseen alku, mutta hävisi noin vuorokaudessa..

Saa nähdä kuinka pitkälle kokeilussani ehdin, kunnes pääsen lääkärin juttusille selän magneettikuvauksen takia 1.11. Toivon, että pääsen mahdollisimman pian eroon ainakin tuosta opioidipohjaisesta Tramadolista. 

23.10.2019

Muistin kyllä, että nuo särkylääkkeet tuovat takaisin löysän vatsan, mutta ajattelin, että sekin on parempi kuin tuo pakotus jaloissa. Ajattelin kuitenkin kokeilla, mitä seuraa, jos jätän tuon 3:n aikaan yöllä otettavan Panadolin pois. Jos nukun silti aamuun saakka niin hyvä, aamulla on taas Tramadolin vuoro.

Ihme kyllä nukuin hyvin aamuun saakka ja ajattelin alkaa kokeilun ensin kahdella tabletilla per vuorokausi ja jos se sujuu hyvin muutaman päivän, niin kokeilen yhtä tablettia. Jos kipu tulee sietämättömäksi jossain vaiheessa, niin otan toisen tableti tarpeen mukaan. Ainakin toivon tuon vatsaongelman hellittävän, kun Panadolin määrä vähenee. Jos ei, niin kokeilen Tramadolin vähentämistä. Onneksi 1.11. on jo runsaan viikon päästä ja pääsee keskustelemaan lääkärin kanssa.

Jos tuo "omalääkäri" toimisi ja voisi keskustella asioista ilman byrogratiaa, niin asiointi olisi paljon helpompaa. Nyt pitäisi tilata puheluaika, kuin lääkärilläkäyntiä tilaisi. Silti lääkäri voi olla kuka tahansa, koska ns. omalääkäri on aikavarauksen mukaan tavoittamattomissa ja pitäisi alkaa selitykset alusta alkaen. Jos lääkäri on täysin uusi, niin hän ei ota kantaa asioihin tutkimatta ensin paikanpäällä (näin selitti edellinen lääkäri, kun ihmettelin, että eikö siellä ole kirjattuna kaikki tarpeellinen). Ehkä nämä terveysasemarutiinit voisi vieläkin huonommin olla, mutta epäilen.

21.10.2019

Olen ollut ilman särkylääkkeitä nyt miltei kuukauden eikä ole ilmennyt ennen eilistä mitään syytä, miksi alkaisin syödä niitä uudelleen. Eilen illalla kun katseli TV:tä nojatuolissa, alkoi tuntua että tarvitsen yhä vaan enemmän pehmustetta peffani alle. Vasenta kankkua alkoi pakottaa. Sitten ymmärsin, että se on vasen jalka, joka ei siedä istumista. Asennon vaihtelu ei vaikuttanut mitään. Se vaan paheni pitkin iltaa. En ensin ollut varma eikö siellä kierrä veri kunnolla, vai onko tuo pakottava tunne jotain muuta. Hiljainen kävely oli parasta.

Yö oli sellainen, että oikeaa asentoa ei löytynyt millään, välillä pakotus oli vasemmassa reidessä pahin ja välillä pohkeen alaosassa vasemmalla puolella. Siitä oletin, että kyse on hermostollisesta jutusta ja hermothan kulkevat selkänikamien kanavien kautta.

Muistelin, että edellinen lääkäri määräsi särkylääkkeen, jota on jäljellä, kun lopetin niidenkin käytön. Menin viiden maissa yöllä ottamaan yhden niistä tableteista. Se ei kuitenkaan vaikuta heti ja mietin jo että menenkö Peijaksen päivystykseen. Kävelin ympäri olohuonetta ja välillä haeskelin sopivaa asentoa nojatuolilla, jossa voisi yrittää nukkua. Olin nukahtanut, koska heräsin vähän yli seitsemän vaimon liikkeisiin. Ilmeisesti tuo lääketabletti alkoi vasta vaikuttaan.

Aamupäivällä jalat tuntuivat jonkin aika normaaleilta, kunnes päivän mittaan alkoi tabletin vaikutus loppua ja syömisestäkään ei meinannut tulla mitään muuten kuin seisomalla välillä. En voinut ottaa vielä toista tablettia, koska reseptin mukaan niitä voi ottaa kolme vuorokautta kohti. Kun jakaa 24 tuntia kolmella tulee tablettien väliksi 8 -tuntia. Otin kuitenkin toisen tabletin jo 7 tunnin kuluttua, koska pakotus jaloissa oli sellainen, eikä vaikutus ala heti.

