Sairaskertomukset ovat yleensä lääkärien näkökulmasta kirjoitettuja ja koskevat vain diagnoosia tai siihen liittyviä asioita. Päätin kirjoittaa samoista asioista myös potilaan näkökulmasta.

 

20.12.2023  

Selkä alkaa olla siinä kunnossa, että alkaa olla pakko käyttää rollaattoria sisällä liikkuessa. Pyysin Maisan kautta jotain llääkäriä kirjoittamaan reseptin jollekin Panadolia voimakkaammalle särkylääkkeelle ja kerroin samalla, että kun joskus kaatuessani ulkona jäisellä tiellä jouduin menemmään Peijaksen sairaalan poliklinikalle. Sain siellä ollessani lääkettä, joka posti kivun. Lääke oli Tramal 100 mg. Joku lääkäri oli lukenut viestini Maisassa ja kirjoitti saman lääkkeen reseptin minulle. Lääkettä sain kuitenkin vain 20 pilleriä. Kun yritin uusia reseptiä, sitä ei enää uusittu, mutta ei annettu mitään korvaavaakaan. Kerrottiin vaan, että reseptiä ei uusita, vaan pitää sopia jokin toinen lääke pitkäaikaiseen käyttöön. Mitä hyödyttää kirjoittaa 20 pillerin resepti. vaikka tiedetään, että tarve on jatkuva. Oliko oletus, että tarve katoaa, jos ei kuitenkaan määritellä, mikä on se korvaava pitkäaikais käyttöön. Jos tilaisin uuden lääkäriajan sitä varten, niin sen saisi jonnekin puolen vuoden päähän, eli oletus on, että tarve ei olekan mikään akuutti, vaan tulee toimeen hyvin ilman lääkettäkin. Oletan, että potilaskertomukseni on luettu, jos tuo 20 pillerin lääkekuuri kuitenkin katsottiin tarpeelliseksi.

Täytyy myöntää, että en ymmärrä lääkärien logiikkaa. Onko lääkärien tavoite tehdä asia vaan niin vaikeaksi, että toivotaan potilaan luovuttavan asian toivottomana yrityksenä.  

21.04.2023

2) Tuo alla oleva teksti on saanut jotkut kommentoimaan tekstiäni lääkäreitä halventavana, mutta tosi asia on, että jo pari vuotta sitten menin terveyskeskukseen juuri sen vuoksi, että olisin halunnut jonkinlaiseen testiin lähimuistini suhteen. Kyseinen lääkäri kuitenkin yllätti kommentillaan. Hän huitaisi kädellään ilmaan ja totesi: "Voi kunpa näkisitte tyttäreni, hänellä on aivan sama tapa mennessään jääkaapille. Hän kysyy poikkeuksetta mitä hänen piti sieltä hakea. Se on ihan tavallista". Kuitenkin hän kirjoitti lapulle "B12 vitamiinia" ja ojensi sen minulle. Syö noita. Kyllä ne auttaa. Olin vähän suu auki, koska olen joka aamu pureskellut noita samoja vitamiinipillereitä ja kerroin siitä hänellekin. Hän vaan lisäsi, että katsotaan muutaman kuukauden päästä mikä on tilanne, eli hän ei kuunnellut yhtään mitä sanoin. Tlanne vaan lykkääntyi hamaan tullevaisuuteen, koska uuden lääkäriajan saaminen kestää puolisen vuotta. Minusta se ei ollut oikeaa lääkärin toimintaa, väitetään siitä mitä hyvänsä. En väitä, että jokainen lääkäri menettelisi samoin ja sen hetkinen toimminta oli jostain syystä poikkeuksellista, mutta ei lisännyt yhtään minun luottamustani lääkäreihin.

1) Näyttää vähän siltä, että nämä päivitykset alkavat käymään yhä vaikeammiksi, vaikka maailmassa tapahtuu kaiken aikaa. Syynä lienee oma kunto. TV:ssä esiintyy jatkuvasti yhä enemmän hyvin tuttuja kasvoja, mutta millään ei tule mieleen mikä hänen nimensä on. Kun menen vaikka jääkaapille ja avaan sen oven, ei ole mitään mielikuvaa, mitä sieltä piti hakea, tai menen johonki huoneeseen ja ihmettelen miksi tulin tänne. Yleensä hetken miettimisen jälkeen asia selviää, mutta pistää miettimään miksi lähimuisti pätkii edelleen. Todennäköisesti se olisi lääkärissä käynnin paikka, mutta omien kokemusteni valossa, en tule sitä tekemään. Vältän turhauttavaa kuukausien odottelua ja sen jälkeen B12 vitamiinipillereiden määräämistä, joita saan apteekista hyllytavarana odottamatta.

Tämä on minun käsitykseni Suomen terveydenhuollosta tällä hetkellä. Toivoisin sydämestäni, että olisin väärässä ja tiedän, että vaikutan kyyniseltä, mutta ajatukset perustuvat täysin omiin kokemuksiini. Pitää vaan toivoa, että uudet hyvinvointialueet toisivat jotain uutta koko terveydenhuoltoon.

12.02.2023

Olen miettinyt millä perusteella Vantaan kaupunki määrittelee ja perustelee sen, että kaikki eivät ole samalla viivalla, jos kyseessä on vanhusten huolto. Kotihoidon maksu määräytyy koko perheen tuloista, vaikka vain yksi perheen jäsen vaatii kotihoitoa. Käytännössä tuo kotihoito on 15 minuuttia aamupäivällä ja 10 minuuttia iltapäivällä ja veloitus asiakkaalta oli yli 900 euroa kuussa. Kun lopetimme tuon iltapäivä käynnin, niin lasku putosi hieman, mutta silti yli 600 euroa kuussa. Hoitajien kertoman mukaan heillä on toista kymmentä asiakasta joka päivä. Jo tuolla nykyiselläkin korvauksella kaupungille kertyy 6 000 euroa kuussa, jos asiakkaita on vaikka vain 10 (monella enemmän ja useampi käynti, joten maksukin on suurempi), mikä on tuplasti aiheutuneet kustannukset. Miksi kaupunki tienaa huikeita summia kotihoidolla. 

Silti emme saaneet minkäänlaista kustannus-, tai edes suunnitteluapua esimerkiksi kotisuihkun saamiseksi sellaiseksi, että siellä voi käydä kotihoitajan avustamana suihkussa. Se oli muutettava täysin omin ja sukulaisten voimin toimivaksi. Myöskään minkäänlaista ramppia ei saatu sisääntulorappusten ohittamiseksi pyörätuolin kanssa liikkumiseen. Pitää aina siirtää ensin pyörätuoli raput alas, tai ylös ja nostaa potilaan jalka kerrallaan seuraavalle rappuselle ja ylös tullessa nostaa, tai työntää koko ihmistä seuraavalle rappuselle, vaikka kaiteesta onkin suuri apu. Tämä voi toimia niin kauan, kun minun selkäni kestää, sieltä puuttuu useita välilevyjä ja kuljen linkkuveitsenä itsekin.

Senioripalvelusta kävi asiantuntija katsomassa paikanpäällä ja teki oman lausuntonsa Vantaan kaupungille, jossa apua pyydettiin, mutta Vantaan vastaus oli niin suihkuun, kuin ramppiinkin kielteinen. Kukaan ei tullut Vantaan puolesta edes katsomaan tilannetta. Yrittääkö Vantaan kaupunki saada lisää laitoshoitopotilaita, jotta heillä voisi maksattaa vielä enemmän Vantaan pussiin? Tämä on niin käsittämätöntä, että en puhuisi lainkaan Vantaan vanhusten huollosta vaan vanhuksien rahastamisesta. Olemme kumpikin reippaasti yli 80v. ja maksaneet veromme. niin kaupungille kuin valtiollekin. Jossain vaiheessa meidän talousapu Vantaalle loppuu, mutta olisi toivonut, että hyvinvointialueelle siirtyminen olisi tuonut edes hieman parempaa kohtelua ikäihmisille, mutta sekin on näköjään turha toivo. Minun näkökulmastani ja kokemuksellani selvä viesti näyttää olevan: Älkää säästäkö omakotitaloa, tai mökkiä, vaan käyttäkää varanne hyvään elämiseen tässä ja nyt. Omaisuudesta on vain haittaa. Jokainen tulee kuitenkin vanhaksi ja kokee saman. Jos teillä on jo omakotitalo, tai muuta omaisuutta lahjoittakaa se perillisillenne ajoissa, jolloin se ei vaikuta teidän kohteluunne vanhuksina. Olen joskus naivisti ajatellut, että kotona asuminen mahdollisimman pitkään olisi myös kaupungin, tai hyvinvointialueen etu, mutta eivät ne siinä ainakaan auta millään tavalla, päin vastoin rahastavat vanhuksilla. 

8.12.2021

Eilen tuli vaimolleni puhelu joltain toimintaterapeutilta, että hän tulee paikanpäälle katsomaan tuota WC- ja suihkutilaneetta tänään klo 12:30. Kotihoitaja, joka kuuli asiasta kertoi tulevansa samaan aikaan ja kertoo oman näkemyksensä tuosta toimintaympäristöstä. Ajatus oli mielestäni todella hyvä, koska he kokevat nykytilanteen joka päivä.

Vähän aikaa sitten aamupäivällä tuli uusi puhelu, jossa kerrottiin, että henkilö, joka piti tulla tänne on sairastunut ja hän tulee itse huomenna 9.12.2021 klo 10:30 - 11:00. En ehtinyt edes ilmoittaa tuon toimintaterapeutin aikataulumuutoksesta, kun kotihoito tuli jo paikalle. He tekivät normaalit työnsä ja kertoivat tulevansa huomenna uudelleen tuohon muutettuun aikaan. Minusta tämä kertoo paljon tuosta kotihoidosta. He ajattelevat omilla aivoillaan, eivätkä vetäydy jonkin toimenkuvan taakse. 

Minua ihmetytti lähinnä se, että puhelun perusteella toimintaterapeutilla ei ollut minkäänlaista kuvaa siitä missä mennään. Mikä on tuon WC-muutoksen tilanne, tai edes tarpeellisuus. Vantaalla on useita vanhuspalvelujen toimintayksikköjä, mutta heillä ei ole minkäänlaista kommunikaatiota keskenään. Vaikka Vantaan kaupungin omista yksiköistä ohjeistetaan ottamaan yhteyttä Vanhustyön keskusliittoon, mitään tietoa ei siirry kumpaankaan suuntaan, koska Vanhustyön keskusliiton ja Senioripalvelujen, tai kuntoutusterapiayksikön ja fysioterapiayksikön ihmiset lähtevät aina puhtaalta pöydältä, kun heihin ottaa yhteyttä. Ainakin vanhusten tilanteesta heillä on vain se käsitys, mikä jonkin yhteydenoton perusteella on saanut, vaikka jokin toinen yksikkö olisi jo valmiiksi perehtynyt asiaan ja jopa toiminut sen pohjalta. Nimestä päätellen Vanhustyön keskusliitto on yksityinen, mutta ilmeisen sidoksissa noihin muihin yksiköihin. Ainakin minä kaipaisin ns. yhden luukun periaatetta, eli käyttöliittymä asiakkaisiin olisi vain yhden kontaktin takana, riippumatta siitä kuka hoitaa minkin asian, eikä kaikki info kulje vain asiakkaan kautta, joka kertoo mitä on sovittu minkäkin yksikön kanssa.

25.11.2021

Olen moneen kertaan manaillut Vantaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimia, tai useimmiten toimimattomuutta. Jo Elokuun alkupuolella meillä kävi Vantaan vanhuspalvelun edustaja kartoittamassa tilannetta asunnon ja muutostarpeiden suhteen, jotta siellä pystyy asumaan mahdollisimman pitkään, vaikka käyttää pyörätuolia, tai rollaattoria. Silloin tuo raportin tekijä totesi mm. että WC:n ovi on liian kapea ja myös suihkuun pääsy on mahdotonta. Hän kertoi ilmoittavansa asiasta henkilölle, joka tulee tarkastamaan mitä pitää muuttaa ja tutkii rakenteet, miten muutos on mahdollinen. Ymmärsin, että ennen hänen käyntiään ei kannata tehdä mitään, jos haluaa kaupungin osallistuvan muutostöihin

Odottelimme yli kaksi kuukautta, mutta mitään ei ole tapahtunut. keskustelin jälleen asiasta kotihoidon kanssa ja he totesivat, että kyseisellä ihmisellä on varmaan kiireitä, mutta kehottivat soittamaan Vantaan vanhuspalveluun uudelleen. Soitin sinne muutama päivä sitten, mutta vastassa oli automaatti, joka kehotti vaan jonottamaan. Odottelin puolisen tuntia, sitten tuli taas automaatin sanelemana, että jos haluaa takaisin soiton, niin paina 1. Minä tietysti tein niin. Odottelin takaisinsoittoa, mutta sitä ei kuulunut edes seuraavana päivänä. Soitin uudelleen ja pyysin jälleen takaisinsoiton. Jossain vaiheessa takaisinsoitto tuli ja kerroin tilanteen. Sain kehotuksen ottaa yhteys Vanhustyön keskusliiton korjausneuvojaan ja sain puhelinnumeron. Ajattelin, että en lähde enää siihen soittorumbaan, vaan katson netistä jonkun henkilön kyseisestä Vanhustyön keskusliitosta, joka vastaa tämän alueen korjauksista, jolloin saan mustaa valkoisella vastauksesta.

Sain vastauksen, jossa kehotettiin soittamaan taas uuteen numeroon, mutta sain onneksi samalla henkilön nimen, joten lähetin viestin hänelle. Tänään sain vastauksen, jossa hän lupasi tulla käymään ensi viikolla. Viimeinkin olin ilmeisesti löytänyt henkilön, joka otti jotain vastuuta asiasta. Toivon, että asia nytkähtää eteenpäin ensi viikolla. Tuli vaan mieleen, että Vantaalla on todella tarvetta miettiä ns. yhden luukun periaatetta. Sama koskee myös terveydenhuollon käyttöliittymää. Siellä on nykyisellään useita erillisiä yksikköjä, jotka eivät kommunikoi keskenään, vaan jokaiselle pitää ottaa erikseen yhteys ja useimmiten varaamalla aika etukäteen, jolloin siirrytään vaan jonosta toiseen ja yksinkertaisen asian hoitamiseen voi vierähtää viikkoja.

13.11.2021

Kuuntelin uutisista, että OmaKantaan ollaan perustamassa jonkinlaista lääkerekisteriä, jossa olisi kaikki potilaan tarvitsemat lääkkeet yhdessä paikassa. Se kuulostaa todella hyvältä ajatukselta. Toivottavasti vielä määritellään se henkilö (lääkäri), joka vastaa siitä, että lääkelista on myös paitsi ajan tasalla, myös vastaa potilaan sen hetkistä tarvetta. Omalääkäri ei nykyisellään toimi tässä tarkoituksessa, mutta lienee ainoa, jonka pitäisi olla jokaisen potilaan tilanteen tasalla.

Minä tiedän kuka on, tai ainakin oli, omalääkkärini vielä vuosi sitten. Se on vaihtunut niin monta kertaa, että nykyisestä en ole varma. Vaimollani sellaista ei kuulemma ole lainkaan, vaikka sellainen pitäisi lain mukaan olla jokaisella 75-vuotta täyttäneellä. Nykykäytännön mukaan omalääkäri voi vaihtua näkemättä potilasta kertaakaan, saati sitten olla tietoinen potilaan tilanteesta ja lääkelistasta.

Olen jauhanut tästä omalääkäri asiasta niin monta kertaa, että tuntuu jälleen turhalta toistolta. Minä todella toivon, että tämä lääkelista ajattelu OmaKannassa pakottaa myös ajattelemaan omalääkärin asemaa. On suorastaan huvittavaa, kun lääkäriaikaa tilatessa katsotaan kuka on omalääkäri ja samalla todetaan, että hän ei ole enää edes samalla terveysasemalla, tai omalääkäriä ei ole edes määritelty, koska edellinen oli ns. keikkalääkäri ja on jo muissa maisemissa. Kuinka tällainen lääkäri voisi olla perehtynyt jonkun yksittäisen potilaan tilanteeseen ja lääkevalikoimaan.

Vaimollani käy kotihoitaja kaksi kertaa päivässä ja olettaisin, että heidän kauttaan saataisiin paras ajan tasalla oleva tieto potilaan voinnista ja jos heidän kontakteissaan olisi kotihoidon lääkäri, johon voisivat olla jatkuvassa yhteydessä, niin tuo lääkelistakin voisi pysyä ajan tasalla. Nykyisellään joku uusi lääkäri määrää vaan uuden lääkkeen tietämättä voimassa olevasta lääkelistasta juuri tämän potilaan kohdalla. Lääkkeitä vaan lisätään, mutta ei kerrota korvaako se jonkin vanhan lääkkeen. Vaimoni lääkelistaan kuuluu tällä hetkellä 16 tablettia tai kapselia joka aamu ja joitain pitkin päivää ja iltaa. Olen yrittänyt Maisan kautta selvittää onko kyseinen lääkelista edelleen validi, mutta asiaa vaan pompotellaan pitkin terveydenhuollon organisaatiota. Kukaan ei ota vastuuta siitä onko lista edelleen validi. Myöskään määrätyn lääkkeen vaikutusta ei kontrolloi kukaan. Onko annostus esimerkiksi oikea. Se selviää vain tilaamalla lääkäriajan, mikä voi olla vasta kuukausien päässä ja joka sitten joskus teettää vaan labrakokeita, koska on taas uusi ja tuntematon lääkäri ja päättelee kokeiden perusteella ja onneksi kyselemällä, onko lääke vaikuttanut vai ei. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka romaanin, mutta sekin varmasti menisi kuuroille korville. Terveydenhuolto on tällä hetkellä aivan tuuliajolla. Minä toivon, että tuo OmaKannan lääkelista pistää ajattelemaan kokonaisuuksia aivan uusiksi. Jonkun pitää vastata tuon lääkelistan ajantasaisuudesta. Vaikkakin sen toteutuminen on ilmoitettu tapahtuvan vasta vuonna 2023. Koskahan koittaisi se aika, että terveydenhuoltoa kehitettäisii potilaan näkökulmasta eikä organisaatio edellä.

2.11.2021

Viitaten tuohon 1.11.2021 kirjoitukseeni, en voi olla korostamatta sitä, mitä mainitsin tuon kirjoituksen lopussa. Vaikka terveydenhoito on siirtymässä kunnilta alueorganisaatioille, pitää ”käyttöliittymä” asiakkaisiin olla toimiva ja kunnossa myös tuon muutoksen ajan eikä jäädä toimettomana odottamaan mitä tapahtuu. Ei muutos koske kuitenkaan operatiivisia rutiineja ja ne todennäköisesti pysyvät samoina ainakin alkuun. Muutos nähdäkseni on hallinnollinen ja koskee päivittäistä toimintaa lähinnä budjetin kautta.

