Sairaskertomukset ovat yleensä lääkärien näkökulmasta kirjoitettuja ja koskevat vain diagnoosia tai siihen liittyviä asioita. Päätin kirjoittaa samoista asioista myös potilaan näkökulmasta.

 

Jatkan tähän tapahtumia tuon historiajakson jälkeen aina kun jotain tapahtuu jomman kumman ongelman kohdalla.

============================================================================================

9.10.2019

Tänään tapahtui todella positiivista. Sain kirjeen HUS:ista. Olen odottanut ortopedin lausuntoa tarkalleen kuukauden, miten selkäongelmani kanssa jatketaan. Sain kutsun magneettikuvaukseen 1.11.2019. Edellisestä onkin jo 27 -vuotta. Toivottavasti nyt alkaa tapahtua jotain konkreettista. Palaan asiaan sitten johtopäätösten jälkeen. Toivon, että lopputulos ei ole sama kuin edellisellä kerralla, eli ehdotetaan vaan särkylääkkeitä.  

1.10.2019

Lääkäri, joka viimeksi paneutui selkäongelmaan lupasi soittaa ja kertoa ortopadin lausunnosta ja mitä hän ehdottaa jatkotoimenpiteiksi. Hän kuitenkin kertoi, että on tällä terveysasemalla vain Syyskuun loppuun ja toivoi, että lausunto tulisi sitä ennen. Nyt ollaan jo Lokakuussa eikä puhelua ole kuulunut. Lääkäri on siis muualla ja ortopedin lausunto jää roikkumaan ilmaan. Ortopedin lausunto pyydettiin 9.9.2019 eikä lausunnosta vielä näkynyt Omakannassa 1.10.2019, muuta kuin, että sitä on pyydetty. Alkaa näyttään vähän siltä, että asia pyritään jälleen kerran ohittamaan hiljaisuudessa.

En tiedä mitä asiassa pitäisi seuraavaksi tehdä, koska asiaa hoitaneet lääkärit ovat jo muualla eikä ole tietoa keneltä lausuntoa pitäisi kysyä. Kolme viikkoa luulisi riittävän yhden lausunnon antamiseen. En aio luovuttaa, koska elämisen laatu on tuon selän takia niin alhaalla, että jonkun pitää ottaa selvä kanta asiaan. Jos vastaus on, että asialle ei voi tehdä mitään, niin olen todella ihmeissäni jos selkäkirurgia ei ole kolmessakymmenessä vuodessa edistynyt yhtään. Hyvin todennäköiseltä vaikuttaa se, että kirurgia tulisi liian kalliiksi ja toivotaan, että kyllästyn taisteleen tuulimyllyjä vastaan ja menen yksityiselle lääkärille ja sitä kautta maksan kaiken itse. Se on kuitenkin turha toivo eläkeläisen tuloilla. Toivottavasti he eivät vaan odota vuosien kulumista, jotta valitus loppuisi hautajaisiin.

26.9.2019

Sain 24.9.2019 puhelun lääkäriltä, joka otti nuo hengitysvaikeudet asiakseen ja hän kyseli tilannetta, kuten olimme sopineet noiden viimeksi määrättyjen nenä- ja hengityssuihkeiden vaikutuksesta. Tuota limaa näyttää edelleen kertyvän nieluun, mutta tuo keuhkoputkia laajentava suihke on selvästi auttanut. Ei ole enää tarvinnut mennä keskellä yötä verannalle hengittämään ulkoilmaa.

Seuraavaksi hän ehdotti tuon verenpainelääketabletin puolittamista, koska hän epäilee, että lääke estää liiaksi verenpaineen ja sykkeen nousua rasitustilanteissa. Hän vertasi sitä, että on kuin ajaisi käsijarru päällä. Lupasin kokeilla sitä ja katsotaan auttaako se.  

============================================================================================

Tässä on hieman historiaa 16.9.2019 asti.