Mietin miten jatkossa voi toimia, kun yhden tabletin vaikutus ei riitä 8:aan tuntiin. Sitten muistin, lääkärin maininnan, että Panadol tabletteja voi ottaa yht’aikaa tuon toisen lääkkeen kanssa. Sitä voi ottaa myös kolme tablettia vuorokaudessa, joten tein niin, että otan vuoroin Tramadolin ja vuoroin 1g Panadolin neljän tunnin välein, jolloin kummankin lääkkeen annosväli on oikea, mutta vaikutus jatkuva. Yritän tulla toimeen tällä lääkityksellä 1.11. asti, jolloin on selän magneettikuvaus ja pääsen juttelemaan lääkärin kanssa jatkosta.   

9.10.2019

Tänään tapahtui todella positiivista. Sain kirjeen HUS:ista. Olen odottanut ortopedin lausuntoa tarkalleen kuukauden, miten selkäongelmani kanssa jatketaan. Sain kutsun magneettikuvaukseen 1.11.2019. Edellisestä onkin jo 27 -vuotta. Toivottavasti nyt alkaa tapahtua jotain konkreettista. Palaan asiaan sitten johtopäätösten jälkeen. Toivon, että lopputulos ei ole sama kuin edellisellä kerralla, eli ehdotetaan vaan särkylääkkeitä.  

1.10.2019

Lääkäri, joka viimeksi paneutui selkäongelmaan lupasi soittaa ja kertoa ortopadin lausunnosta ja mitä hän ehdottaa jatkotoimenpiteiksi. Hän kuitenkin kertoi, että on tällä terveysasemalla vain Syyskuun loppuun ja toivoi, että lausunto tulisi sitä ennen. Nyt ollaan jo Lokakuussa eikä puhelua ole kuulunut. Lääkäri on siis muualla ja ortopedin lausunto jää roikkumaan ilmaan. Ortopedin lausunto pyydettiin 9.9.2019 eikä lausunnosta vielä näkynyt Omakannassa 1.10.2019, muuta kuin, että sitä on pyydetty. Alkaa näyttään vähän siltä, että asia pyritään jälleen kerran ohittamaan hiljaisuudessa.

En tiedä mitä asiassa pitäisi seuraavaksi tehdä, koska asiaa hoitaneet lääkärit ovat jo muualla eikä ole tietoa keneltä lausuntoa pitäisi kysyä. Kolme viikkoa luulisi riittävän yhden lausunnon antamiseen. En aio luovuttaa, koska elämisen laatu on tuon selän takia niin alhaalla, että jonkun pitää ottaa selvä kanta asiaan. Jos vastaus on, että asialle ei voi tehdä mitään, niin olen todella ihmeissäni jos selkäkirurgia ei ole kolmessakymmenessä vuodessa edistynyt yhtään. Hyvin todennäköiseltä vaikuttaa se, että kirurgia tulisi liian kalliiksi ja toivotaan, että kyllästyn taisteleen tuulimyllyjä vastaan ja menen yksityiselle lääkärille ja sitä kautta maksan kaiken itse. Se on kuitenkin turha toivo eläkeläisen tuloilla. Toivottavasti he eivät vaan odota vuosien kulumista, jotta valitus loppuisi hautajaisiin.

26.9.2019

Sain 24.9.2019 puhelun lääkäriltä, joka otti nuo hengitysvaikeudet asiakseen ja hän kyseli tilannetta, kuten olimme sopineet noiden viimeksi määrättyjen nenä- ja hengityssuihkeiden vaikutuksesta. Tuota limaa näyttää edelleen kertyvän nieluun, mutta tuo keuhkoputkia laajentava suihke on selvästi auttanut. Ei ole enää tarvinnut mennä keskellä yötä verannalle hengittämään ulkoilmaa.

Seuraavaksi hän ehdotti tuon verenpainelääketabletin puolittamista, koska hän epäilee, että lääke estää liiaksi verenpaineen ja sykkeen nousua rasitustilanteissa. Hän vertasi sitä, että on kuin ajaisi käsijarru päällä. Lupasin kokeilla sitä ja katsotaan auttaako se.  