Tiedän, että SOTE ei muuta sitä tosiasiaa, että henkilökuntaa on liian vähän ja täyttämättömiä vakanssejakin on liikaa, mutta sen ei pitäisi vaikuttaa siihen mitenkä päivittäiset rutiinit tehdään nykypäivänä. Tarkoitan esimerkiksi sitä, että kyllä terveydenhuollon erilaiset yksiköt pitää saada toimimaan yhteen ja niiden välinen kommunikaatio kuntoon, jolloin vältytään siltä, että potilas joutuu itse päättelemään kenenkä lähettämä lääkelista on oikea ja kenen listaa pitää modifioida lääkkeiden vaikuttavien aineiden perusteella. Samoin terveysasemien ja kotihoidon välinen tiedonvaihto ei toimi tänään. Sain sen kokea juuri äsken kun keskustelin kotihoitajan kanssa.

1.11.2021

Koskahan koittaisi se päivä, että Vantaan terveyspalvelut voisi saada yhdeltä luukulta. Vaimoni on saanut eri lähteistä lääkemääräyksiä, niin HUS-Peijaksesta, kuin terveyskeskuslääkäreiltäkin, kuitenkin Vantaan kaupungin kotilääkityksestä ja HUS:in sairaalasta tulleet lääkelistat ovat erilaisia. Niissä on osin samoja lääkkeitä ja osin eri lääkkeitä, joita toisessa listassa ei ole. Normaali tilanne on se, että määrätään uusia lääkkeitä, mutta ei kerrota korvaako se jonkin vanhan lääkkeen. Olen itse todennut, että lääkemääräys selvästi korvaa vanhan lääkkeen, mutta annos koko on toinen. Koska lääke on eri nimellä, kuin entinen lääke, niin pitääkö potilaan aina itse taskistaa vaikuttavat aineet, ovatko ne erilaisia, vai samoja, kuin joissain vanhoissa lääkkeissä. Olen tehnyt selvän lista lääkkeistä, joita vaimoni syö tänä päivänä ja mikä on annoksen koko, sekä mihin aikaan päivästä se otetaan. Lähetin listan Maisan kautta ja pyysin, että kohithoidon lääkäri tarkistaisi listan, koska hän kirjoitti viimeisen reseptin vaimolleni. Sain vastauksen, että lista pitää lähettää kotisairaanhoidon lääkärille.

Minulla ei ole aavistustakaan mistä kyseinen lääkäri on saavutettavissa, mutta annoin listan kotona käyneelle kotihoitajalle vietäväksi eteenpäin. Minua ihmetyttää se, kuinka erillisiä yksikköjä terveydenhuollossa on, jotka eivät kuitenkaan kommunikoi keskenään. Yhden luukun periaate on tänä päivänä kaukana. Olisiko tässä vähän parantamisen varaa? Ainakin potilaalle annettavat lääkelistat pitäisi jotenkin harmonisoida, niin että potilas tietäisi tarkkaan mitä lääkitystä noudattaa, eikä joudu itse päättelemään. Pahimmassa tapauksessa jokin lääke on listoilla kahdella eri tuotenimellä ja otetaan tupla annoksia. Vaikka terveydenhoito on siirtymässä kunnilta alueille, pitää asiakkaan "käyttöliiittymä" olla selvä ja toimiva myös uudessa organisaatiossa.

25.10.2021

Tänään kävi jälleen kotihoitaja niin aamulla, kuin illallakin. Keskustelimme jälleen tuosta särkylääkkeen saamisesta ja hän jälleen kirjoitti asian ylös. Yksikään lääkäri ei ole ottanut yhteyttä tuon viime viikkoisen kotihoitajan jälkeen, joka lupasi hoitaa sian lääkärin kanssa, koska kotihoidolla on kuulemma oma lääkäri. Ei ole myöskään kuulunut mitään, että olisi kirjoitettu jokin e-resepti apteekkiin. Koskahan koittaisi se ihme, että joku lääkäri uskaltaisi antaa puhelinnumeronsa, johon voisi soittaa ja kysellä missä mennään. Jos lääkärikeskuuksesta tai lääkäri itse soittaa, näkyy puhelimessa vain "yksityispuhelu", mutta ei mitään numeroa. Nyt ei ole näkynyt meidän kummankaan puhelimessa edes tuota tekstiä, eli kukaan ei ole soittanut tästä asiasta. Hyvin osataan suojella ainakin terveydenhoiden henkilökunta, että kukaan ei voisi häiritä heitä ja esittää tyhmiä kysymyksiä heille. Kaikki yhteydet halutaan jonojen kautta.

23.10.2021

Näin asiakkaan näkökulmasta ainakin Vantaalla on terveyden- ja vanhustenhoidossa paljon suoraviivaistamista. Olen joutunut vierestä seuraamaan, ja usein omalla kohdallanikin toistunut asia on, kuinka erilaiset yksiköt Vantaan sisällä toimivat, tai eivät toimi, yhteen. Terveydenhoidon puolella tieto ei kulje yksiköstä toiseen, tai sitten tietoja ei lueta, vaikka ne olisi saatavilla. Yksi epäselvyys on selvästi lääkkeiden määräämisessä. Vaimoni oli Peijaksessa ja sieltä annettiin lääkeluettelo, jossa tietääkseni piti olla lueteltuna kaikki hänen lääkkeensä. Joukossa oli tietysti useita hänen "vanhoja" lääkkeitään, mutta uusissa lääkkeissä oli selvästi muutama ihan vastaava, mutta missään ei sanottu korvaako se vanhoja lääkkeitä, vai onko tämä vain lisänä. Sieltä myös oli jätetty pois lääkkeitä, joita hän oli jo aiemmin käyttänyt. Esimerkiksi Primaspan veren ohennukseen, joka vastaa aspiriinia, tai disperiiniä. Koska sitä ei ole mainittu luettelossa, pitääkö se nyt jättää pois, vai ei? Vanhoja lääkkeitä voi hyvin uusia ilman, että kukaan tarkistaa mitään uusia lääkelistoja. Särkylääkeiden kohdalla jo useat kodinhoitajat ovat todenneet, että pitää saada vanvempia särkylääkkeitä ja että pitää ottaa yhteys lääkäriin. Hän on liikuntakyvytön, eikä pääse terveysasemalle jonottamaan. Mitään ei ole tapahtunut. Nyt vasta oikein ymmärtää, miltä tuntuu, kun toinen valittaa jatkuvasti särkyä, eikä mitään voi tehdä olotilan parantamiseksi. Tänään kävi uusi kotihoitaja, joka jälleen totesi saman. Kysyin sevyyden vuoksi, että hoitaako hän asian lääkärin suuntaan, koska useat kotihoitajat ovat todenneet samaa, vai pitääkö minun tehdä jotain asian hyväksi. Hän kertoi hoitavansa asian. Saa nähdä mitä nyt tapahtuu.

En tiedä mitä vaimon omakannassaan sanotaan, koska hän käy siellä harvoin. Toivottavasti ei oleteta, että jotkin viestit omakannassa pitäisi korvata yhteydenpitopuutteet. Se ei ole kaikille arkipäivää. Omalla kohdallani nimittäin olen joutunut useastikin tilanteeseen, että omakannasta on pitänyt lukea mitä pitäisi tehdä ja nekin ohjeet ovat usein pohdintaa, eikä selviä lääkemääräyksiä, tai e-reseptejä apteekkiin. Lääkkeiden vaikutuksen seuraaminen puuttuu täysin.

Vantaalla toimii myös useita yksikköjä, joiden keskinäinen kommunikointi on olematonta. On olemassa Senioripalvelu, jonka tehtävänä on ilmeisesti kartottaa kokonaistilanne ja sieltä kävi ihminen myös meillä. Hän puhui mm. sairaalasängystä, mutta kun menin apuvälinelainaamoon, siellä ei tiedetty asiasta mitään. Hänellä oli jopa tiedossa henkillö, jonka piti tulla katsomaan muutostarpeet kotona. Ketään ei ole kuulunut ja siitä on toista kuukautta. Miten Vantaa kuvittelee asioiden sujuvan kotioloissa noiden valtavan pitkien odotusaikojen aikana. Suihkua ei voi käyttää ilman muutosta. Wc:hen ei pääse muuten kuin kävelemällä ainakin kynnyksen toiselle puolelle ja pöntölle. Miten liikuntakyvytön sen tekee. Oma selkäni ei kestä toisen kannattelua ja nostelua pitkään. Meitä on kohta kaksi pyörätuolissa. 

22.10.2021

Olen joutunut miettimään miltei joka päivä, sitä mitenkä Vantaan vanhustenpalvelu toimii. Ensin odottelimme viikko kaupalla ns. sairaalasänkyä apuvälinelainaamon kautta, koska perheen jäsen joutui nukkumaan nojatuolissa yli kaksi kuukautta. Senioripalvelun ihminen kävi tutustumassa tilanteeseemme kotona ja totesi jo silloin, että WC:n suihku pitää saada sellaiseksi, että sinne voi päästä liikuntakyvytön avustajan kanssa. Senioripalvelun ihminen kertoi nimenkin, joka tulee katsomaan muutostarpeet. Siitä on jo viikkoja, mutta kukaan ei ole käynyt katsomassa tilannetta. On aika ihmeellistä, että kaupunkia ei kiinnosta yhtään se mitenkä normaalit toimet sujuvat kotona, vaikka kaupungin tavoitteena on saada vanhukset asumaan kotona niin pitkään kuin mahdollista, jotta vältytään kuormittamasta laitoshoitoa.

Alussa kävi kaksi kotihoitajaa aamulla ja illalla ja tekivät vain omat rutiininsa, sitten hoitajien määrä pudotettiin yhteen ja odotetaan, että minä autan kotona nostamisessa niin sängystä, kuin tuoleilta ja pyörätuolistakin. On tietenkin selvää, että täällä ei voi aina olla joku odottamassa milloin on tarve vessaan, tai ruokapöytään ja sieltä pois, mutta olettaisi, että asiaa helpotettaisiin pienillä rakennemuutoksilla, jotka mahdollistaisi esimerkiksi vessaan pääsyn pyörätuolilla, tai yleensä suihkuun pääsyn, eikä pelkästään lapuilla pesemisen kotihoitajien toimesta. Eiköhän se helpottaisi heidänkin työtään.

Olen joskus epäillyt, että viivyttely kaikessa mahdollisessa on ainoastaan kustannusten välttämistä ja jonoja puretaan, sitten kun on siihen varaa, vaikka tilanne kotioloissa olisi kuinka hankala. Tämä näyttää olevan ainakin Vantaan strategia. Toivotaan samalla, että asiakas kyllästyy odottamiseen ja hoitaa hommat yksityisten palvelujen tarjoajien kautta, jolloin kustannuksetkin menevät asiakkaan omasta kukkarosta. Tämä on sitä Vantaan kaupungin vanhustenhoitoa asiakkaan näkökulmasta. Jos tänne ei ilmesty lähiaikoina kukaan, joka sanoisi, että kunnostus on tarpeen, niin se on vaan pakko tehdä itse, vaikka sitten unohtamalla tuon Vantaan lupaaman 40%:n osuuden wc:n ja suihkun muutoskustannuksista. Se on niin oleellinen osa päivittäistä toimintaa, että on vaan saatava toimimaan tavalla tai toisella.  

27.2.2021

Mediassa kerrotaan THL:n tutkimuksesta, jossa todetaan selvä ero terveydessä paremmin koulutettujen ja vähemmän kouluttautuneiden kesken. Onhan päivän selvää, että korkeammin koulutetuilla on myös parempi palkka. Se johtaa siihen, että rikkaammat voivat käyttää hyväkseen yksityisiä terveyspalveluita. Silloin ei kysellä onko vaiva hoitamisen arvoinen, vai ei. Se hoidetaan eikä anneta pahentua. Terveyskeskuksissa vastaavassa tilanteessa tutkitaan tarkoin onko vaiva tarpeeksi paha, eli huonontaako se elämisen laatua, ja kuinka paljon. Tilanteen annetaan huonontua tarkoituksella, ennen kun siihen voidaan puuttua. Hoidetaan korkeintaan oireita siihen saakka, kunnes tilanne käy sietämättömäksi potilaalle. Silti varsinaiselle kivun aiheuttajalle ei aina tehdä mitään. Lisätään vaan annostusta tai vaihdetaan särkylääke voimakkaampaan esimerkiksi opioidiin, kuten minulla. Jouduin tekemään kymmeniä ulkomaan matkoja erilaisiin kokouksiin ja koulutustilaisuuksiin. Miltei jokaisella lähivuosikymmenien matkoilla joku aina kysyi, miksi kävelen kumarassa. Kun selitän tilanteen, niin usein sain kommentin: "Onko Suomessa selkäkirurgia todella noin alkeellisella tassolla? Tule meille, niin se hoidetaan välittömästi". 

Olen kirjoittanut tästä samasta aiheesta omakohtaisia kokemuksia 16.2.2021. (kopioitu vähän alemmaksi) Siinä tulee selvästi esiin yksityisen ja yleisen terveysaseman käytännön erot. Voidaan tietysti tehdä syväluotaavia tutkimuksia mitä eroja on koulutetuilla ja vähemmän koulutetuilla eri osa-alueilla, jotka liittyvät terveyteen, mutta merkittävin ero on juuri palkkaero näiden ryhmien välillä. Se mahdollistaa valinnan yksityisen ja yleisen terveydenhoidon välillä. Minulla itselläni on kohta 29 vuoden kokemus samasta hoitoerosta yksityisen ja yleisen välillä. Yksityisellä selkäni olisi hoidettu jo -90 luvun alussa, mutta yleisellä puolella jatkuu yhä vain oireiden hoito kipulääkkeillä. En suostunut maksamaan silloin yksityiselle miltei vuosipalkkani verran. Tuo yleisen puolen ihmeellinen puuttumiskynnys hoidon saamiseksi on se kaikista oleellisin tekijä, mitä ei ole edes uskallettu tutkia.

22.2.2021

SELKÄONGELMANI HISTORIAA

Teen vielä kerran yhteenvedon omasta selkäongelmastani, josta olen kirjoitellut liiankin usein, mutta koska se on minulle jokapäivä yhä enemmän elämisen laatuun vaikuttava tekijä, se pakottaa puuttumaan asiaan. Yritän olla jatkossa kuitenkin palaamatta siihen enää, vaikka "pitkin hampain".

Kuten kerroin, olen useasti kirjoittanut omasta terveydentilanteestani selän suhteen ja ongelma on jatkunut kohta 30 -vuotta. Tämän ajan olen syönyt erilaisia särkylääkkeitä, joita on vaihdeltu ketoprofeiinista opiaatteihin, eli hoidettu vain oireita, mutta itse ongelmalle ei ole tehty mitään. Tämä on asia, josta ole kirjottanut kymmeniä kertoja ja yrittänyt kysyä syytä monelta taholta -tuloksetta. Koska ikää on jo sen verran (kohta 81v), että se alkaa tuntumaan jo siltä, että on yhden tekevää saanko jonkinlaisen vastauksen, vai en. Ilmeisesti ajatus kunnallisessa terveydenhoidossa on jo sellainen, että pitääkö arkussa maata selkä korjattuna ja uhrata siihen yhteiskunnan varoja, kun kunnilla on muitakin ongelmia ja rahanreikiä. Kuitenkin korostan, että diagnoosi tehtiin kun olin 52v. Sen jälkeen ovat lääkärit toisensa jälkeen keskittyneet vain oireiden hoitoon särkylääkkeillä, eikä itse ongelman poistoon. Tietääkseni en ole vielä saattohoidossa, missä palliatiivinen hoito on normaalia. Jopa netistäkin löytyy Schmorlin hernian hoito-ohjeita kirurgisesti.

Tänä päivänä en enää itsekään ole varma mitenkä asiaan pitäisi suhtautua, jos nyt ehdotetaisiin selkäleikkausta, vaikka selkä onkin todella elämisen laatua alentava tekijä. Todennäköisesti toteaisin, että käyttäkää nekin varat vaikka syöpäsäätiölle, joka on minunkin sydäntäni lähellä ja olen kuukausilahjoittaja. Olen jo asennoitunut pyörätuolielämään, vaikka yritänkin sitä venyttää mahdollisimman pitkälle. Minun käsitykseni Suomen terveydenhoidon tilasta alkaa olla niin vankkumaton, että saa olla todella radikaaleja toimenpiteitä sen muuttamiseksi. Pitää silti toivoa, että uusi SOTE toisi muutoksia useisiin asioihin, joita olen kritisoinut mm. artikkelissani "SAIRAUSKERTOMUS POTILAAN NÄKÖKULMASTA" ja sivulla "SOTE". Toivon sitä lähinnä lasteni ja lasten lasteni puolesta. Itse alan olla valmis ekojätteeksi. Minun puolestani lääkärit saavat elää hippograteen aikaa (n.2 400 vuotta sitten) ja turvautua omiin jumaliinsa Asklepios, Hygieia ja Panakeia, kuten Hippograteen vala velvoittaa.

Anteeksi kyynisyyteni, mutta positiivisena pysyminen näyttää oleva päivä päivältä vaikeampaa. Toivottavasti eteen tulee vielä positiivisiakin päiviä. Yleensä pyrin realistisuuteen, oli se sitten positiivinen, tai negatiivinen. Aina ei siihen näköjään enää pysty. Realismia on kuitenkin se, että jos nyt järjestettäisiin kysely mihinkä jonkin instituution edustajaan luotan eniten, tai vähiten, niin lääkärit ovat hyvin lähellä häntäpäätä. Tiedän, että kantani perustuu vai omiin kokemuksiini ja niiden sattumanvaraisuuteen, mutta niitä on ollut ihan tarpeeksi, jotta asian olisi voinut korjatakin jo aikoja sitten, eikä odottaa, että kuljen linkkuveitsenä huonekaluihin ja seiniin tukien. Anteeksi te hyvät lääkärit, joita on minunkin kohdallani ollut useita. Nämä mielipiteet tulevat kuitenkin "selkärangasta".

Tuntuu kuin useat lääkärit olettaisivat tietävänsä, miltä tuntuu liikua, jos selkänikamat ovat toisiaan vasten ilman välilevyä, eli heidän mielestään, ei miltään. Karkeimmin asian ilmaisi Meilahden ortopedi vuonna 1992, jolla oli kädessään magneettikuva ja edellisen lääkärin diagnoosi "Schmorlin hernia". Totesi minulle, että "taidat näytellä", kun pudottauduin korkealta hoitoalustalta lattialle seisomaan ilman, että piti nousta asteittain seisomaan vähin erin, kuten nykyään. Kaiken lisäksi tuo ortopedi kirjoitti hoitokertomukseen vihjeeksi muille lääkäreille: "pretending", eli teeskentelee, tai pitäisikö sanoa hänen omilla sanoillaan "näyttelee", vaikka kädessä oli tieteelliset factat todellisuudesta. En tiedä mitä tästä muut ajattelevat, mutta minusta se oli jo niin räikeä riman alitus, että sitä ei voi unohtaa.