SELKÄONGELMA

Ollessani vielä työelämässä 90 -luvun alussa tunsin yhä pahenevaa selkävaivaa. Se oli alkanut jo joskus 60 -luvulla alun perin, mutta oli siedettävissä. Vaiva oli kuitenkin menossa jatkuvasti hieman huonompaan suuntaan. On mahdollista että alkuperäinen syy oli se, että rakensimme kotona uutta navettarakennusta -50 -luvun alussa ja jouduin muurarin apumiehenä kantamaan murrosiässä tiilikuormia muurarille lankkuja pitkin 2-3 metrin korkeuteen ja välillä työntämään muurauslaastia kottikärryillä tellingeille. Se otti selkään.

Olin ensimmäistä kertaa röntgenissä selän vuoksi -70 luvulla. Silloin vaan todettiin hieman madaltuneita nikamavälejä, mutta ei tehty mitään. Menin -80 luvun loppupuolella silloiselle työlääkärille keskustelemaan asiasta. Pyysin päästä röntgeniin, jotta saisi jotain järkevää selitystä ja faktaa, eikä vaan tuntemusta. Jostain syystä lääkäri ei ollut lainkaan samaa mieltä kanssani, ehkä siksi että se ei ollut hänen oma diagnoosinsa, vaan olin itse päätellyt asioita. Kuitenkin hän suostui pitkin hampain mutta totesi, että ei se röntgen mitään paranna. Ihan kuin en tietäisi mikä se on.

Kävin röntgenissä ja toin sen filmikalvon työterveysasemalle. Sain välittömän lähetteen Meilahden HUSiin jatkotutkimukseen. Sielä tehtiin ensin ATK tomografia ja sen jälkeen parin kuukauden päästä magneettikuvaukseen. Lääkärin diagnoosi oli Schmorlin hernia. Kun kysyin mitä sille voisi tehdä. Vastaus oli: ”Ei mitään”. Hän kirjoitti ainoastaan kipulääkereseptin.

Tuota kipulääkereseptiä on sitten vaan uusittu vuosi vuodelta aina eteenpäin. En tiedä kuinka monella lääkärillä olen käynyt sen jälkeen. Lopputulos oli kuitenkin aina se, että kipulääkeresepti vaan uusittiin. Kun pyysin useaankin kertaan, että selälle tehtäis jotain, niin tulos oli aina - uudelleen röntgeniin ja toteamus, että kipulääke vaan uusitaan, koska he näkivät sairaskertomuksesta historian. Kukaan ei ehdottanut uutta ortopedin lausuntoa ennen tätä syksyä, vaikka alkuperäisestä tutkimuksesta oli kymmeniä vuosia. Itse olen nähnyt jopa internetin kautta, että mahdollisuuksia on tehdä vaikka implantti välilevyn tilalle. En ole vielä kuullut uusimmasta ortopedin lausunnosta mitään.

En tiedä onko tässä jokin Valviran, Tehyn, tai jonkin muun instanssin suositus tai peräti määräys, että sille ei saa tehdä mitään, vai onko kyse vaan rahasta. Epäilen vahvasti, että kun joku arvovaltainen lääkäri on todennut, että Suomessa tehdään liikaa tarpeettomia selkäleikkauksia, niitä ei enää tehdä riippumatta sen tarpeellisuudesta. Luultavasti se on mainittu jossain ”Käypähoitosuosituksessa”. Tämä on siis vain oletus.

Nyt syksyllä kun on 27 -vuotta tuosta alkuperäisestä diagnoosista, lääkäri vaihtoi tuon kipulääkkeen toiseen, mutta se ei vaan sopinut minulle ja maha meni ihan sekaisin. Minun oli vaan pakko lopettaa se, vaikka ei voinut odotella lääkärin määräystäkään. Totesin, että ei tapahtunut mitään pahempaan suuntaan. Kipu selässä ei muuttunut yhtään. Kun kyseessä oli kaksi eri lääkettä, lopetin sen toisenkin syönnin, eikä tapahtunut vieläkään mitään. Olen ollut nyt kohta kaksi viikkoa ilman kipulääkkeitä eikä olo ole yhtään selän kannalta huonompi, kuin kipulääkkeiden kanssa. Päinvastoin vatsa on kunnossa ja viimeisen labrakokeen mukaan munuaisarvotkin palautuneet normaalin rajoihin. Tämä tarkoittanee sitä, että olen syönyt kipulääkkeitä 27 -vuotta ihan turhaan. Jotenkin tämä Suomen terveydenhoito ihmetyttää. Taitaa olla eduksi se, että nämä uudet ulkomailta tulleet lääkärit tuovat uutta katsantokantaa tähän meidän systeemiin. Nyt viimeksi selkääni tutkinut keikkalääkäri oli sitä mieltä, että nuo viimeksi syömäni särkylääkkeet eivät vaikuta siihen yhtään miltä tuntuu, kun nikamat ovat vastakkain ilman välilevyä. Hän oli samaa mieltä, että noita kipulääkkeitä on ihan turha syödä. Siksi hän pyysikin uuden lausunnon ortopedilta. Odotan mielenkiinnolla mitä siinä sanotaan. Toivon, että tuon lausunnon antaja todella perehtyisi tapaukseen, eikä ainoastaan lue historiaa sairaskertomuksesta.