============================================================================================

Tässä on hieman historiaa 16.9.2019 asti.

SELKÄONGELMA

Ollessani vielä työelämässä 90 -luvun alussa tunsin yhä pahenevaa selkävaivaa. Se oli alkanut jo joskus 60 -luvulla alun perin, mutta oli siedettävissä. Vaiva oli kuitenkin menossa jatkuvasti hieman huonompaan suuntaan. On mahdollista että alkuperäinen syy oli se, että rakensimme kotona uutta navettarakennusta -50 -luvun alussa ja jouduin muurarin apumiehenä kantamaan murrosiässä tiilikuormia muurarille lankkuja pitkin 2-3 metrin korkeuteen ja välillä työntämään muurauslaastia kottikärryillä tellingeille. Se otti selkään.

Olin ensimmäistä kertaa röntgenissä selän vuoksi -70 luvulla. Silloin vaan todettiin hieman madaltuneita nikamavälejä, mutta ei tehty mitään. Menin -80 luvun loppupuolella silloiselle työlääkärille keskustelemaan asiasta. Pyysin päästä röntgeniin, jotta saisi jotain järkevää selitystä ja faktaa, eikä vaan tuntemusta. Jostain syystä lääkäri ei ollut lainkaan samaa mieltä kanssani, ehkä siksi että se ei ollut hänen oma diagnoosinsa, vaan olin itse päätellyt asioita. Kuitenkin hän suostui pitkin hampain mutta totesi, että ei se röntgen mitään paranna. Ihan kuin en tietäisi mikä se on.

Kävin röntgenissä ja toin sen filmikalvon työterveysasemalle. Sain välittömän lähetteen Meilahden HUSiin jatkotutkimukseen. Sielä tehtiin ensin ATK tomografia ja sen jälkeen parin kuukauden päästä magneettikuvaukseen. Lääkärin diagnoosi oli Schmorlin hernia. Kun kysyin mitä sille voisi tehdä. Vastaus oli: ”Ei mitään”. Hän kirjoitti ainoastaan kipulääkereseptin.

Tuota kipulääkereseptiä on sitten vaan uusittu vuosi vuodelta aina eteenpäin. En tiedä kuinka monella lääkärillä olen käynyt sen jälkeen. Lopputulos oli kuitenkin aina se, että kipulääkeresepti vaan uusittiin. Kun pyysin useaankin kertaan, että selälle tehtäis jotain, niin tulos oli aina - uudelleen röntgeniin ja toteamus, että kipulääke vaan uusitaan, koska he näkivät sairaskertomuksesta historian. Kukaan ei ehdottanut uutta ortopedin lausuntoa ennen tätä syksyä, vaikka alkuperäisestä tutkimuksesta oli kymmeniä vuosia. Itse olen nähnyt jopa internetin kautta, että mahdollisuuksia on tehdä vaikka implantti välilevyn tilalle. En ole vielä kuullut uusimmasta ortopedin lausunnosta mitään.

En tiedä onko tässä jokin Valviran, Tehyn, tai jonkin muun instanssin suositus tai peräti määräys, että sille ei saa tehdä mitään, vai onko kyse vaan rahasta. Epäilen vahvasti, että kun joku arvovaltainen lääkäri on todennut, että Suomessa tehdään liikaa tarpeettomia selkäleikkauksia, niitä ei enää tehdä riippumatta sen tarpeellisuudesta. Luultavasti se on mainittu jossain ”Käypähoitosuosituksessa”. Tämä on siis vain oletus.