16.2.2021

Kirjoitin päivän ajatuksiin eräästä tutkimuksesta alla olevan tekstin:

"Kuuntelin erästä Ylen aamu - tv:n haastattelua, jossa ihmeteltiin tutkimusta, jonka mukaan pienituloisten vanhempien lasten syöpäkuolleisuus on suurempi, kuin hyvätuloisten vanhampien lapsilla. Siinä mainittiin mm. että kaikkia lapsia hoidetaan kuitenkin samalla tavalla riippumatta vanhempien tulotasosta. Se pitää varmasti paikkansa yhden sairaalan sisällä, mutta tutkimuksesta ei käy selville se tosiasia, että hyvätuloiset vanhemmat käyttävät todennäköisemmin yksityistä sektoria ja pienempituloiset julkista sektoria.

On jopa omakohtaista kokemusta näistä eroista. Jouduin uusimaan ajokortin joitain vuosia sitten. Kävin silmälääkärillä, joka totesi harmaakaihin silmissäni. Kyselin mahdollisuutta päästä kaihileikkaukseen julkiselta puolelta, mutta se olisi vienyt kuukausia, joten menin yksityiseen silmäsairaalaan, joka maksoi kahden silmän laikkauksesta yli 4 000 euroa. Vaimoni kärsii aivan samasta harmaakaihista ja hän kysyi mahdollisuutta päästä julkisella puolella silmäleikkaukseen. Vastaus oli, että kaihi ei ole vielä niin paha, että sitä leikattaisiin julkisella puolella, mutta yksityisellä se onnistuisi. Tämä oli lääkärin oma lausunto. Kuitenkin kaihi on vaimollani paljon pahempi kuin minulla oli, joka ilmenee hänellä pienen tekstin lukemisen vaikeutena.

Tästä ei voi päätellä muuta, kuin, että hoito ei ole sama julkisella puolella ja yksityisellä puolella, jolloin tulotaso ratkaiseen. Yksityisellä puolella pääsee paljon nopeammin eteenpäin todennäköisesti myös muissa sairauksissa. Tämä sivuutettiin tuossa lasten syöpätutkimuksessa täysin ja etsittiin muita syitä, kuten ruokavalio jne. Nyt ei nähdä "metsää puilta, koska puut ovat tiellä". Tilannetta ei katsota kokonaisuutena, vaan yksittäisen sairaalan näkökulmasta."

Tuo yllä oleva teksti laittoi miettimään, mitenkä terveysviranomaiset tulevat reagoimaan väitteeseen, että yksityinen sektori toimisi paremmin kuin julkinen sektori. Todennäköisesti pian julkaistaan tutkimus, jonka tavoitteena on todistaa, että ne toimivat yhtä hyvin. Eli tutkimuksen kustantaja sanelee lopputuloksen. Sitä ei silloin voi edes nimittää tutkimukseksi, vaan se on puolustuksen puheenvuoro. Minä todella toivon, että tuo ennuste ei pidä paikkaansa, vaan tutkimus tuosta kokonaisuudesta tehtäisiin jonkin yliopiston riippumattomana tutkimuksena. Todennäköisintä kuitenkin on, että asiaa ei haluta edes tutkia pidemmälle, koska se olisi ristiriidassa terveysviranomaisten kannan kanssa ja hekin tietävät sen.

Minä olen joka tapauksessa esimerkki siitä, että julkinen sektori ei halua tehdä selkäleikkausta, jonka yksityinen olisi tehnyt jo yli 25-vuotta sitten ja olisin ollut työelämässä normaaliin eläkeikään saakka, eli kymmenen vuotta pidempään, enkä kulkisi nyt linkkuveitsenä seiniin ja huonekaluihin tukien särkylääkkeiden voimalla. Haluaisin nähdä sen lääkärin, joka kieltää tämän tosiasian, luettuaan sairaushistoriani. Minulle on jopa lääkäri sanonut, että tule yksityisvastaanotolle, niin se hoituu. Se olisi kuienkin maksanut maksanut kymmeniä tuhansia. Terveyspalveluista on toistaiseksi lain mukaan vastuussa kunta, kunnes vastuu siirtyy maakunta, tai hyvinvointialueille. En tiedä miksi olisin poikkeus. Toisin sanoen selkäleikkaus ei ilmeisesti ole mahtunut kunnan budjettiin, vaan hoidetaan oireita, eikä itse ongelman aiheuttajaa edes yritetä poistaa. Elämänlaatu ei näköjään vaikuta asiaan mitenkään, kunhan henki jotenkin pihisee, että saa kunnallisverot eläkkeestä. Tämä kuullostaa negatiiviselta ajattelulta, mutta ei tämä tilanne paljon nauratakaan. Kaiken lisäksi toivotaan, että ikäihmiset asuisivat kotonaan niin pitkään kuin mahdollista -eikö sekin ole ikäihmisen kunnosta kiinni? 

Vaikuttaa siltä, että vuosibudjetti on tärkeämmpi, kuin moninkertaiset kustannukset vuosien mittaan. En silti toivo, että päättäjät joutuisivat kulkemaan linkkuveitsenä huonekalulta toiselle särkylääkkeiden voimalla tai pyörätuolissa, mutta jonkinlaista päättelykykyä heiltä odotan.  

10.2.2021

Kun sain kutsun HUS:ilta tuohon Tietokone Tomografiaan (TT), niin siinä kutsussa kerrottiin samalla, että TT:n tutkimustulokset kerrotaan 10.2.2021 ja oli varattu valmiiksi lääkärin soittoaika. Tänään iltapäivällä tuli sitten tuo neurologin puhelu. Hän kertoi aivan smoja havaintoja, kuin magneettikuvauksessakin, mutta uutta oli minulle se, että minulla on ollut joskus pikkuaivoissa infarkti, josta itse en ole huomannut mitään. Tosin olen syönyt joka päivä yli 28 vuotta vahvoja särkylääkkeitä selän takia, aina ketopropeiinista opiaatteihin, joten se voi peittää alleen pienempiä tuntemuksia. Kuitenkin tuon infarktin takia lääkäri kehotti hakemaan apteekista Disperiinia, tai muuta aspiriini tuotetta, jota pitää ottaa 100 mg joka päivä. Neurologi oli konsultoinut usean lääkärin kanssa tuosta veren ohentamisesta aspiriinilla, koska siinä on myös verenvuotoriski. Veren vuoto aivojen ja kovakalvon väliin oli minulla syy hakeutua lääkärin pakeille, koska se tuntui oikeassa ohimossa pakottamisena. Kuitenkin neuvottelujen lopputulos oli se, että edut ovat suuremmet kuin vuotoriski, ottaa joka aamu Disperin tabletti. (Diperin ei ärsytä mahaa yhtä paljon kuin Aspirin). Lisäksi lääkäri mainitsi, että Aspirin tai disperin tuotteet kannattaa ottaa hyllystä ilman reseptiä, koska reseptilääkkeenä se tulee kalliimmaksi.

Tällä hetkellä syön siis 2 g panadolia, 200 mg opioidipohjaista Tramadolia särkylääkkeinä  ja 100 mg Disperiniä muiden lääkkeiden lisäksi. En tiedä mitä munuaiset ja maksa moisesta koktailista pitävät, mutta näillä mennään toistaiseksi. Onneksi tuo neurologi, joka soitti kertoi vielä lopuksi, että minkäänlaista muistisairauteen viittaavaa ei ole havaittavissa. Se lohdutti, koska joskus menen jääkaapille ja alan ihmettelemään: Mitähän minun täältä piti hakea.  

9.2.2021

Jouduin eilen illalla menemään Peijaksen sairaalaan (Onneksi tyttäremme ja hänen miehensä asuu lähellä ja he veivät), koska liukastuin hakiessani postia laatikosta. Onneksi mitään luun murtumia ei tullut, mutta lihasrepeämä kuitenkin. Vietin siellä yön ja joskus 2:n aikaan yöllä olin viimeisessä röntgenissä. Ensin kuvattiin 9:n maissa selkäranka alaselän kohdaalta. En tiedä miksi samalla kertaa ei kuvattu myös lonkkaluuta, vaan sinne vietiin pitkin mutkaisia käytäviä uudelleen yöllä. Vaikka kyse on "poli-potilaasta", niin jotenkin jäi vaikutelma joko keskittymisen puutteesta, tai suunnittelemattomuudesta. Varmaan 90 prosenttia ajasta oli jonkin odottelua.

Olettaisi, että keskittyminen yhteen potilaaseen, niin että jokin tutkimus vietäisiin kerralla loppuun, eikä tehdä asioita mieleen tulevien kokeiden tai kuvantamisien suhteen extemporee ja hypätä välillä muualle ja jatketaan muutaman tunnin päästä kuskaamalla potilas välillä pitkiä käytäviä omassa sängyssään polin tiloihin ja muutaman tunnin päästä taas takaisin röntgen osastolle. Välillä odoteltiin jossain käytävällä potilaiden siirtohenkilökuntaa, johon oli näköjään ihan omat osaajansa. Aamulla en tiennyt pariin tuntiin mitä odotetaan. Kysyin eräältä hoitajalta asiaa ja hän kertoi, että odottaa yölääkäriä, joka voi kertoa mitä tehdään seuraavaksi. Noin tunnin kuluttua hän tuli ja kertoi, että missään kuvissa ei näkynyt luun murtumia, eli kyseessä on lihas revähtymä ja hoidetaan vaan särkylääkkeellä ja voin hyvin lähteä kotiin. Näin sitten tein.

Laskeskelin, että jos oltais tehty asiat suunnitelmallisesti yhden potilaan kohdalla alusta loppuun, niin olisin voinut lähteä kotiin n. tunnin kuluttua. Siitäkin ajasta suuri osa olisi mennyt omien vaatteiden vaihtoon sairaalavaatteisiin ja takaisin omiin vaatteisiin.

Vaikka kyseessä on poliklinikan osasto, jossa tilanteet vaihtuvat nopeasti, niin voisi silti tehdä asiat suunnitellusti, eikä hyppiä edes takaisin potilaasta toiseen ja haaskata niin omaa, kuin potilaidenkin aikaa. Suunnitelmallisuus toisi mukanaan samalla keskittymisen yhteen potilaaseen kerrallaan, koska kyseessä ei kuitenkaan ollut yhdenkään potilaan kohdalla hengen hädästä. Vaikka työ tehtäisiin hoitamalla yksi potilas kerrallaan alusta loppuun, se vie saman ajan, kuin pomppimalla potilaasta toiseen ja jättää jokaisen kohdalla homma kesken ja jatkaa muutaman tunnin kuluttua. Noi odotusajat potilaiden kohdalla vaan katoaisivat. Tai tulisivat ainakin järkeviksi. Kannattaisi ajatella asioita myös potilaan näkökulmasta, eikä säheltää sen mukaan kuka pitää suurinta meteliä.

22.1.2021

Yllätyksekseni sain eilen uuden puhelun tuolta Peijaksen neurologilta ja hän kertoi varanneensa ajan Tietokone tomografiaan 1.2.2021 ja sitä ennen on käytävä labrassa ensi viikolla. Tänään sain viestin katsoa tutkimustuloksia Maisasta. Siellä oli paljonkin tekstiä, josta miltei joka toinen sana on latinaa. Sen verran kuitenkin ymmärsin, että TT:ssä tutkitaan etupäässä pikkuaivoja ja se liittyy myös kongnitiivisiin kykyihin ja muistiin. En tiedä mistä on kyse, mutta sitä vartenhan TT -kuvaus juuri tehdään. Minusta alkoi tilanne tuntumaan vakavammalta kuin aikaisemmin. Katsotaan mitä 10.2.2021 kerrotaan, koska silloin on varattu puheluaika koskien TT -kuvausta ja tutkimuksia yleensä. 

20.1.2021

Kuten 8.1.2021 kirjoitin, lupasi neurologi soittaa tarkemmin jatkosta tuon päänalueen magneettikuvauksen tutkinnasta ja tänään hän soitti. Siinä ei kuitenkaan ilmennyt oikeastaan mitään uutta. Hän konsultoi kuitenkin neurokirurgia ja jos on aiheta hän palaa asiaan uudelleen. Lähinnä hän neuvottelee pitääkö tehdä uusi seurantakuvaus vai ei. Hän kuitenkin olettaa, että ohimosärkyoireet häipyvät ajan kanssa. Pitää vaan nyt odottaa mitä tapahtuu.

15.1.2021

Katselin 14.1.2021 Tv:n puoli seiska -lähetystä, jossa haastateltiin Turun yliopiston professori Juhani Knuuttia. Hän on vannoutunut oikean tiedon, eli tieteellisen näytön puolesta kaikenlaisia vaihtoehtohoitoja vastaan.

Ymmärrän hyvin, jos tuo vaihtoehtohoito syrjäyttää tieteeseen perustuvan hoidon ja asettaa potilaan suorastaan hengen vaaraan, silloin ollaan väärällä tiellä. Jos tuo tieteeseen perustuva hoito kuitenkin tökkii tavalla tai toisella: analysoidaan tilannetta ja kokeillaan erilaisia vaihtoehtoja jopa vuosi kaupalla, niin ymmärrän hyvin, että potilas alkaa epäillä koko touhua ja jossain vaiheessa kärsivällisyys loppuu ja hän yrittää löytää muita ratkaisuja. Toinen tilanne, jossa potilas joutuu ihmeelliseen tilanteeseen, on se että vaikka diagnosoidaan selvä ongelman aiheuttaja tieteellisissä kokeissa ja kuvauksissa, asialle ei kuitenkaan tehdä mitään, vaan ryhdytään tavallaan palliatiiviseen hoitoon, eli yritetään selvitä pelkästään vähentämällä tai poistamalla oireita esimerkiksi selkäsärkyä.

Olen itse ollut tuossa viimeksi mainitussa tilanteessa jo yli 28 vuotta. Selkää vaan kuvataan, viimeksi magneettikuvauksella runsas vuosi sitten. Siinä todetaan vaan sama kuin ensimmäisellä kerrallakin, mutta valtavasti pahentuneena. Silti vain särkylääkkeitä muutetaan. Viimeksi useita erilaisia opioidipohjaisia pillereitä ja laastareita, jotka eivät sopineet minulle. Lakkasin itse käyttämästä niitä ilman lääkärin mielipidettä, koska tilanne tuli sietämättömäksi. Mainitsin lääkärille lopettamisesta, kun seuraavan kerran olin lääkärissä. Hän totesi, että oli viisasta lopettaa. Tilalle määrättiin vain 3g Panadolia päivässä. Söin niitä jonkin aikaa ja päätin kokeilla 2g päivässä, koska yritän päästä munuaisten ja maksan vuoksi mahdollisimman vähällä särkylääkityksellä. Vähennystä en edes huomannut särkyjen suhteen. Liikkuminen tai paikalla seisominen pitkään on nyt niinkuin ennenkin todella kivuliasta.

En ole edes yrittänyt mitään vaihtoehtohoitoja, koska olen nähnyt nuo magneettikuvat, enkä ymmärrä mitenkä tilanne voisi hoitua jollain muulla hoidolla kuin operoinnilla.

Se mitä yritän tällä sanoa, on se että tieteellinen tutkimus ja diagnosointi on ihan paikallaan, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, jos siitä ei tehdä oikeita johtopäätöksiä, eikä toimita noiden johtopäätösten mukaan. Tiedän olevani kohta pyörätuolissa, mutta en ymmärrä miksi se voisi olla lääkäreiden ja terveydenhoidon tavoite, koska netistäkin löytyy lääketieteeseen perustuvia parannuskeinoja. Jos ensimmäinen diagnoosi olisi johtanut suoraa operointiin, niin olisin ollut työeläämässä normaaliin eläkeikään saakka eli 10 vuotta pidempään. Nyt täytän kohta 81 ja ymmärrän, että ongelmat alkavat olemaan minun kohdallani ohi pysyvästi, eikä kannata enää uhrata yhteiskunnan varoja minunlaisiini, mutta olisi silti ollut kivempi liikkua omin jaloin loppuun saakka ja mieluusti ilman särkylääkkeitä, koska ne eivät kuitenkaan vie pois selkäkipua. Minulle tämä kaikki kokemus ei ole muodostanut mitenkään positiivista kuvaa Suomen terveydenhoidosta, tai ainakaan lääkäreistä. Kukaan ei ole kertonut syytä, miksi tilanteeni on tämä. Silti parikin lääkäriä on kysynyt minulta, miksi selälle ei ole tehty mitään. Tiedän, että he itse eivät voi syventyä asiaan, koska ovat keikkalääkäreitä ja tietävät olevansa jossain muualla kuukauden parin päästä. Heitä asia ei edes todellisuudessa kiinnosta, kunhan saadaan potilas ulos määräajassa.

Minä todella toivon, että uudessa SOTE:ssa puututaan ensinnäkin keikkalääkärien käyttämiseen "omalääkärinä", koska se on yhtä tyhjän kanssa, toiseksi määriteltäisiin selvä hoitamattomuus, vaikka parannuskeinoja on, hoitovirheeksi. Se laittaisi lääkärit miettimään tarkemmin puututaanko itse ongelmaan, vai oireisiin. 

8.1.2021

1) Kävin tänään pään alueen magneettikuvauksessa Peijaksessa. Siinä ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä. Yhtä kova meteli kuin aiemminkin Porvoossa ja Meilahdessa, vaikka oli kuulosuojaimien lisäksi vielä korvatulpat alla. Kehuin silloin Porvoon ystävällistä henkilökuntaa, toisin kuin Meilahdessa vuonna 1992. Nyt oli sama ystävällinen kohtelu Peijaksessa. Olen joskus ammattikoulussa vuonna 1955 saanut taltan päästä pienen metallisirpaleen vasempaan korvalehteeni. Se arvelutti hoitajaa, koska nyt kohteena oli pään alue. Hän otti varmuuden vuoksi siitä ensin röntgenkuvan ja lääkäri päätteli siitä, että kyseessä on niin pieni sirpale, että sen ei pitäisi haitata. Varmuuden vuoksi hoitaja kehotti painamaan hälytysnappia, jos tuntuu korvassa vaikka kuumenemista tai muuta outoa. Mitään ei kuitenkaan tuntunut. Magneettikuvaus oli ohi n. puolessa tunnisssa. Tuloksia kuulen vasta 20.1.2021. Silloin on sovittu lääkärin soittoaika. Siihen saakka pitää vain odotella. Onneksi tuo oikean ohimon särky ei ole pahentunut, vaikka tuntuukin nykyisin vähän useammassa tilanteessa.