 

HENGITYSTIEONGELMA

Olen kohta kolme vuotta kärsinyt siitä, että kurkkuun tulee jatkuvasti limaa jostain ja sitä pitää rykiä ja nieleskellä jatkuvasti. Menin ehkä 2,5 -3 vuotta sitten lääkäriin sen vuoksi. Hän kuunteli stetoskoopilla joka puolelta ja totesi, että ”pronkiittis” ja antoi antibioottikuurin. Kuurin jäkeen oli ehkä päivän pari jotenkin parempi tilanne, mutta tuli melko välittömästi takaisin. Ajattelin, että en mene uudelleen, jos lopputulos on vaan mahaongelmat.

Voi olla, että tein virheen kun en mennyt uudelleen, mutta koska ei yhtään tiedä kenelle lääkärille joutuu, oletin vaan suurempaa antibioottikuuria, koska siihen oli päätynyt edellinenkin ja senhän näkee sairaskertomuksesta. Mielestäni oleellista on, että lääkäri ei tutkinut millään tavalla nenää, vaan päätyi suoraa keuhkoputkiin. Voihan tietysti olla, että sillä hetkellä tuokin diagnoosi oli oikea, mutta olisiko se sama tilanne jatkunut  vuosi kaupalla - epäilen.

Nyt kun söin uusia selän särkylääkkeitä näin käyttöohjeista, että yhtenä, tosin harvinaisena, haittavaikutuksena on esiintynyt keuhkoputkien supistumista. En tiedä olisiko siitä ollut kyse minun kohdallani, mutta ajoittain tuntui kuin happi ei riittäisi ja oli pakko mennä jopa yöllä verannalle hengittämään. Joka tapauksessa menin sen vuoksi taas lääkäriin. Hän katsoi ensimmäisenä sieraimiin ja totesi, että minulla on ollut jatkuva nuha jo pitempään. Nieluun menevä lima tulee sieltä. Se tuntui helpottavalta tiedolta, jos kyseessä ei olekaan keuhkot. Sain joka tapauksessa lähetteen röntgeniin -poskionteloiden ja keuhkojen kuvaukseen. Tuloksista en ole vielä kuullut mitään, mutta oletan, että tämä kertomus tulee vielä jatkumaan, kun tuloksista kuullaan.

Kaksi viimeistä lääkäriä on ollut ulkomaalaisia ja ensinnäkin puhuivat ja ymmärsivät hyvin suomea - muitakin kokemuksia vuosien varrelta on. Kuitenkin minun kokemukseni pohjalta he kumpikin osasivat kuunnella potilasta ja antoivat selvät perustelut sille mihin suuntaan kannattaa mennä. He perustivat työnsä faktoihin, eikä oletuksiin, tai vanhaan sairaskertomukseen. En yritä asettua asetelmaan muualta tulleet lääkärit versus suomalaiset lääkärit, koska molemmissa on kokemukseni mukaan hyviä ja huonoja, mutta asenne näillä muualta tulleilla on jotenkin erilainen ja minun kannaltani sillä on merkitystä kuunnellaanko minua tosissaan, vai muodon vuoksi. Jotenkin tympäisee, kun lääkärin asenteesta huokuu se, että puhu sinä vaan, minä tiedän mitenkä asia on.