Nyt syksyllä kun on 27 -vuotta tuosta alkuperäisestä diagnoosista, lääkäri vaihtoi tuon kipulääkkeen toiseen, mutta se ei vaan sopinut minulle ja maha meni ihan sekaisin. Minun oli vaan pakko lopettaa se, vaikka ei voinut odotella lääkärin määräystäkään. Totesin, että ei tapahtunut mitään pahempaan suuntaan. Kipu selässä ei muuttunut yhtään. Kun kyseessä oli kaksi eri lääkettä, lopetin sen toisenkin syönnin, eikä tapahtunut vieläkään mitään. Olen ollut nyt kohta kaksi viikkoa ilman kipulääkkeitä eikä olo ole yhtään selän kannalta huonompi, kuin kipulääkkeiden kanssa. Päinvastoin vatsa on kunnossa ja viimeisen labrakokeen mukaan munuaisarvotkin palautuneet normaalin rajoihin. Tämä tarkoittanee sitä, että olen syönyt kipulääkkeitä 27 -vuotta ihan turhaan. Jotenkin tämä Suomen terveydenhoito ihmetyttää. Taitaa olla eduksi se, että nämä uudet ulkomailta tulleet lääkärit tuovat uutta katsantokantaa tähän meidän systeemiin. Nyt viimeksi selkääni tutkinut keikkalääkäri oli sitä mieltä, että nuo viimeksi syömäni särkylääkkeet eivät vaikuta siihen yhtään miltä tuntuu, kun nikamat ovat vastakkain ilman välilevyä. Hän oli samaa mieltä, että noita kipulääkkeitä on ihan turha syödä. Siksi hän pyysikin uuden lausunnon ortopedilta. Odotan mielenkiinnolla mitä siinä sanotaan. Toivon, että tuon lausunnon antaja todella perehtyisi tapaukseen, eikä ainoastaan lue historiaa sairaskertomuksesta.

 

HENGITYSTIEONGELMA

Olen kohta kolme vuotta kärsinyt siitä, että kurkkuun tulee jatkuvasti limaa jostain ja sitä pitää rykiä ja nieleskellä jatkuvasti. Menin ehkä 2,5 -3 vuotta sitten lääkäriin sen vuoksi. Hän kuunteli stetoskoopilla joka puolelta ja totesi, että ”pronkiittis” ja antoi antibioottikuurin. Kuurin jäkeen oli ehkä päivän pari jotenkin parempi tilanne, mutta tuli melko välittömästi takaisin. Ajattelin, että en mene uudelleen, jos lopputulos on vaan mahaongelmat.

Voi olla, että tein virheen kun en mennyt uudelleen, mutta koska ei yhtään tiedä kenelle lääkärille joutuu, oletin vaan suurempaa antibioottikuuria, koska siihen oli päätynyt edellinenkin ja senhän näkee sairaskertomuksesta. Mielestäni oleellista on, että lääkäri ei tutkinut millään tavalla nenää, vaan päätyi suoraa keuhkoputkiin. Voihan tietysti olla, että sillä hetkellä tuokin diagnoosi oli oikea, mutta olisiko se sama tilanne jatkunut  vuosi kaupalla - epäilen.

Nyt kun söin uusia selän särkylääkkeitä näin käyttöohjeista, että yhtenä, tosin harvinaisena, haittavaikutuksena on esiintynyt keuhkoputkien supistumista. En tiedä olisiko siitä ollut kyse minun kohdallani, mutta ajoittain tuntui kuin happi ei riittäisi ja oli pakko mennä jopa yöllä verannalle hengittämään. Joka tapauksessa menin sen vuoksi taas lääkäriin. Hän katsoi ensimmäisenä sieraimiin ja totesi, että minulla on ollut jatkuva nuha jo pitempään. Nieluun menevä lima tulee sieltä. Se tuntui helpottavalta tiedolta, jos kyseessä ei olekaan keuhkot. Sain joka tapauksessa lähetteen röntgeniin -poskionteloiden ja keuhkojen kuvaukseen. Tuloksista en ole vielä kuullut mitään, mutta oletan, että tämä kertomus tulee vielä jatkumaan, kun tuloksista kuullaan.

Kaksi viimeistä lääkäriä on ollut ulkomaalaisia ja ensinnäkin puhuivat ja ymmärsivät hyvin suomea - muitakin kokemuksia vuosien varrelta on. Kuitenkin minun kokemukseni pohjalta he kumpikin osasivat kuunnella potilasta ja antoivat selvät perustelut sille mihin suuntaan kannattaa mennä. He perustivat työnsä faktoihin, eikä oletuksiin, tai vanhaan sairaskertomukseen. En yritä asettua asetelmaan muualta tulleet lääkärit versus suomalaiset lääkärit, koska molemmissa on kokemukseni mukaan hyviä ja huonoja, mutta asenne näillä muualta tulleilla on jotenkin erilainen ja minun kannaltani sillä on merkitystä kuunnellaanko minua tosissaan, vai muodon vuoksi. Jotenkin tympäisee, kun lääkärin asenteesta huokuu se, että puhu sinä vaan, minä tiedän mitenkä asia on.