2) Vaikka tuloksista luvattiin kertoa vasta 20.1. niin tuo kuvauksen tehnyt lääkäri oli kuitenkin katsellut kuvia välittömästi ja soittanut neurologille löydöksestä. Neurologi soitti minulle välittömästi jo iltapäivällä (kuvaus oli aamupäivällä). Hän kertoi, että aivojen ja kallon väliin on vuotanut verta jostain. Hän rauhotteli, että kyseessä ei siis ole varsinainen aivoverenvuoto, ainakaan tällä hetkellä. Hän lupasi soittaa uudelleen sovittuna päivänä 20.1. ja sovitaan jatkotoimenpiteistä, esimerkiksi uusintakuvaus, jolloin näkyy onko tilanne muuttunut ja mihin suuntaan. Samoin hän kehotti heti ilmoittamaan, jos itse tunnen muutosta huonompaan suuntaan. Hän kyseli myös olenko lyönyt pääni jonnekin lähiaikoina, koska kyse oli särystä oikeassa ohimossa, niin en muistanut silloin yhtä tapausta, jossa sain avohaavan päähäni, mutta pään takaosaan.

Koska uimahalleihin ei pääse ja selkä ei siedä pitkää kävelyä tai edes seisomista, niin muistin, että olen joskus hankkinut, tai saanaut, kuntopyörän joka on kellarissa. ja ajattelin kantaa sen tänne ylös. Pääsin kellarin raput miltei puoleenväliin, kun totesin pyörästä valuvan öljyä rappusille. Yritin saada pyörän vaakatasoon, jotta öljy lakkaisi valumasta, mutta tulin raput alas pyörän kanssa ja löin pääni takaosan ilmeisesti rappuseen. Siitä tuli aika paljon verta, mutta ihmettelen, jos tämä on tuon verenvuodon syy ohimolla, koska löin pään takaosan. Täytyy kuitenkin muistaa mainita tästäkin lääkärille, kun hän soittaa 20. päivä. 

28.12.2020

Sain kutsun Peijakseen magneettikuvaukseen, joka on 8.1.2021. Kutsun mukaan pitää käydä kuitenkin labrassa ennen kuvausta viikon 1 aikana. Omalääkäri määräsi kuitenkin labrakäynnin jo aikaisemmin ja kävin siellä 22.12.2020. Myös neurologi pyysi labraakäyntiä ja kun kerroin silloin, että minulla on labrakäyntiaika sovittuna tietylle päivälle, hän ainoastaan lisäsi testattavien asioiden luetteloon "laskon", eli senkan. Ihmettelin tuota Peijaksen labramääräystä viikolle 1, joten kysyin Maisan kautta, pitääkö minun käydä muutaman päivän välein labrassa, vaikka kaikki tarpeellinen on otettu jo 22.12. ja Peijaksen neurologi lisäsi haluamansa testin labrassa otettaviin näytteisiin jo ennen labrakäyntiä. Onneksi sain vastauksen, että ei tarvitse mennä uudelleen viikolla 1.

Näyttää näin sivullisen silmin siltä, että tieto Apotista huolimatta ei kulje eri toimipisteiden välillä. Kaiken lisäksi kukaan terveysasemalla tai Peijaksessa ei ole nähnyt minkäänlaista tutkimustulosta silmäsairaala Tilkan tutkimuksista. Kuitenkin kutsu Tilkkaan tuli HUS'in kirjeellä. Sekä Peijaksen neurologi, että omalääkäri etsivät noita tietoja, mutta näkivät vain terveysasemalääkärin lähetteen Tilkkaan.  

18.12.2020 

Kävin Peijaksessa Neurologin tutkimuksessa eikä siellä tullut esiin mitään uutta. Hän teki kuitenkin lähetteen magneettikuvaukseen, mutta ajankohtaa ei tiedä, ennen kun kutsu tulee. Toivottavasti kutsu ei tule Porvoon sairaalasta, johon viimeksi sain kutsun selkäni takia. Paikkana se oli ihan positiivinen kokemus, mutta kulku sinne on todella hankala, varsinkin kun perillä piti olla klo 7:30, joka tiesi lähtöä kuuden maissa. Jos olisi käyttänyt julkisia liikennevälineitä se olisi tarkoittanut neljää eri bussimatkaa ja yhtä junamatkaa, eli lähtö oli ollut vaihtojen ja aikatauluristiriitojen takia ennen 5:ttä. Toivottavasti uusi magneettikuvaus on Peijaksessa. 

17.12.2020

Koin aikamoisen positiivisen yllätyksen eilen. Olen monta kertaa valittanut sitä, että kun lääkäri tekee lähetteen jollekin specialistille, niin kestää ikuisuuden, ennen kun tulee kutsu jonnekin. Kun tulin lääkäristä eilen, kesti muutama tunti, kun lääkäri soitti ja kertoi, että pitää mennä Peijakseen torstaina 17.12.2020 klo 8:30. neurologin tutkimukseen. Kohta hänen soittonsa jälkeen tuli tekstiviesti HUS:ilta samasta samasta aiheesta. Olen todella positiivisesti yllättynyt tästä nopeudesta.

Itse varauduin siihen, että jos lähete on Peijakseen ja lähete tulee terveyskeskuksesta se lykätään vähintään puolen vuoden päähän, kuten tähän asti on todettu käyvän, ja jonka Peijaksen puheluun muutama kuukausi sitten vastannut hoitaja kertoi. Lisäksi odotin koronan vaikuttavan asiaan, mutta hyvä näin. Voi olla, että se vaikutti asiaan, kun minua eilen tutkinut lääkäri on ollut itse neurologi. Katsotaan mitä Peijaksen tutkimukset tuovat tullessaan.  

16.12.2020

Kävin lääkärillä, johon tilasin ajan, koska edellisen silmänpohjatutkimuksen jälkeen ei ole kuulunut mitään. Halusin lisäksi labralähetteen veritutkimusta varten, koska tammikuussa 2020 kävin lääkärissä ja silloin todettiin hypokalemia, eli liian alhainen kaliumarvo. Lääkäri määräsi nelinkertaisen kalium lääkeannostuksen edelliseen yhteen tablettiin nähden. Söin kyseisen annoksen joka päivä useita kuukausia, mutta tutkin netistä, mitä seuraa, jos annos on jatkuvasti liian suuri ja totesin, että on viisainta vähentää annosta puoleen, eli kahteen tablettiin päivässä, jotta se ei käänny hyperkalemiaksi. Tein muutoksen siis täysin omalla päätöksellä, koska lääkärillä käyntien yhteydessä pyytämäni uusi labratutkimus oikean annoksen suhteen ei tuottanut tulosta, eli labralähetteeseen ei oltu laitettu kaliumarvon määritystä. Siellä oli kyllä muita määrityksiä, mitä piti tutkia verestä.

Kun nyt kävin jälleen lääkärissä pyysin kaliumarvoja mukaan ja oletettavasti hän laittoi sen. Sain labra-ajan 22.12.2020 ja odotan mielenkiinnolla mitä arvoja sieltä löytyy. Labraa ennen ei saa syödä kymmeneen tuntiin, mikä ei ole ongelma heti aamusta. Muita lääkkeitä saa ottaa, mutta ei kalium lääkettä eikä suonenvetojen hillitsemiseksi ottamaani magneesium lisää sinä aamuna.

Lääkäri oli ihan asiallinen, mutta en ollut koskaan tavannut aikaisemmin, eli jälleen uusi lääkäri, jolle piti selittää kaikki -90 luvusta alkaen. Samat asiat olisi tietysti selvinnyt Omakannasta, ainakin kaikki oleellinen viime vuosilta. Tuon ohimosäryn vuoksi hän lupasi tehdä lähetteen neurologille. Sitä en tiedä koska sinne tulee kutsu ja missä se on, mutta oletan, että korona menee taas edelle ja kutsua saa odottaa pitkään. Toivottavasti ei liian pitkään.    

14.12.2020

SOTE -lakipaketti on viimeinkin saatu jonkinlaiseen pähkinänkuoreen ja jätetty eduskunnan päätettäväksi. Toivon todella, että siinä on huomioitu ne puutteet, joita esiintyi ensimmäisessä versiossa ja jäi kesken. Itse sotesta ei ole tihkunut paljoakaan, vaan keskustelut on käyty aluejaosta ja ns. hyvinvointialueista. Ilmeisesti tässäkään paketissa ei vielä ole ratkaistu lopullista rahoitusmallia, mutta hyvä, että edetään asia kerrallaan, eikä sorruta edellisen yrityksen tavoi haukkaamaan kokopakettia kerralla -ja tukehduta siihen.

Se mikä minua eniten häiritsee nykykäytännössä, josta haluaisin siis eroon, on se että terveyskeskuksilta puuttuu potilaiden seuranta. Toimitaan lyhytjänteisesti, kunhan potilas saadaan ulos määräajassa, jotta voidaan ottaa seuraava potilas. Ei ole aina seurantaa edes sille, jos tehdään lähete jonnekin muualle tutkittavaksi, mikä on specialistin tutkimuksen palaute. Itse olen odottanut oman lääkärin palaavan asiaan tuon tutkimustuloksen saatuaan, mutta koska mitään ei kuulu useaan viikkoon, olen tehnyt kyselyn uudesta ajanvarauksesta lääkärille, jolloin vasta reagoidaan. Usein syynä on ollut se, että lähetteen tehnyt lääkäri on jo muualla ja asia on aivan uusi sille läääkärille, jolle saan ajan. Nykykäytännössä pitää olla itse aktiivinen kaiken aikaa, eikä olettaa mitään tapahtuvaksi automaattisesti. Jos lääkäri esimerkiksi vaihtaa lääkkeen, jää täysin oman aktiviteetin varaan reagoida siihen mitenkä se toimii ja onko annos kenties oikea. Kukaan ei sitä kysele, eikä ole kiinnostunut seurauksista.

Jos omalääkärisysteemi toimisi, olisi sekin jo parannnus asiaan, mutta kun omalääkäriksi määrätään joku keikkalääkäri, hän on jo muualla, kun seuraavan kerran tarvitsee varata aikaa. Hyrylän omahoitajasysteemi toimisi varmaan muuallaki jonkinaisena jatkuvuutena.

Oma ongelmansa muodostaa käytössä edelleen olevat terveysalan sovellukset, jotka eivät keskustele keskenään. Ei ole takeita siitä, että lähetteen tehnyt lääkäri saa palautteen paikasta, johon lähete on tehty. 

12.11.2020

Kävin kardeologin tutkimuksissa ja sen tulos näytti olevan se, että vain verenpainelääke pitää vaihtaa toiseen. Jotenkin jäi mieleen sellainen sanonta, joka toistui, että "tuossa iässä" asiat voisi olla huonomminkin. Ultraäänitutkimuksessa näytti läpät toimivan ok. rytmi tasainen jne. Mikä on se joka muuttuu iän myötä, jäi minulle mysteeriksi. Ei tässä voi muuta kuin katsella mitenkä tuo uusi varenpainelääke vaikuttaa. Diastolinen alapaine on siinä 90 molemmin puolin, eikä se mitenkään ihmetyttänyt lääkäriä. Ehkä se "tuossa iässä" on ihan normaalia. Syy miksi systolinen yläpaine ei nouse tarpeeksi rasituksen myötä, johtuu lääkärin mukaan siitä, että entinen verenpainalääke blokkaa (estää) verenpaineen nousun, vaikka se olisi rasituksessa tarpeen.

En tiedä ottaako tuo kaardeologilähetteen tehnyt lääkäri yhteyttä jossain vaiheessa, kun saa kardeologin lausunnon. Jos ei ota, niin pitänee tilata hänelle uusi aika, vähintään puheluaika, koska tuo varsinainen syy, miksi menin terveyskeskukseen on edelleen sama, eli jomotus oikeassa ohimossa. Nyt on siis silmä ja sydän suljettu pois, joten olisiko syytä viimeinkin tutkia silmän takana oleva aivolohko. Olen painottanut moneen kertaan, että tunne on silmän takana, ei silmässä. Se näyttää kuitenkin menneen kuuroille korville ja aikaa vaan kuluu, ennen kun päästään varsinaiseen asiaan. Olettaisin näin ihan maallikkona, että jos siellä on jonkinlaien kasvain, se olisi helpointa leikata mahdollisimman pian. 

9.11.2020

Olen muutamaan kertaan ihmetellyt sitä, että saan viestin maisa.fi :stä että minulle on siellä uusi viesti ja kehotetaan mennä katsomaan ja aina kun menen katsomaan, niin ensinnäkin pitää tunnistautua, jotta lukija on varmasti minä, jolloin minulta menee aina yksi pankin pin-koodi siihen. Tämä olisi muuten ihan ok. mutta saapuneissa viesteissä ei ole yhtään uutta viestiä. Normaalisti nämä katsomispyynnöt maisasta tulevat automaattiviesteinä, mutta sitä ei näe ennenkun menee katsomaan maisaan.

Lähetin viestin maisan tukeen tästä ongelmasta ja sain vastauksena viestin, jossa kehotetaan menemään asetuksiin ja tarkistamaan omat määritykseni. Katsoin niitä ja totesin olevan ihan ok. Siinä vaan määritellään minne haluan maisan viestit kännykkään, vai e-mailina. Tuntui siltä, että minulle vastannut ei ole lainkaan tietoinen mistä kirjoittaa. Kyseessä on selvästi sovelluksen suunnitteluvirhe. Ei asiakkaalle pitäisi tulla yhtään turhaa pyyntöä mennä katsomaan maisaan, jos omaa asiaani on vaan joku käsitellyt, mutta ei ole antanut vielä mitään palautetta. Automaattiviestien lähetysmäärittelyissä on selvä virhe. Vastasin oman mielipiteeni. Saa nähdä onko sillä mitään vaikutusta. Toivottavasti tämä on yksi niistä "lastentaudeista" ja korjataan.

6.11.2020

Kävin eilen labrassa, jossa otettiin verinäyte sekä EKG. Pelkäsin, että joudun odottamaan ihmislauman keskellä omaa aikaani odotustilassa, koska joskus se varattu aika on ollut vain nimellinen. Yllätyin, kun astuin ovesta labran käytävälle. Olin ainoa koko käytävällä ja nimeäni huudettiin ennen kun ehdin edes istua, vaikka olin n. viisi minuuttia etuajassa. Siellä oli vain kaksi hoitajaa työssä ja ilmeisesti vain ajan varanneita potilaita otetaan sisään. EKG:n hoitaja kertoi, että heidän pitää pystyä myös lyhentämään samalla labrajonoa.

Ilmeisesti jonkinlainen säästökuuri on menossa, koska normaalisti usean hoitajan labra pyörii nyt vain kahdella, silti vanhaa jonoa pitää pystyä lyhentämään. En tiedä kuinka pitkää päivää he tekevät, mutta pelkään pahoin, että pitkään tämä tilanne ei voi jatkua. 

30.10.2020 

Tuon edellisen alla mainitun lääkärikäynnin tuloksena oli lähete Tilkan silmäsairaalaan ja kävin siellä eilen. Ensinnäkin sieltä puuttu selvät kyltit missä on esimerkiksi ilmoittautuminen sairaalaan. Normaalisti sellainen on heti sisään tullessa, tai ainakin nuoli ja kyltti mistä sellaisen löytää, mutta Tilkassa se on "piilotettu" pitkän käytävän varrelle sivukäytävään. Lisäksi ilmoittautuessa KELA-kortilla saa lipukkeen, jossa mainitaan käytävän numero. Kuitenkaan käytävillä ei ole mitään numeroita. Varsinainen asia oli hoitajan tekemien alkumittausten jälkeen odotella käytävällä varsinaista lääkärin tarkastusta, joka oli hyvin nopea. Lähetteessä oli kuulemma maininta irronneesta lasiaisesta, mutta lääkärin mukaan jokaisella minun ikäiselläni on sen verran irronnut lasiainen, kuin minullakin, eikä näin ollen aiheuta mitään toimenpiteitä.

Jos tuo terveyskeskuslääkäri, joka teki lähetteen, olisi vähänkään tosissaan kuunnellut minun kommenttiani, niin koko Tilkan reissua ei olisi tarvinnut tehdä. Onhan se tietysti hyvä tieto, että silmässä ei ole mitään korjattavaa, eikä edes tulehdusta, mutta vaikka painotin sitä, että tuo pakottava tunne oikeassa ohimossa ei tunnu olevan silmässä vaan sen takana. Sillä ei ollut mitään painoarvoa. Tuo ohimosärky ei osoita mitään paranemisen merkkejä, päin vastoin. En tiedä koska tuo terveyskeskuslääkäri saa palautteen tuohon tekemäänsä lähetteeseen, mutta entisen kokemuksen mukaan Peijaksesta, se on ainakin viikkoja. Jos sieltä ei kuulu mitään ennen kardiologille menoa 12.11.2020, niin on pakko tilata lääkäriaika. Tuo sydän näyttää olevan kyllä tutkimisen tarpeessa, koska tällä hetkellä tunnen jokaisen sydämenlyönnin, mikä ei ole tavallista. Olen mitannut verenpaineen joka aamu viikon verran ja alapaine (diastolinen) on laskenut vain kerran alle 90.   

24.10.2020   

Kävin 22.10.2020 lääkärissä ja terveysasemalla maski on pakollinen. Myös lääkärillä oli maski. Minua kuitenkin ihmetytti se, että lääkäri kehotti minua ottamaan maskin pois siksia aikaa, kun hän tutkii silmänpohjaa oftalmoskoopilla. En ymmärrä miksi nenän ja suun päällä oleva maski estäisi silmien tutkimista. Kuminauhoja korvan taakse voi hyvin venyttää jos ne ovat tiellä. Kun lääkäri tutki silmiä hän tuli aivan miltei nenään kiinni ja vaikka hänellä oli maski tunsin hänen hengityksensä iholla. Hän ilmeisesti luotti täysin omaan maskiinsa, vaikka minulla ei ollut maskia. Olen kyllä sitä mieltä, että jos saan koronan lähiaikoina, tiedän mistä tartunta on tullut. 

15.10.2020

Sain tänään tekstiviestin Vantaan kaupungilta, että minulle on varattu aika Tikkurilan terveysasemalle 12.11.2020 kardeologin tutkimusta varten. Koska tutkimus tehdään terveyskeskuksessa eikä Peijaksessa, tutkimukseen pääsyn odotusaika on siis vain kuukausi ja 12 päivää. Peijaksessa se olisi mennyt ensi vuoden syksyyn.

05.10.2020

Kun tuosta sydän tutkimuksesta ei kuulunut mitään, niin menin Omakantaan katsomaan olisiko sinne kirjoitettu mitään lähetteestä. Siellä oli maininta lähetteestä, mutta ilokseni huomasin, että se oli lähetetty Tikkurilan terveysasemalle, joten kutsu sinne on odotettavissa vielä tämän kuun aikana. En tiedä tarkemmin mitä siellä tehdään, mutta oletetavasti lähinnä (EKG), eli sydänkäyrä, joka tehtiin jo rasitustestinkin aikana. Ilmeisesti siitä tutkitaan vaan eri asioita. Toinen mahdollisuus on ultraääni kuvaus, mutta en tiedä, onko Tikkurilassa kyseiset laitteet. Sittenhän tuon näkee. 

23.10.2020

Sain viestin kännykkääni, että pitää mennä maisa.fi katsomaan uusia viestejä. Kirjauduin sinne ja ihmettelin, että siellä ei ollut yhtään uutta viestiä. Lähetin kyselyn omalle terveysasemalle ja sieltä vastattiin hetken kuluttua, että ilmeisesti oma lääkäri oli pyrkinyt ilmoittamaan lähettäneensä tutkimuspyynnön kardeologille sydäntutkimukseen. Uuttakaan viestiä ei ole tullut, joten pitänee jäädä odottelemaan vaan kutsua Peijakseen.

Mikäli tutkimuspyyntöön reagoidaan heidän käytäntönsä mukaisesti, niin oletettavasti tuo kutsu tulee loppukesästä 2021 ja itse tutkimus syksyllä 2021. Saa nähdä kuinka oikeassa olen. Se vaan todistaisi oikeaksi sen, että Peijakseen lähetetyn tutkimuspyynnön kohtalo ja aikataulu riippuu täysin lähettäjästä, eikä tutkimuksen kiireellisyydestä. Terveysasemalta tullut pyyntö lykätään systemaattisesti mahdollisimmman kauaksi. Todistetusti jopa lakimääräisen maksimi odotus ajan yli.    

25.9.2020

Taisi olla liian aikaista iloita tuosta 18.9.2020 kirjoittamastani tilanteesta. Tuo maisa.fi on tietenkin hyvä lisä kommunikointimahdollisuuksiin, mutta kaikki muu näyttääkin sitten olevan ennallaan. Keskustelin viikko sitten tuon lääkärin kanssa ja hän lupasi ottaa yhteyttä heti kun on konsultoinut jonkun kardiologin kanssa jostain jatkotutkimuksista sydämen toiminnan suhteen sekä lääkityksestä. En tiedä mikä oli tuon konsultoinnin tulos, mutta minulle asti ei ole vielä kuulunut mitään.

Minä toivon, että tilanne ei ole se, että lääkäri odottaa tuon kardiologin testitulosta ennen kun ottaa minuun yhteyttä, koska jos tuo testi tehdään Peijaksessa, kutsua testiin saadaan odottaa pitkälle ensi vuoteen, koska lähete testiin tulee terveysasemalta, jolloin sen ajankohta lykätään vähintäin puolen vuoden päähän ja näin korona-aikaan, todennäköisesti vähintään 8 kk:n päähän, kuten rasitustestinkin kohdalla, mutta olen aiempien kokemusten perusteella realisti ja oletan kutsun testiin tulevan todennäköisesti joskus ensi syksynä, koska uusi korona-aalto on taas tulossa.

Jos sydämelle ennen sitä tapahtuu jotain, niin todennäköisesti en ole siitä kertomassa. Tämä on vaan ikävä kyllä tosiasia nykyisen terveydenhoidon tilanteessa. Ei ole varaa toiveajatteluun puhtaasti tapahtuneuden tosiasioiden valossa.

Näyttää kovasti siltä, että yksittäisen kansalaisen kokemukset eivät kiinnosta ketään, kunhan saadaan suuret ympyrät siedettävään kuntoon. Onhan tunnettu tosiasia, että "ei sota yhtä miestä kaipaa", vaikka hän olisi tiedustelija, jolla olisi ollut hyvinkin oleellista tietoa. Esikunta päättää vain suurista linjoista.Päätökset tehdään vaan olemassa olevan tiedon pohjalta ja päätösten vaikutus kiinnostaa lähinnä historioitsijoita. Ikävä kyllä potilaat, eli kansalaiset ovat täysin toissijaisessa asemassa, kun puolueet ja poliitikot kiistelevät reviireistään. En tiedä missä mennään tuon SOTE2:n kanssa, mutta minuun se tuskin tulee enää vaikuttamaan millään tavalla. Nykytilanteessa mennän loppuun saakka minun tapauksessani, koska kyse uuden SOTEn valmistumiseksi on vuosista, joita ei kohdallani ole tuhlattavaksi odotteluun. Ainoa toivoni on, että edes tuo saattohoito toimisi, mutta huonolta näyttää senkin osalta. Toivottavasti lasten lapset saavat edes nykytasoisia sote-palveluita. "SOTE" -sivulla on omat arvioni edellisestä SOTEsta. Toivon, että siitä on opittu edes jotain SOTE2:ta varten. Ikävä kyllä puoluepolitiikka on tärkeämpi kuin SOTE1 tai 2.

18.9.2020

Koin vaihteeksi positiivisen yllätyksen terveydenhuollon suhteen. Katselin Omakannasta omia tutkimustietojani, eikä siellä näkynyt mitään esimerkiksi viimeksi Peijaksessa tehdystä rasitustestistä. Ajattelin, että tilaan lääkäriajan, jotta saan jotain tietoa siitä tutkimuksesta. Tarkistin kuitenkin ensin Vantaan sivuilta Korson terveysaseman tiedot ja totesin, että sehän yhdistetään Koivukylän terveysaseman kanssa. Siellä oli kuitenkin maininta sovelluksesta nimeltä maisa.fi joten menin ihan uteliaisuuttani katsomaan mitä sieltä löytyy. Siihen pitää rekisteröityä, jotta saa omia tietojaan, mikä on ihan loogista. Sieltä löytyi suunnilleen samoja tietoja kuin Omakannasta, mutta osin vanhentuneita ainakin minun osaltani. Siellä on kuitenkin mahdollisuus päivittää tiedot ajantasalle, joten päivitin ne.

Siellä on lisäksi viestintä mahdollisuus suoraa omalle terveysasemalle, joten ajattelin kysyä samalla noista viimeisen testitulosten saannista. Yllätyksekseni sieltä vastattiin miltei heti, että minulle soittaa lääkäri 18.9.2020 klo 10:40 ja voin kysellä asiasta (eli siis kahden päivän päästä). Olin vähän kuin puulla päähän lyöty: Lääkärin puhelinaika ilman päivien odottelua ja puhelimessa roikkumista, koska takaisinsoittokaan ei ole käytössä.

Tämä aukaisi ihan uuden kommunikointikanavan terveyskeskukseen ja lääkärille, joka osoittautui lisäksi omalääkärikseni, jota en ole koskaan tavannut, enkä jutellut hänen kanssaan aiemmin. Kaiken lisäksi, kun lääkäri soitti, hän sanoi, että minun ei tarvitse tehdä mitään tuon testituloksen suhteen, vaan hän konsultoi jonkun kardiologin kanssa ja ottaa sen jälkeen minuun yhteyttä jatkotutkimuksista ja lääkkeistä. Tämä alkaa näyttään tosiaan terveyspalvelulta. Ainoa minua häirinnyt seikka oli se, että lääkärillä näytti olevan kova kiire, joten osa kysymyksistä jäi esittämättä, kun hänen piti soittaa jo seuraavalle. Silti ainakin minulle todella positiivinen kokemus ja osittain kumoaa tuon tekstini lääkärien kanssa yhteydenpidosta. Toivottavasti jatkokokemus on yhtä hyvä.

Ihmettelen vaan sitä, että tuollaisesta maisa.fi:stä ei ole hiiskuttu mitään. Minä törmäsin siihen ihan sattumalta.

5.9.2020

AJATUKSIA NYKYISEN TERVEYDENHOIDON PARANTAMISEKSI

Tässä tekstissä on paljon toistoa aikaisemmista kommenteistani, joita olen esittänyt päiväkohtaisesti, mutta olen yrittänyt summata ne asiat, jotka mielestäni kaipaavat korjaamista. Esitän asioita osin oman kokemuksen ja esimerkin kautta.

YHTEYDENPITO LÄÄKÄRIIN PITÄÄ SAADA PAREMMAKSI

Kun viimeksi kävin terveyskeskuslääkärissä Tammikuussa 2020, lääkäri ilmeisesti soitti minulle kotiin myöhemmin samana iltapäivänä. Olin WC:ssä kun puhelin soi. Kun menin vastaamaan, niin soito lakkasi kun nostin puhelimen pöydältä. Puhelusta jäi vain tieto "Yksityispuhelu", eli ei mitään numeroa, johon voisi soittaa takaisin. Omakannassa oli teksti "Ei saatu yhteyttä". Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään. Toivoisin, että olisi jokin numero, johon voi soittaa takaisin ja pyytää kyseiselle lääkärille. Ainakin minulla olisi ollut paljon kysyttävää. Nyt piti vain arvailla asioita Omakannan perusteella esimerkiksi tuosta calium lääkkeen annostuksesta, kuinka kauan tämä annostus on oikea, että ei mene hyperkalemian puolelle, sekä nesteenpoistolääkkeen vaihdosta Furensikseen, tai lopettamisesta kokonaan. Koska uutta e- reseptiä ei ollut apteekissa, niin lopetin vaan edellisen käytön.

Mietin heinäkuussa, kun sain kutsun Peijakseen tuohon rasituskokeeseen, että miksi moinen koe, kunnes muistin, että kun Tammikuussa kävin terveyskeskuksessa hengen ahdistuksen vuoksi. Silloin tehdyssä labrakokeessa ilmeni, että minulla oli paha hypokalemia ja kuten yllä jo kerroin, luin Omakannasta, että kalium lääkettä pitää ottaa huimasti enemmän, kuin olin siihen saakka ottanut, joten otin sen jälkeen nelinkertaisen annoksen (3g / päivä), kuten ohje oli. Muutama päivä sen jälkeen kaikki lihaskivut hävisivät ja pystyin jopa nukkumaan, eikä tarvinnut kävellä ympyrää eri huoneissa. Samoin hengenahdistus helpotti välittömästi. Silloin terveyskeskuslääkäri oli kirjoittanut tuon lähetteen Peijakseen rasitustestiin. Kun lähete tuli terveyskeskuksesta, niin se automaattisesti lykättiin puolen vuoden päähän, kuten he tekevät normaalistikin. Nyt se oli ilmeisesti koronan takia jopa 8 kk:n päähän. Tutkimukseen pääsy ei siis riipu kiireellisyydestä, vaan lähetteen alkuperästä.

Jälleen kerran tuli esiin tarve saada yhteys tuohon lähetteen tehneeseen lääkäriin. Jos sellainen olisi ollut, niin olisi varmasti tullut esiin, että se akuutti hengenahdistus hävisi sen kalium lisäyksen myötä, eikä olisi tarvittu koko rasitustestiä. Se hengenahdistus, mikä on vaivannut jo vuosia ajoittain on aivan eri asia, eikä läheskään yhtä paha. Se johtuu erään terveyskeskuslääkärin mukaan siitä, että minulla on jatkuva nuha ja nenässä, tai nielussa jokin välillä turpoaa niin, että hengityskin vaikeutuu. Se pahenee aina silloin, jos jalat tai paremminkin reidet eivät ole tarpeeksi lämpimässä, esimerkiksi jos yöllä peitto on pudonnut niin, että ei ole jalkojen päällä. Sen huomaa aina viimeistään aamulla, kun on ollut pakko hengittää suun kautta ja suu kuivuu sekä huulet ovat takertuneet kiinni hampaisiin ja kieli kitalakeen.

Jos lääkärit suostuisivat kuuntelemaan potilasta, niin tämäkin olisi varmasti selvinnyt. Eräs lääkäri sanoi, että: "Älä sinä tee diagnoosia. Minulla on siihen vuosien koulutus", kun yritin selittää omaa näkemystäni silloisesta asiasta. Tuolle nenäongelmalle määrättiin silloin jokin suihkekuuri, mikä ei auttanut millään tavalla, kun yritin saada yhteyttä tuohon lääkäriin, niin sekään ei onnistunut, koska oli jo muissa maisemissa. Ongelma siis jatkuu, koska oli keikkalääkäri.

Terveyskeskuslääkäreiltä puuttuu täysin mahdollisuus seurata, mitä heidän määräämänsä lääke on vaikuttanut, tai eivät halua seurata tilannetta, koska tietävät olevansa hetken päästä muualla. Jos menee uudelleen lääkäriin, samasta aiheesta, on taas uusi lääkäri, joka ei tiedä mitään asiasta, kunnes tekee jälleen omat tutkimuksensa. Ihmettelen mitenkä terveyskeskuksilla on varaa moiseen moninkertaiseen tutkimukseen. 

Kun kirjotin tuossa yllä siitä, että lääkärit ovat liian itsetietoisia siitä mikä on ongelma ja mitä sille pitää tehdä, heiltä joskus unohtuu se, mihin potilas pystyy ja mihin ei. Siitä yhtenä esimerkkinä on kun menin joskus lääkärille sen vuoksi, että jouduin käymään WC:ssä useita kertoja yössä ja hän tutki eturauhasta ja totesi siinä liikakasvua. Hän lähetti minut Peijakseen ultraäänikuvaukseen. Kun kuvausajasta sovittiin, sain ohjeen olla virtsaamatta aamulla useita tunteja ennen ultraäänikuvausta ja juoda vielä sairaalassa ennen kuvausta. Jos ongelmana on se, että pitää useita kertoja yössä tunnin-parin välein käydä wc-ssä, niin mitenkä oletetaan, että sellainen ihminen pystyy pidättämään useita tunteja ja juomaan vielä vettä, enne kuvausta. Eihän sitä ongelmaa olisikaan, jos siihen pystyisi. Menin Peijakseen aamulla "jalat ristissä" ja jouduin odottamaan odotustilassa vielä tunnin verran. Se oli yksinkertaisesti liikaa, joten kävin vessassa edes vähän tyhjentämässä rakkoa. Kun menin kuvaukseen, alkoi saarna, että miksi rakko ei ole täynnä. Lääkäri oli suorastaan vihainen ja huusi: "Eikö aikaa tilatessa neuvottu, että wc:ssä ei saa käydä ennen tänne tuloa". Kun sanoin, että housuunko olisi pitänyt päästää, niin kuului vaan tuhahdus "sen verran pitää pystyä pidättämään, aikuinen ihminen". Teki mieli sanoa vähän enemmänkin, mutta ajattelin pysyä asia linjalla ja ajattelin, että se on ihan turhaa. Hänen tehtävänsä on vain kuvata, eikä ajatella mitään muuta. Aivan kuin joskus puuttuisi suhteellisuuden taju ja lääkäri keskittyy vain omaan tarkasti rajattuunn alueeseensa osaamatta ajatella kokonaisuutta.

MUITA HUOMIOITA YLEISESTÄ TERVEYDENHUOLLON TILASTA NYKYISIN ainakin kunnallisilla terveysasemilla

Toiminta ei ole potilaslähtöistä, vaan järjestelmän sanelemaa. Unohdetaan mitä varten tuo järjestelmä on luotu. Esimerkiksi lääkäriajan tilaaminen, joko puhelinaikaa, tai lääkärin vastaanottoaikaa varten. Ainakin HUS-alueella ajanvaraukset ovat yhden puhelinnumeron takana. En tiedä mikä on vastaajien lukumäärä, mutta odotuksesta päätellen liian vähän, koska kukaan ei vastaa ja odotus kaiken lisäksi maksaa. Kun on aikansa kuunnellut, niin puhelu katkeaa aikakatkaisulla ja uusi puhelu johtaa taas jonon hännille. Jossain vaiheessa tuli aiemmin automaattinen vastaaja, joka kehottaa painamaan ykköstä, jos haluaa takaisinsoiton kolmen arkipäivän sisällä. Kun ja jos takaisinsoitto joskus tulee, alkaa lääkäriajan odotus, joka voi olla kuukausien päässä. Nyt elokuun lopulla 2020 ei takaisinsoittokaan ole enää käytössä. Tämä on tehty aika mahdottomaksi.

Yllä mainittu tilanne johtaa useimmiten siihen, että mennään kiireellisyydestä riippuen seuraavana päivännä jonottamaan terveysasemalle ensin jonotuslippua ja sitten jäädään odottamaan omaa vuoroa hoitajan juttusille ja jälleen odottamaan uudelleen lääkärin vapautumista aikaisemmista potilaista. Keskimäärin aika terveysasemalla on ollut kohdallani 5-6 tuntia istumista puulevyn päällä tai kävellen edes takaisin käytäviä. Selkä ei kestä pitkää paikallaanoloa, kun yläkroppa painaa alimpia selkänikamia vastakkain ilman välilevyä.

Tuo selkäongelma on ihan oma asiansa, koska olin jo vuonna -92 magneettikuvauksessa, jossa diagnosoitiin Schmorlin hernia. Sille ei ole kuitenkaan suostuttu tekemään mitään 28:aan vuoteen, vaan lisätään tai muutetaan vaan särkylääkkeitä. Minusta oireenmukainen (palliatiivinen) hoito kuuluu lähinnä saattohoitoon, mihin en vielä suostu kuuluvani. Miksi varsinaiseen ongelmaan ei saa puuttua. Oletan, että siitä on jokin käypähoitosuositus tms., koska olen tuona aikana ollut monen lääkärin juttusilla, mutta kukaan ei tee itse ongelmalle mitään, eikä myöskään anna selitystä miksi asiaa hoidetaan vain särkylääkkeillä. Kohta olen vähintäin pyörätuolissa tai laitoshoidossa. Kuitenkin halutaan vanhusten asuvan kotona mahdollisimman pitkään, vaikka olisi kuinka paljon rappusia kiivettävänä saati sitten pyörätuolissa. Olen yrittänyt remontoida taloamme myyntiä varten ja se on monelta kohtaa kuin uusi, mutta kaipaa vielä paria kohdetta remontoitavaksi, mutta loppuu fyysinen kunto selän takia ja eläke ei riitä työn ostamiseen. Minusta sairauksien tietoinen hoitamattomuus kuuluu hoitovirheisiin. 

Olen ihmetellyt käsitettä "omalääkäri". Se lienee lopetettu kokonaan, koska vaimoni tilatessa lääkäriaikaa, hänelle kerrottiin, että hänellä ei ole enää omalääkäriä. Hän on 80v. kuten minäkin. Omalla kohdallani on ollut sellainen ihme sattuma, että olen kohdannut omalääkärini yhden kerran ihan sattumalta. En edes tiennyt hänen nimeään, kunnes kuulin tilatessani lääkäriaikaa, joskus vuosi sitten, että minulla sellainen on. Kun yritin seuraavan kerran samalle lääkärille, minulle kerrottiin, että hän on jo muualla ja jälleen on edessä uusi lääkäri, jolle pitää useimmiten selittää kaikki alusta asti. Jotkut ovat tosin vaivautuneet lukemaan omakannasta, mutta silti uusi lääkäri ei voi ottaa kantaa tekemättä ensin omaa tutkimusta asiassa. Tuon asian kertoi eräs lääkäri, joka oli kyllä lukenut asioita omakannasta, tai vastaavata ja aloitti siksi oman tutkimuksensa. Tämä lisää paitsi lääkärien käyttämää aikaa, myös useimmiten labrakäyntejä.

Jos olisi toimiva "omalääkäri" -järjestelmä, se hyödyttäisi kaikkia ja potilas tietäisi kuka tuntee kokonaisuuden hänen ongelmistaan ja hänen lääkityksestään eri vaiheet ja kokeilut. Usein pelkkä puhelu lääkärille riittäisi, esimerkiksi lääkevaihdon seurauksista ja annoskoosta, mutta kun hänelle ei voi soittaa, muuten kuin tilaamalla soittoajan saman mahdottoman rutiinin kautta, kuin tilaisi lääkärin vastaanottoaikaa useiden päivien päähän. Minulla ei ole mitään keikkalääkäreitä vastaan, mutta jos hänet määrätään "omalääkäriksi", siitä ei ole potilaalle mitään hyötyä. Omalääkärille pitäisi pystyä soittamaan esimerkiksi juuri lääkkeiden toimivuus- ja annoskysymyksissä lääkkeen vaihdon jälkeen.

Omalääkäri on vain teoreettinen määrite, joka on periaatteessa täytetty, kun joku on nimetty yli 75-vuotiaalle. Käytännön merkitystä sillä ei ole. En edes tiedä kuka on nimetty minun omalääkärikseni tällä hetkellä. Luultavasti ei kukaan. Ainakaan se ei ole sama kuin viime syksynä, koska hänelle ei voinut edes varata aikaa.

Toinen hyvä ratkaisu olisi Tuusulan Hyrylän terveyskeskusmalli. Siinä potilas voi soittaa omalle määrätylle hoitajalle koska vaan ja kysyä ohjeita. Siellä ei ole esimerkiksi kiireellisiä ja vähemmän kiireellisiä tapauksia, vaan kaikki otetaan heti käsittelyyn. Ei ole siloin myöskään jonoja, koska tapauksia ei lykätä. On siis "omahoitaja".

Vanhusten hoidosta olen kirjoittanut jo vuosia sitten SOTE -sivulla, mutta tiivistettynä ihmetyttää se, että vaikka vanhustenhoito kuuluu kunnalliseen palveluun, siihen suhtaudutaan kuin täysin ulkopuoliseen palveluun, joka ei enää kuulu kunnille, koska kaikki on yksityistetty. Suuret, usein ylikansalliset, yritykset näkevät vain sen mikä jää tilinpäätöksessä viivan alle. Asukkailta nyhdetään erilaisina vuokrina ja palvelupaketteina kaikki omaisuus. Oma veljeni on Tampereella palvelutalossa ja hänen eläkkeensä ei ole riittänyt enää aikoihin vuokraan ja erilaisiin palvelupaketteihin ja hän on "syönyt" jo useita vuosia myymänsä asunnon hintaa. Katselen mielenkiinnolla mitä hänelle tehdään, kun nuo asunnon myynnistä saadut varat loppuvat. Ilmeisesti heitetään kaupungin kontolle Koukkuniemeen, kun ei ole enää mitään kynittävää.

TÄTÄN LOPPUU TUO YHTEENVETO. ALLA  ON SATUNNAISIA KOMMENTTEJA KULLOISESTA SEN HETKISESTÄ TILANTEESTA.

2.9.2020     

Kävin tänään Peijaksessa HUS:ilta saamani kutsun mukaan. Siellä tehtiin spiroergometria rasitustesti. Siellä tuli poljettua kuntopyörää oikein viimeiseen rutistukseen asti, kunnes oli pakko lopettaa. Lähinnä hengitys kävi liian liian työlääksi. En tiedä vielä tuloksista mitään yhteenvetoa, koska sitä pitää kysyä kuulemma omalta terveysasemalta parin viikon päästä. Yllätyin ainakin itse siitä, että jaksoin polkea niinin pitkään, koska kevään karanteenin aikana ja vieläkin jatkuva kuntoilumahdollisuuksien vähyys romahdutti kunnon aika perusteellisesti. Saa nähdä mitä tulokset aikanaan sanovat.

Ikävä kyllä tässä toistuu taas se sama ongelma, josta olen kirjoittanut monta kertaa. Kun  kysyin kuka oli tehnyt lähetteen Peijakseen, niiin sain nimen, mutta samalla kommentin, että hän ei ole enää teidän terveysasemalla. Pitää siis taas turvautua vain lukemaan ja tekemään omat tulkinnat Omakannasta. 

22.8.2020

1) Koska haluan varmistaa sen, onko THL tavalla tai toisella kieltänyt tekemästä mitää korjaavia leikkauksia potilaille, joilla on Schmorlin hernia, niin lähetin sähköpostikyselyn THL:n info-osoitteeseen ja kysyin suoraa THL:n kantaa asiaan. Tein kyselyn 17.8.2020, mutta ainakaan toistaiseksi siihen ei ole reagoitu mitenkään. Saa nähdä tuleeko vastusta milloinkaan, vai onko vastaus tyypillinen " Emme voi puuttua kenenkään yksityisen henkilön sairauksiin", vaikka kysyjä olisi itse se jota asia koskee ja asia yleisellä tasolla. Se olisi vain vastuunoton kiertämistä ja silloin olisi pakko tehdä siitä omat johtopäätökset. Se on ainakin varma, että asia ei jäisi tähän.

Elämän laatu on kohdallani tällä hetkelä noin kolmosen luokkaa, mutta lähenee kakkosta, jos mitään ei tehdä. Jos verukkeena käytetään ikääni, niin jostain syystä se ei ole lääketieteessä edes ikärasismia, vaikka perustuslain tasavertaisuuspykälä ei tunne mitään poikkeusta lääketieteelle. On kuitenkin muistettava, että olin 52v silloin kun kyseinen diagnoosi tehtiin. Siitä noin kolmen vuoden päästä katsoin viisaimmaksi lähteä mieluummin eläkkeelle, kuin jäädä irvistelemään työpaikalle, aina kun nousin ylös tuolista, koska työpaikka antoi siihen mahdollisuuden. Jos selkä olisi operoitu aikanaan, olisin todennäköisesti ollut 10-vuotta pidempään työelämässä.

Minulle on tullut mielikuva, että lääkäreillä ei ole mitään käsitystä sitä, miltä tuntuu, kun selässä nikamat ovat vastakkain ilman välilevyä ja yläkropan paino tulee nikamien päälle. Se vaan pakottaa kumaraan, jotta selkä menisi lähemmäksi vaakatasoa ja paine nikamissa vähenisi, muuten sitä ei kestä. Nykyisin, kun olen yli 80v, minulle on aivan sama mitä lääkärit kuvittelevat tietävänsä. Harmittaa vaan, kun professorismiehet lausuvat omia mielipiteitään tutkittuna faktana, että "Suomessa tehdään ihan turhia selkäleikkauksia", mikä pysäyttää kaiken, oli leikkaukseen aihetta tai ei. On vahinko, että THL (entinen lääkintöhallitus) on niin itsenäinen virasto, että sen toiminnasta ei voi oikeastaan valittaa minnekään. Kuitenkin Sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavan ministeriön on otettava kantaa asiaan, jos muu ei auta.

2) Kirjoitin jo 18.5.2020 päivän ajatuksiin tällaisen tekstin. Yllä on siis samoja asioita uudelleen 

"Katseli keskiviikkoiltana Yleltä Prisma-ohjelmaa, missä kerrottiin ihmisen aivojen toiminnan tieteellisestä tutkimisesta. Siinä tuli hyvin selväksi se tosiasia, että aivojen toiminta on selvästi yhteydessä aivojen työllistämiseen, eli jonkinlaiseen aivojumppaan sekä yleiseen fyysiseen kuntoon. Tuota aivojumppaa voi tietysti harjoittaa fyysisestä kunnosta riippumatta, mutta jos esimerkiksi selkä on sellaisessa kunnossa, että edes normaali fyysinen liikunta ei onnistu irvistämättä, niin käytännössä selkäongelmatkin vaikuttavat aivojen toimintaan.

Olen pahoillani, että tästä tulee taas pitkä selostus (valitusvirsi), mutta yritän selventää asiaa omalla esimerkilläni, missä tilanteessa olen. Toisaalta sitähän ei ole pakko lukea.

En tiedä onko kyse jostain käypähoitosuosituksista, vai mistä lienee kyse, että ainakaan minun kohdallani yksikään lääkäri ei ole suostunut tekemään itse ongelmalle (schmorlin hernia) mitään. Se todettiin vuonna 1992 magneettikuvauksessa, jossa yhteydessä sain tuon diagnoosin. Sen jälkeen on ainoastaan lisätty kipulääkkeitä. Viimeksi kun valitin lääkärille, että jotain pitäisi tehdä itse ongelmalle, minut lähetettiin jälleen magneettikuvaukseen viime syksynä, jossa todettiin aivan sama diagnoosi, mutta pahempana. Se ei koske enää vain yhtä välilevyä, vaan useita ja ilmeisesti tuo vanhin väli oli luutunut. Se ei silti poista sitä kipua, mitä selässä tuntuu, kun yläkropan paino on kokonaisuudessaan selän alimpien nikamien varassa ilman välilevyä. Ortopedi Porvoon sairaalassa kirjoitti tarkan sairauskertomuksen Omakantaan ilmeisesti lähetteen kirjoittanutta lääkäriä varten, mutta koska kyseinen lääkäri oli siinä vaiheessa jo muualla, kaikki jäi siihen.

Jos tämän ongelman hoitosuositukset perustuvat jonkin merkittävän ortopedin lausahdukseen, että Suomessa tehdään aivan turhia selkäleikkauksia (kuulin sen vuosia sitten), siinä ei varmasti ole ajateltu pätkääkään sitä mitä tuo aiheuttaa kokonaisuudessaan ihmiselle, jos hänen fyysinen kuntonsa romahtaa siksi, että ei pysty liikkumaan. Tuon Prisma-ohjelman mukaan sillä on valtava vaikutus esimerkiksi aivotoimintaan ja myös muistiin, liikkumisesta puhumattakaan.

Haluaisin todella tietää mikä on Suomessa sen takana, että esimerkiksi Schmorlin herniaa ei voida operoida, vaikka siitä on useita esimerkkejä mm. internetissä. Eletäänkö Suomessa vaan sen toivossa, että ikä ja pappi hoitaa pois valittamasta. Olin kuitenkin vasta 52 v. silloin kun diagnoosi tehtiin. Jos selkä olisi operoitu silloin kun diagnoosi tehtiin, olisin ollut työelämässä normaaliin eläkeikään saakka, eli 10 vuotta pidempään. Kai silläkin on jotain merkitystä muillekin kuin minulle. Lääkärit ja Suomen THL ovat näköjään sellainen valtiomahti, että niille ei mahda kukaan mitään. Jos hallitus käyttää niitä asiantuntijoinaan, niin lopputuloksen tietysti arvaa. Joku voisi ajatella THL:ssäkin kokonaisuuksia ihan omalla järjellään, eikä tuijottaa jotain tilastoa, tai yhden "asiantuntijan" lausuntoa.

Tiedän, että olen kirjoittanut tästä samasta asiasta jo monta kertaa, mutta kaipa se on jo sitä aivojen "pehmennystä". Tämä on kuitenkin sellainen aihe, että se ei jätä ainakaan minua rauhaan. Aina sen muistaa, kun nousee ylös seisomaan, tai yrittää kävellä tai seistä vähänkään pedempään. On pakko istua jonnekin. Voi kuvitella vaikuttaako se elämän laatuun. En suostu vielä sellaiseen "saattohoitoon", että vain oireita hoidetaan, sanoo THL, tai käypähoitosuositukset mitä tahansa. Tosin itse en pysty itseäni operoimaan, joten tuohon "lääkärisäätyyn" on turvauduttava, vaikka välttelen sitä nykyisin niin paljon kuin mahdollista. Olen tässä suhteessa siis pattitilanteessa. Joskus on kuitenkin pakko mennä, kun elämisen taso alkaa käydä alle sietokyvyn. Valitettavasti labraankaan ei pääse ilman lääkärin määräystä, että näkisi tosiasiat esimerkiksi verenkuvasta. Hypokalemia on yksi esimerkki siitä, jonka koin loppuvuodesta. 2019 ja alkuvuodesta 2020. Lääkärikään ei todennut labra-arvoissa mitään oireita aikaisemmilla käynneillä muutamaa viikkoa aikaisemin, ennen kun menin puolipökerryksissä jälleen kerran terveysasemalle. Ei kai kalium arvo laske hetkessä 2,8:aan (pitää olla yli 3.3). Pitää alkaa itse seuraamaan labratuloksia tarkasti. Verenkuvaakaan ei kuitenkan saa ilman lääkäriä.

Kirjoituksistani varmasti pystyy päättelemään, että olen menettänyt täysin luottamukseni Suomen terveydenhuoltoon ja lääkäreihin. Siellä on hyviä ja huonoja yksilöitä, mutta pääasiallinen syy on siinä, että terveysasemien toiminta perustuu keikkalääkkäreihin, jotka kiertävät sinne sun tänne ja joka kerta on uusi lääkäri, kun sinne menee. Kukaan ei voi ottaa vastuuta esimerkiksi seurata jonkin määrätyn lääkkeen vaikutusta ja muutella esimerkiksi annostusta, saati sitten seurata potilaan vointia pitempään.

Jos esimerkiksi "omalääkärisysteemi" toimisi, asia olisi toinen. Tietäisi kenelle jättäisi soittopyynnön, koska lääkäreillle ei voi soittaa. Nyt tuo "Omalääkärisysteemi" on pelkkä fraasi. Muutaman kuukauden päästä hän on jossain muualla, koska oli keikkalääkäri. Omalääkäri on vain teoreettinen määrite, joka on periaatteessa täytetty, kun joku on nimetty yli 75-vuotiaalle. Käytännön merkitystä sillä ei ole. En edes tiedä kuka on nimetty minun omalääkärikseni tällä hetkellä. Ainakaan se ei ole sama kuin viime syksynä, koska hänelle ei voinut edes varata aikaa.

Toinen hyvä ratkaisu olisi Tuusulan terveyskeskusmalli. Siinä potilas voi soittaa omalle määrätylle hoitajalle koska vaan ja kysyä ohjeita. Siellä ei ole esimerkiksi kiireellisiä ja vähemmän kiireellisiä tapauksia, vaan kaikki otetaan heti käsittelyyn. Ei ole siloin myöskään jonoja, koska tapauksia ei lykätä."

29.7.2020

Olen käyttänyt marraskuun (2019) alusta asti jonkinlaista lääkelaastaria (Norspan 5 mikrog./ tunti), joka määrättiin Porvoon sairaalassa. Se on laastari joka pitää vaihtaa aina viikon jälkeen uuteen. Ensin alussa en huomannut sen käyttöön oton jälkeen mitään ihmeellistä. Pari kuukautta sitten tunsin, kun se alkoi kutiaan aina siitä kohdasta, missä laastari oli, tai oli ollut. Kutina alkoi vaan voimistuun kerta kerran jälkeen. Kun tuo  laastarirasia taas tyhjeni, niin menin apteekkiin ostamaan uusia ja samalla sanoin, että ne aiheuttavat valtavaa kutinaa ja lääketyynyn kohdalle jää poiston jälkeen aina kirkkaan punainen neliö, apteekkari ehdotti laastarin merkin vaihtamista. Otin sitä uuttaa merkkiä varmuuden vuoksi vain neljän laastarin rasian, eli siis kuukauden annoksen.

Olen käyttänyt tuota uutta laastaria vajaan viikon. Nyt sen kutina on niin voimakas, että poistin laastarin kokonaan enkä laita uutta tilalle. Minulla on nyt punaisia neliöitä hartiat täys, kuin postimerkkejä. Noihin kutiaviin kohtiin olen laittanut hydrokortisonia ja se poistaa kutinan jonkin ajan kuluttua. En aio laittaa uutta laastaria enää. Katson mitä se vaikuttaa selkäongelmaan. Menen 2.9. Peijakseen johonkin rasitustestiin. Vaikka tuo laastari tai selkäongelma ilmeisesti eivät mitenkään liiity siihen testiin, niin katsotaan mitä lääkäri sanoo noista "postimerkeistä". Voi olla, että kirjoittaa vaan osoitteen mihin on kuskattava.

Kuten alla 12.7.2020 kirjoitin, minä pelkään sitä, että jokainen lääkäri, jolle saan lähetteen, katsoo potilasta vain siltä osin, mitä lähete koskee, eli kokonaiskuvaa ei ole kenelläkään, näinollen esimerkiksi tuo rasituskokeen kuntopyörällä polkemisen vaikutus selkään jää huomioimatta. Sydäntä ilmeisesti pidetään silmällä kokeen ajan, mutta ei selkää. Pelkään, että polkiessa lantio liikku edes takaisin ja juuri luutunut tai luutumassa olevat nivelvälit taas repeytyvät irti toisistaan ja alkaa taas pitkä kipukausi.

En tiedä mihin katosi se ajatus oma-lääkäristä, jolla voisi ainakin periaatteessa olla kokonaiskuva pidemmältä ajalta. Kun vaimoni tilasi itselleen lääkäriaikaa puhelimitse ja sieltä sitten soitettiin viimein päivien jälkeen takaisin, hänelle kerrottiin, että hänellä ei ole enää oma-lääkäriä ja sai lääkäriajan aivan oudolle lääkärille, jonka nimeä ei osannut edes lausua. Näyttää siltä, että nyt toimitaan niin lyhytjänteisesti ja erikoistuneesti, että pääasia on saada potilas ulos tuon määräajan  puitteissa. Jos ongelmia on useita, niille pitää jokaiselle varata oma aikansa. En hyvällä tahdollakaan voi sanoa, että kehitys olisi potilaan kannalta positiivista. Lääkäriajan tilaus on aivan oma ongelmansa. Puheluun ei vastaa kukaan ja se katkeaa määräajan kuluttua automaattisesti, jolloin joutuu taas hännille jonossa. Jossain mättää pahasti, koska takaisinsoittokin on lopetettu. Minusta tätä ei voi kutsua terveyspalveluksi.    

12.7.2020

Sain yllättäen kirjeen HUS.ilta Siinä ilmoitettiin, että minulle on varattu aika Peijakseen spiroergometriaa, eli rasitustestiä varten 2. syyskuuta, eli yli puoli vuotta tuon lähetteen tekemisen jälkeen. Kaikesta päätellen tuo testi oli tilattu terveyskeskukselta, vaikka ainakaan sokerirasitustestiä tehtäessä siellä kukaan ei osannut kertoa asiasta mitään. No hyvä kuitenkin, että asiat joka tapauksessa etenevät. Olin jo varautunut siihen, että minun täytyy tilata labra-aika jotain kautta, jotta saan selville ainakin omet kaliumarvoni, koska olen syönyt kaliumtabletteja jo puolivuotta pelkän omakannasta lukemani tiedon perusteella. Minulla oli selvästi hypokalemia, mutta missä mennään nyt, olisi kiva tietää. Ehkä se selviää syyskuussa.

Ihmetyttää vaan se, että rasitustesti tehdään nyt tuon kuukausia kestäneen neljän seinän siällä olemisen jälkeen. On päivän selvää, että kunto on romahtanut täysin tänä aikana. Minä toivon, että pumppu kestää tuon yhtäkkisen rasituksen. 

16.6.2020

Tämän viikon alusta poistettiin valmiuslain määräämät rajoitteet. Kuitenkin muiden lakien pohjalta annetut rajoitteet, jäävät voimaan. Mistä meidän ei juristien pitäisi tietää onko meille annettu yli 70 -vuotiaiden karanteeninomaisessa oloissa oleminen edelleen voimmassa vai ei. Yhdessäkään kuulemassani tai lukemassani tiedotteessa ei ole asiaa mainittu. Vaikuttaa vain siltä, että olemme ryhmä, joka on yhden tekevää mitä teemme. Luultavasti meistä halutaan vaan mahdollisimman kivuttomasti eroon valittamasta, tai sitten halutaan lukittavaksi neljän seinän sisälle "varmuuden vuoksi". Aivan kuin olisimme kaikki holhouksesa ilman omaa ajattelukykyä.

20.5.2020

Ensin määrättiin koronaviruksen vuoksi kaikki yli 70 vuotiaat jämään kotiin neljän seinä sisälle, riippumatta ikäihmisen kunnosta. Tänään oli Valtioneuvoston tiedotustilaisuus yli 70 vuotiaiden rajoitusmuutoksista. Nyt ne muuttuivat vain suosituksiksi, koska on havaittu vanhusten kunnon romahtaneen. Ihan kuin se olisi jokin tavaton yllätys. Nyt patistellaan ikäihmisiä kuntoilemaan ja ulkoilemaan. Minulle suurin epäkohta oli luokitella kaikki yli 70 vuotiaat samaan kategoriaan ja käsitellä heidän tilannettaan kuin holhottavia, jotka eivät osaa itse ajatella omaa parastaan.

Yli 70 vuotiaista suurin osa on ikäluokkaa, joka on selvinnyt sodasta ja sen jälkeisestä ajasta vain oman sinnikkyytensä ja kekseliäisyytensa ansiosta ja osaamalla suojella niin perhettään kuin itseäänkin. Minusta on loukkaavaa kohdella heitä kuin holhottavia älynsä menettäneinä yhtenä massana. Kaiken lisäksi se on perustuslain vastaista ikärasismia.  

30.4.2020

Mediassa ihmetellään sitä, että terveyskeskuksissa on hiljaista ja pelätään sitä, että kun tämä korona tilanne on ohi, niin taas on ruuhkat ja pitkät jonot. Pelko on ihan aiheellinen. Jos haluaa koronaviruksen, niin varmin paikka varmaan on terveyskeskuksen jonotusnumeronappi tai vieressä istuva vuoroaan odottava pärskijä. Kuka ottaisi sellaisen riskin tietoisesti.

Jos tuo "omalääkäri" systeemi toimisi, sen avulla voisi asiat hoitua tarvitsematta mennä jonotusnumerokoneelle tai istumaan odotustilaan muiden viereen. Nykyisellään se on pelkkä vitsi. Olen yrittänyt muutaman kerran viimevuoden loppupuolella ja tämän vuoden alussa tilata aikaa lääkärille. Lopputulos oli se, että menin istumaan seuraavana päivänä terveysasemalle jonotuslappu kädessä. täysin tuntemattomalle lääkärille.

Ensimmäisellä käynnillä Elokuussa kuulin ensimmäistä kertaa, että minulla on omalääkäri ikäni takia. Kun kysyi sitten hänelle aikaa, se olisi mennyt runsaan kuukauden päähän, Mikä oli minulle aivan liian myöhään. Toisella kerralla hän oli jo jossain muualla, koska oli ns. keikkalääkäri. Mitä hyötyä on nimetä joku keikkalääkäri jonkun omalääkäriksi, kun tiedetään, että muutaman kuukauden päästä hän on jossain muualla. En ole siis tavannut ns. omalääkäriäni koskaan, tai ainakaan tiedä tavanneeni. Nuo ruuhkat tai jonot joskus syksyllä tai ensi vuonna voitaisiin siis välttää, jos haluttaisiin. Ysi hyvä esimerkki on alla kommenttini Tuusulan terveysasemasta.           

2.3.2020

Luin tänään Ylen sivuilta siitä, mitenkä Tuusulan Hyrylän terveysasemalla on tehty muutos toiminnoissa niin, että vain sisäisillä muutoksilla on päästy eroon jonoista ja erottelusta kiireellisiin ja kiireettömiin hoitoihin. Samalla on tehty se muutos, jota kaipailin mm, tänne Korson terveysasemalle, eli potilaalle on hoitaja, jolle voi soittaa koska tahansa ja sopia jatkotoimista. Soittorumpa ajanvarauksiin ja pompottelu loppuu. Tästä kannattaisi ottaa oppi jokaiselle terveysasemalle.

Omalla kohdallani loppuisi se arvuuttelu, mitä pitäisi tehdä ja kokeilla erilaisia annostuksia lääkkeille, joiden vaikutusta ei seuraa kukaan muu kuin minä. Voin uusia lääkereseptejä tai olla uusimatta. Ainakaan minulta ei ole koskaan kysytty reseptin uusinnan yhteydessä, mitenkä lääke on vaikuttanut. Pitäisiko lääketä vaaihtaa, tai anosta muuttaa. Kaikki on sen varassa, että varaan uuden ajan lääkärille joskus kuukausien päähän ja koska aina on uusi lääkäri, rumba alkaa aina alusta. Nopein tapa on mennä istumaan terveyskeskukseen 5-6 tunniksi kiireellisenä tapauksena, vaikka ei kiire olisikaan ja saa taas uuden lääkärin, jolle vääntää malli rautalangasta. Tällä metodilla saadaan vaan jonot kasvatettua joka paikassa.

Koska terveysaseman voi nykyisin valita vapaasti, ajattelin jo, että vaihdan Hyrylän terveysasemaan, mutta en sitä tee, koska se lisäisi turhaan paineita hyvin toimivaan terveyskeskukseen. Pitäähän tamän saada toimimaan täällä Vantaallakin.    

22.2.2020

Luin jälleen tuota Omakantaa ja nyt (tasan kuukausi sokerirasitustestistä) sinne oli ilmestynyt maininta sokerirasitustestistä ja jos ymmärsin oikein, niin arvot ennen rasitustestiä ja sen jälkeen ovat viitearvojen sisällä (5,7 ja 5,9). Kuitenkin tuo hengenahdistus askarruttaa edelleen. En tiedä odotetaanko minulta jotain toimenpiteitä päästä noihin aikaisemmin Omakannassa mainittuihin testeihin Spirometri- ja nielunäytekokeisiin. Labrahoitajan mukaan ne tehdään muualla. Olen odottanut jonkinlaista kutsua joko Peijakseen tai jonnekin muualle, missä niitä tehdään, mutta mitään ei ole kuulunut. Toivottavasti tässä ei taas ole kyse siitä, että lähete on tullut terveyskeskuksesta, jolloin se on automaattisesti ajoitettu yli puolen vuoden päähän, jotta lääkärien omat yksityispotilaat pääsevät tutkimuksiin heti kun mahdollista, kuten Peijaksesta vastattiin vaimoni tekemään kyselyyn omasta testistään. Sekin olisi rauhoittava tieto, että testit ovat vaikka puolen vuoden päästä, mutta kun ei tule minkäänlaista tietoa.            

3.2.2020

Olen nyt täysin ulalla tuon terveyskeskuksen kanssa. Olen käynyt kaksi kertaa labrassa 31.12.2019 jälkeen ja ainoastaan siksi, että olen Omakannasta nähnyt sellaista toivottavan. Kenenkään lääkärin kanssa en ole päässyt juttusille. Kahden viimeisen labrakäynnin jälkeen ei Omakannassa ole minkäänlaista mainintaa. En edes tiedä kenen lääkärin määräyksestä hoitaja kehotti minut tuohon sokerirasitustestiin, enkä näin ollen voi edes tehdä soittopyyntöä kyseiselle lääkärille, jotta tietäisin esimerkiksi sokerirasitustestin tuloksista. Oletetaanko, että potilasta ei kiinnosta testien tulokset millään tavalla, eikä niitä vaivauduta kirjoittamaan edes Omakantaan. Olen nyt täysin pimennossa. Lehdestä luin, että on lääkäri ja hoitajavajaus ja kehotettiin korsolaisia menemään johonkin muuhun terveyskeskukseen. Voiko tämän huonommaksi terveyspalvelut enää mennä.

Jos olisi edes toimiva omalääkäri järjestelmä, niin tietäisi edes kenen puoleen voisi kääntyä, mutta se on pelkkä tyhjä fraasi. Kuulin joskus viime Elokuussa, kun varasin lääkäriaikaa, että minulla on omalääkäri, mutta hänelle ei ole enää edes varattavissa aikaa, on kuulemma siirtynyt jo syksyllä muualle. Vaikka omalääkäri pitäisi olla kaikilla 75v täyttäneillä, se on vain nimellisesti paperilla. Ymmärrän, että on vaikeata nimetä omalääkäriä, koska kukin pistäytyy vain muutamaksi kuukaudeksi terveyskeskuksessa keikkalääkärinä ja kun yrittää seuraavan kerran varata aikaa, hän on jo muualla. Eli aina on kuitenkin eri lääkäri, eikä kukaan ota minkäänlaista kokonaisvastuuta potilaan yleisestä terveyden seuraamisesta. Huonoin tilanne on silloin, kun muutetaan lääkitystä, mutta ei ole minkäänlaista seurantaa muutoksen vaikutuksesta. Tuskin kukaan tarkistaa esimerkiksi reseptiä uudistettaessa onko lääke tai annostus oikea. Ainakaan minulta ei ole kertaakaan kysytty, mitä muutoksesta on seuranut, ennen reseptin uusimista.   

22.1.2020

Näin Omakannasta, että pitää käydä 1-2:n  viikon päästä edellisestä lääkärillä käynnistä uudelleen laboratoriokokeessa ja aikavarausvahvistuksessa kerrottiin, että toimenpiteet ovat: Verikokeet, virtsakokeet, EKG ja nielunäytteet. Kun menin labraan, niin ainoa mitä tehtiin oli verikoe. Ihmettelin ristiriitaisuutta saamaani vahvistusviestiin, mutta hoitaja totesi vaan, että ne ovat vain meidän sisäiseen informaatioon. Miksi sitten asiakkaalle ilmoitetaan selvästi labran toimenpiteinä?

Verikokeen ottamisen lisäksi sain hoitajalta ohjeen tilata uusi aika sokerirasitustestiin, joka kestää kaksi tuntia. Tästä ei puhuttu Omakannassa mitään. Varasin kuitenkin ajan ja kävin testissä juomassa jotain sokerivettä ja samalla otettiin kaksi eri verikoetta, kahden tunnin välein. Kuulemma lääkäri soittaa jatkosta. Koe oli maanantaina, mutta ainakaan tähän mennessä kukaan ei ole soittanut mitään. Pitänee tilata lähipäivinä puhelinaika lääkärille. Itseäni kiinnostaisi lähinnä tuo nielunäyte sekä Spirometri testi, koska ne molemmat liittyvät hengitykseen ja liman kertymiseen kurkkuun. Ne kumpikin on nyt sivuutettu. Minä toivon, että lääkäri, joka niistä mainitsi Omakannassa, ei ole siirtynyt taas jonnekin muualle ja kaikki alkaisi taas alusta jonkun tuntemattoman kanssa. Minä ainakin toivon, että oltaisiin enemmän potilaskeskeisiä, eikä lääkärikeskeisiä, kuten nyt on tilanne. Potilas on vaan riesa, josta on päästävä nopeasti eroon.  

4.1.2020

Kävin eilen kaupoissa käynnin yhteydessä myös apteekissa ja tarkistin oliko uutta e-reseptiä lääkärin mainitsemalle uudelle nesteenpoistolääkkeelle, mutta ei ollut. apteekkari kehotti seuraamaan omakannasta voimassa olevia reseptejä. Katselin sieltäkin, mutta ei mitään uutta. Tässä jää vähän niin kuin ilmaan roikkumaan. Lääkärille pitäisi voida myös soittaa.

Olen toiminut omin nokkineni sen pohjalta mitä luin lääkärin lausunnosta. Yhden kalium tabletin sijaan olen ottanut nyt kolme vuorokautta kohden, sekä lopetin nesteenpoistolääkkeen syönnin kokonaan, mikä oli yksi lääkärin esittämistä vaihtoehdoista. Jos apteekissa olisi ollut resepti uudelle nesteenpoistolääkkeelle, niin olisin varmaan jatkanut sen syöntiä, mutta olisin lisännyt kalium lääkkeen annoksen neljään, koska nuo verenpainelääke ja nesteenpoistolääke yhdessä olisivat ”syöneet” osan kaliumista. Katson mitä tästä sanotaan seuraavan labrakäynnin jälkeen, joka pitäisi olla 1 - 2 viikon päästä. Nyt lukema oli 2,8. Toivottavasti olen päässyt hypokalemiasta eroon (eli lukema yli 3,3), mutta ei vielä lähennellä hyperkalemiaa (yli 4,9), jolla on vähän saman kaltaiset oireet.

Omista tuntemuksistani voin kertoa sen verran, että syötyäni nyt neljänä päivänä kolminkertaisen annoksen kalium lääkettä (3x750 mg) tuo tuskainen olo on selvästi vähentynyt. Aiemmin ei oikein tiennyt mitenkä päin pitäisi olla, jotta olo helpottaisi. Hengitys ei vieläkään ole kunnossa, mutta enää ei ole sellainen jatkuva hapenpuutteen tunne, vaikka välillä se tuntuu edelleen, mutta ei jatkuvana. Oletan, että jossain vaiheessa saan kutsun jonnekin (ilmeisesti Peijakseen), koska lääkärin lausunnossa puhuttiin sydämen rasitustestistä ja Spirometri-kokeista, eikä  niitä tehdä terveyskeskuksessa. Tämä on siis vain olettamus, koska lääkäristä en ole kuullut mitään. Kaikki on vain lausunnon tulkintaa.

Osittain tuo hengen ahdistus johtuu varnaan siitä, että en ole voinut ajatellakaan kuntoilemista, tai fysioterapiaa, kun hapenpuutteen tunne iski heti kun liikuin. Eli yleiskunto on romahtanut. Ny voin jo ajatella taas vesijuoksua ja sauvakävelyä. 

3.1.2020

Kuten alla kerroin, kävin terveyskeskuslääkärillä ja seuraavana päivänä labrassa. Ihan uteliaisuuttani kävin katsomassa saman labrapäivän iltapäivällä, olisiko siellä jo labratuloksia ja yllätyksekseni siellä oli jo lääkärin kommentitkin tuloksista. Käydessäni terveyskeskuksessa lääkärin juttusilla minulle tuli sellainen mielikuva, että hän ei edes kuunnellut minua, vaan odottaa ensin laabratuloksia, joihin voi reagoida. Kun luin tuota lääkärin kertomusta, näin ihmeekseni, että hän on kuunnellut kertomustani ihan tarkkaan. Hän oli jälleen kerran uusi lääkäri, jota en ole koskaan tavannut, mutta hän oli lukenut historiani aika hyvin niiltä osin, mitä siitä oli kirjoitettu terveysaseman potilastiedostoihin, joten hänelle ei tarvinnutkaan kerrata kaikkea, kuten monelle lääkärille aiemmin. Se oli positiivinen yllätys.

Hän kommentoi aikaisempaa lääkitystäni ja teki niihin omat muutoksensa. Se mikä minua jäi askarruttamaan on se, että kun hän muutti esimerkiksi nesteenpoistolääkkeen toiseksi kaliumin vuoksi, onko hän kirjoittanut siitä jo e-reseptin apteekkiin, vai ei. Ilmeisesti on vaan käytävä kysymässä apteekista onko siellä uusi resepti. Jos ei ole, niin miten saan lääkäriin uudelleen yhteyttä, koska lääkäri on vaihtunut joka kerta, kun olen käynyt terveyskeskuksessa ja hänelle soittaminen ei onnistu. Tässä lääkärin ja potilaan keskinäisessä kommunikoinnissa on selvästi korjattavaa systeemissä. Niin sanottu "Oma-lääkäri" on pelkkä fraasi.

==============================================================

30.12.2019

Nyt on pakko taas jatkaa tätä omaa sairauskertomustani hieman. Olen taistellut näiden särkylääkkeiden kanssa, tai paremminkin niiden sivuvaikutusten kanssa. Tämän hetken tilanne on se, että selkä on toissijainen. Olen nyt jättänyt kaikki muut särkylääkkeet pois, paitsi tuo lääkelaastari olkapäässä. Päällimmäisenä on hengenahdistus. Tuntuu kuin happi loppuisi vaikka kävelisin täällä sisällä huoneesta toiseen. verenpaine on normaalin rajoissa mutta syke vaihtelee 60 ja 134:n välillä. Päätin mennä huomen aamulla terveyskeskukseen niin aikaisin, että olen oven takana mieluummin puoli tuntia, kuin odotan 5-tuntia odotustilassa. Saa nähdä kuinka käy.

1.11.2019

Kävin tänään magneettikuvauksessa ja sen jälkeen välittömästi ortopedin vastaanotolla. Hän katseli tuoreita kuvia ja selosti mitä niissä näkyi. Hän totesi, että yksi nikamaväli oli jo luutunut toisen nikaman kanssa yhteen. Nyt täytyy vaan odotella, että tuo toinenkin väli luutuu yhteen. Sille ei kannata mitään operointia tehdä, se ei parantaisi tilannetta. Sitten hän määräsi kipulaastareita, joissa on punainen kolmio. Imeytyy kuulemma verenkiertoon ihon läpi.

Ihan hyvä, jos tuon laastarin avulla pysytisin taas käveleen normaalisti. Minulle kuitenkin jäi sellainen vaikutelma, että operaatiota ei kannata tehdä tuon ikäiselle. Se on rahan tuhlausta. Toivon olevani väärässä ja jos "laastaripaikkaus" auttaa, niin mikäs sen parempi. Kävin apteekin kautta noutamassa tuon laastaripakkauksen ja kokeilen sitä heti huomenna saunan jälkeen. Ei tässä voi muuta kuin toivoa parasta..  

24.10.2019

En tiedä mistä on kyse, kun jätin noin kuukausi sitten kaikki särkylääkkeet pois eikä mikään muuttunut tuon kuukauden aikana. Nyt tällä vikolla alkoi yks'kaks jalkoja ja pakaralihaksia pakottaan. Se oli jotain täysin ennen kokematonta ja pisti aloittamaan särkylääkkeiden käytön uudelleen. Samalla tuli poskeeni nenän pieleen pieni punainen läikkä, kuin pienen paiseen alku ja silmät tuntuivat kuin alkaisi jokin silmätulehdus. Ne eivät sinänsä haitanneet, jos tuohon nenänpieleen ei koske. Silmien tulehdustunne välillä häipyy ja tulee taas uudelleen. Luultavasti tuo paiseen alkukin häipyy itsestään.

Särkylääkkeinä käytän nyt viimeksi lääkärin määräämiä lääkkeitä (Tramadol 50 mg ja Panadol 1g) Panadolin käytön olen nyt rajannut 2g/vrk ja Tramadol 3-tablettia/vrk. Seuraavaksi pudotan panadolin 1g/vrk ja katson riittääkö se. Jos 1 tabletti riittää, niin pudotan myös Tramadolin käytön 2:een tablettiin/vrk. Vähin erin pyrin kaikesta eroon uudelleen.Epäilen nimittäin, että noilla tulehdusoireilla on yhteyttä siihen, miksi jalkoja alkoi yht'äkkiä pakottaan. Myös vasempaan reiteen tuli pieni paiseen alku, mutta hävisi noin vuorokaudessa..

Saa nähdä kuinka pitkälle kokeilussani ehdin, kunnes pääsen lääkärin juttusille selän magneettikuvauksen takia 1.11. Toivon, että pääsen mahdollisimman pian eroon ainakin tuosta opioidipohjaisesta Tramadolista. 

23.10.2019

Muistin kyllä, että nuo särkylääkkeet tuovat takaisin löysän vatsan, mutta ajattelin, että sekin on parempi kuin tuo pakotus jaloissa. Ajattelin kuitenkin kokeilla, mitä seuraa, jos jätän tuon 3:n aikaan yöllä otettavan Panadolin pois. Jos nukun silti aamuun saakka niin hyvä, aamulla on taas Tramadolin vuoro.

Ihme kyllä nukuin hyvin aamuun saakka ja ajattelin alkaa kokeilun ensin kahdella tabletilla per vuorokausi ja jos se sujuu hyvin muutaman päivän, niin kokeilen yhtä tablettia. Jos kipu tulee sietämättömäksi jossain vaiheessa, niin otan toisen tableti tarpeen mukaan. Ainakin toivon tuon vatsaongelman hellittävän, kun Panadolin määrä vähenee. Jos ei, niin kokeilen Tramadolin vähentämistä. Onneksi 1.11. on jo runsaan viikon päästä ja pääsee keskustelemaan lääkärin kanssa.

Jos tuo "omalääkäri" toimisi ja voisi keskustella asioista ilman byrogratiaa, niin asiointi olisi paljon helpompaa. Nyt pitäisi tilata puheluaika, kuin lääkärilläkäyntiä tilaisi. Silti lääkäri voi olla kuka tahansa, koska ns. omalääkäri on aikavarauksen mukaan tavoittamattomissa ja pitäisi alkaa selitykset alusta alkaen. Jos lääkäri on täysin uusi, niin hän ei ota kantaa asioihin tutkimatta ensin paikanpäällä (näin selitti edellinen lääkäri, kun ihmettelin, että eikö siellä ole kirjattuna kaikki tarpeellinen). Ehkä nämä terveysasemarutiinit voisi vieläkin huonommin olla, mutta epäilen.

21.10.2019

Olen ollut ilman särkylääkkeitä nyt miltei kuukauden eikä ole ilmennyt ennen eilistä mitään syytä, miksi alkaisin syödä niitä uudelleen. Eilen illalla kun katseli TV:tä nojatuolissa, alkoi tuntua että tarvitsen yhä vaan enemmän pehmustetta peffani alle. Vasenta kankkua alkoi pakottaa. Sitten ymmärsin, että se on vasen jalka, joka ei siedä istumista. Asennon vaihtelu ei vaikuttanut mitään. Se vaan paheni pitkin iltaa. En ensin ollut varma eikö siellä kierrä veri kunnolla, vai onko tuo pakottava tunne jotain muuta. Hiljainen kävely oli parasta.

Yö oli sellainen, että oikeaa asentoa ei löytynyt millään, välillä pakotus oli vasemmassa reidessä pahin ja välillä pohkeen alaosassa vasemmalla puolella. Siitä oletin, että kyse on hermostollisesta jutusta ja hermothan kulkevat selkänikamien kanavien kautta.

Muistelin, että edellinen lääkäri määräsi särkylääkkeen, jota on jäljellä, kun lopetin niidenkin käytön. Menin viiden maissa yöllä ottamaan yhden niistä tableteista. Se ei kuitenkaan vaikuta heti ja mietin jo että menenkö Peijaksen päivystykseen. Kävelin ympäri olohuonetta ja välillä haeskelin sopivaa asentoa nojatuolilla, jossa voisi yrittää nukkua. Olin nukahtanut, koska heräsin vähän yli seitsemän vaimon liikkeisiin. Ilmeisesti tuo lääketabletti alkoi vasta vaikuttaan.

Aamupäivällä jalat tuntuivat jonkin aika normaaleilta, kunnes päivän mittaan alkoi tabletin vaikutus loppua ja syömisestäkään ei meinannut tulla mitään muuten kuin seisomalla välillä. En voinut ottaa vielä toista tablettia, koska reseptin mukaan niitä voi ottaa kolme vuorokautta kohti. Kun jakaa 24 tuntia kolmella tulee tablettien väliksi 8 -tuntia. Otin kuitenkin toisen tabletin jo 7 tunnin kuluttua, koska pakotus jaloissa oli sellainen, eikä vaikutus ala heti.

Mietin miten jatkossa voi toimia, kun yhden tabletin vaikutus ei riitä 8:aan tuntiin. Sitten muistin, lääkärin maininnan, että Panadol tabletteja voi ottaa yht’aikaa tuon toisen lääkkeen kanssa. Sitä voi ottaa myös kolme tablettia vuorokaudessa, joten tein niin, että otan vuoroin Tramadolin ja vuoroin 1g Panadolin neljän tunnin välein, jolloin kummankin lääkkeen annosväli on oikea, mutta vaikutus jatkuva. Yritän tulla toimeen tällä lääkityksellä 1.11. asti, jolloin on selän magneettikuvaus ja pääsen juttelemaan lääkärin kanssa jatkosta.   

9.10.2019

Tänään tapahtui todella positiivista. Sain kirjeen HUS:ista. Olen odottanut ortopedin lausuntoa tarkalleen kuukauden, miten selkäongelmani kanssa jatketaan. Sain kutsun magneettikuvaukseen 1.11.2019. Edellisestä onkin jo 27 -vuotta. Toivottavasti nyt alkaa tapahtua jotain konkreettista. Palaan asiaan sitten johtopäätösten jälkeen. Toivon, että lopputulos ei ole sama kuin edellisellä kerralla, eli ehdotetaan vaan särkylääkkeitä.  

1.10.2019

Lääkäri, joka viimeksi paneutui selkäongelmaan lupasi soittaa ja kertoa ortopedin lausunnosta ja mitä hän ehdottaa jatkotoimenpiteiksi. Hän kuitenkin kertoi, että on tällä terveysasemalla vain Syyskuun loppuun ja toivoi, että lausunto tulisi sitä ennen. Nyt ollaan jo Lokakuussa eikä puhelua ole kuulunut. Lääkäri on siis muualla ja ortopedin lausunto jää roikkumaan ilmaan. Ortopedin lausunto pyydettiin 9.9.2019 eikä lausunnosta vielä näkynyt Omakannassa 1.10.2019, muuta kuin, että sitä on pyydetty. Alkaa näyttään vähän siltä, että asia pyritään jälleen kerran ohittamaan hiljaisuudessa.

En tiedä mitä asiassa pitäisi seuraavaksi tehdä, koska asiaa hoitaneet lääkärit ovat jo muualla eikä ole tietoa keneltä lausuntoa pitäisi kysyä. Kolme viikkoa luulisi riittävän yhden lausunnon antamiseen. En aio luovuttaa, koska elämisen laatu on tuon selän takia niin alhaalla, että jonkun pitää ottaa selvä kanta asiaan. Jos vastaus on, että asialle ei voi tehdä mitään, niin olen todella ihmeissäni jos selkäkirurgia ei ole kolmessakymmenessä vuodessa edistynyt yhtään. Hyvin todennäköiseltä vaikuttaa se, että kirurgia tulisi liian kalliiksi ja toivotaan, että kyllästyn taisteleen tuulimyllyjä vastaan ja menen yksityiselle lääkärille ja sitä kautta maksan kaiken itse. Se on kuitenkin turha toivo eläkeläisen tuloilla. Toivottavasti he eivät vaan odota vuosien kulumista, jotta valitus loppuisi hautajaisiin.

26.9.2019

Sain 24.9.2019 puhelun lääkäriltä, joka otti nuo hengitysvaikeudet asiakseen ja hän kyseli tilannetta, kuten olimme sopineet noiden viimeksi määrättyjen nenä- ja hengityssuihkeiden vaikutuksesta. Tuota limaa näyttää edelleen kertyvän nieluun, mutta tuo keuhkoputkia laajentava suihke on selvästi auttanut. Ei ole enää tarvinnut mennä keskellä yötä verannalle hengittämään ulkoilmaa.

Seuraavaksi hän ehdotti tuon verenpainelääketabletin puolittamista, koska hän epäilee, että lääke estää liiaksi verenpaineen ja sykkeen nousua rasitustilanteissa. Hän vertasi sitä, että on kuin ajaisi käsijarru päällä. Lupasin kokeilla sitä ja katsotaan auttaako se.  

============================================================================================

Tässä on hieman historiaa 16.9.2019 asti.

SELKÄONGELMA

Ollessani vielä työelämässä 90 -luvun alussa tunsin yhä pahenevaa selkävaivaa. Se oli alkanut jo joskus 60 -luvulla alun perin, mutta oli siedettävissä. Vaiva oli kuitenkin menossa jatkuvasti hieman huonompaan suuntaan. On mahdollista että alkuperäinen syy oli se, että rakensimme kotona uutta navettarakennusta -50 -luvun alussa ja jouduin muurarin apumiehenä kantamaan murrosiässä tiilikuormia muurarille lankkuja pitkin 2-3 metrin korkeuteen ja välillä työntämään muurauslaastia kottikärryillä tellingeille. Se otti selkään.

Olin ensimmäistä kertaa röntgenissä selän vuoksi -70 luvulla. Silloin vaan todettiin hieman madaltuneita nikamavälejä, mutta ei tehty mitään. Menin -80 luvun loppupuolella silloiselle työlääkärille keskustelemaan asiasta. Pyysin päästä röntgeniin, jotta saisi jotain järkevää selitystä ja faktaa, eikä vaan tuntemusta. Jostain syystä lääkäri ei ollut lainkaan samaa mieltä kanssani, ehkä siksi että se ei ollut hänen oma diagnoosinsa, vaan olin itse päätellyt asioita. Kuitenkin hän suostui pitkin hampain mutta totesi, että ei se röntgen mitään paranna. Ihan kuin en tietäisi mikä se on.

Kävin röntgenissä ja toin sen filmikalvon työterveysasemalle. Sain välittömän lähetteen Meilahden HUSiin jatkotutkimukseen. Sielä tehtiin ensin ATK tomografia ja sen jälkeen parin kuukauden päästä magneettikuvaukseen. Lääkärin diagnoosi oli Schmorlin hernia. Kun kysyin mitä sille voisi tehdä. Vastaus oli: ”Ei mitään”. Hän kirjoitti ainoastaan kipulääkereseptin.

Tuota kipulääkereseptiä on sitten vaan uusittu vuosi vuodelta aina eteenpäin. En tiedä kuinka monella lääkärillä olen käynyt sen jälkeen. Lopputulos oli kuitenkin aina se, että kipulääkeresepti vaan uusittiin. Kun pyysin useaankin kertaan, että selälle tehtäis jotain, niin tulos oli aina - uudelleen röntgeniin ja toteamus, että kipulääke vaan uusitaan, koska he näkivät sairaskertomuksesta historian. Kukaan ei ehdottanut uutta ortopedin lausuntoa ennen tätä syksyä 2019, vaikka alkuperäisestä tutkimuksesta oli kymmeniä vuosia. Itse olen nähnyt jopa internetin kautta, että mahdollisuuksia on tehdä vaikka implantti välilevyn tilalle, tai luuduttaa nivelet yhteen. En ole vielä kuullut uusimmasta ortopedin lausunnosta mitään.

En tiedä onko tässä jokin Valviran, THLn, tai jonkin muun instanssin suositus tai peräti määräys, että sille ei saa tehdä mitään, vai onko kyse vaan rahasta. Epäilen vahvasti, että kun joku arvovaltainen lääkäri on todennut, että Suomessa tehdään liikaa tarpeettomia selkäleikkauksia, niitä ei enää tehdä riippumatta sen tarpeellisuudesta. Luultavasti se on mainittu jossain ”Käypähoitosuosituksessa”. Tämä on siis vain oletus.

Nyt syksyllä kun on 27 -vuotta tuosta alkuperäisestä diagnoosista, lääkäri vaihtoi tuon kipulääkkeen toiseen, mutta se ei vaan sopinut minulle ja maha meni ihan sekaisin. Minun oli vaan pakko lopettaa se, vaikka ei voinut odotella lääkärin määräystäkään. Totesin, että ei tapahtunut mitään pahempaan suuntaan. Kipu selässä ei muuttunut yhtään. Kun kyseessä oli kaksi eri lääkettä, lopetin sen toisenkin syönnin, eikä tapahtunut vieläkään mitään. Olen ollut nyt kohta kaksi viikkoa ilman kipulääkkeitä eikä olo ole yhtään selän kannalta huonompi, kuin kipulääkkeiden kanssa. Päinvastoin vatsa on kunnossa ja viimeisen labrakokeen mukaan munuaisarvotkin palautuneet normaalin rajoihin. Tämä tarkoittanee sitä, että olen syönyt kipulääkkeitä 27 -vuotta ihan turhaan. Jotenkin tämä Suomen terveydenhoito ihmetyttää. Taitaa olla eduksi se, että nämä uudet ulkomailta tulleet lääkärit tuovat uutta katsantokantaa tähän meidän systeemiin. Nyt viimeksi selkääni tutkinut keikkalääkäri oli sitä mieltä, että nuo viimeksi syömäni särkylääkkeet eivät vaikuta siihen yhtään miltä tuntuu, kun nikamat ovat vastakkain ilman välilevyä. Hän oli samaa mieltä, että noita kipulääkkeitä on ihan turha syödä. Siksi hän pyysikin uuden lausunnon ortopedilta. Odotan mielenkiinnolla mitä siinä sanotaan. Toivon, että tuon lausunnon antaja todella perehtyisi tapaukseen, eikä ainoastaan lue historiaa sairaskertomuksesta.

 

HENGITYSTIEONGELMA

Olen kohta kolme vuotta kärsinyt siitä, että kurkkuun tulee jatkuvasti limaa jostain ja sitä pitää rykiä ja nieleskellä jatkuvasti. Menin ehkä 2,5 -3 vuotta sitten lääkäriin sen vuoksi. Hän kuunteli stetoskoopilla joka puolelta ja totesi, että ”pronkiittis” ja antoi antibioottikuurin. Kuurin jäkeen oli ehkä päivän pari jotenkin parempi tilanne, mutta tuli melko välittömästi takaisin. Ajattelin, että en mene uudelleen, jos lopputulos on vaan mahaongelmat.

Voi olla, että tein virheen kun en mennyt uudelleen, mutta koska ei yhtään tiedä kenelle lääkärille joutuu, oletin vaan suurempaa antibioottikuuria, koska siihen oli päätynyt edellinenkin ja senhän näkee sairaskertomuksesta. Mielestäni oleellista on, että lääkäri ei tutkinut millään tavalla nenää, vaan päätyi suoraa keuhkoputkiin. Voihan tietysti olla, että sillä hetkellä tuokin diagnoosi oli oikea, mutta olisiko se sama tilanne jatkunut  vuosi kaupalla - epäilen.

Nyt kun söin uusia selän särkylääkkeitä näin käyttöohjeista, että yhtenä, tosin harvinaisena, haittavaikutuksena on esiintynyt keuhkoputkien supistumista. En tiedä olisiko siitä ollut kyse minun kohdallani, mutta ajoittain tuntui kuin happi ei riittäisi ja oli pakko mennä jopa yöllä verannalle hengittämään. Joka tapauksessa menin sen vuoksi taas lääkäriin. Hän katsoi ensimmäisenä sieraimiin ja totesi, että minulla on ollut jatkuva nuha jo pitempään. Nieluun menevä lima tulee sieltä. Se tuntui helpottavalta tiedolta, jos kyseessä ei olekaan keuhkot. Sain joka tapauksessa lähetteen röntgeniin -poskionteloiden ja keuhkojen kuvaukseen. Tuloksista en ole vielä kuullut mitään, mutta oletan, että tämä kertomus tulee vielä jatkumaan, kun tuloksista kuullaan.

Kaksi viimeistä lääkäriä on ollut ulkomaalaisia ja ensinnäkin puhuivat ja ymmärsivät hyvin suomea - muitakin kokemuksia vuosien varrelta on. Kuitenkin minun kokemukseni pohjalta he kumpikin osasivat kuunnella potilasta ja antoivat selvät perustelut sille mihin suuntaan kannattaa mennä. He perustivat työnsä faktoihin, eikä oletuksiin, tai vanhaan sairaskertomukseen. En yritä asettua asetelmaan muualta tulleet lääkärit versus suomalaiset lääkärit, koska molemmissa on kokemukseni mukaan hyviä ja huonoja, mutta asenne näillä muualta tulleilla on jotenkin erilainen ja minun kannaltani sillä on merkitystä kuunnellaanko minua tosissaan, vai muodon vuoksi. Jotenkin tympäisee, kun lääkärin asenteesta huokuu se, että puhu sinä vaan, minä tiedän mitenkä asia on.